Te, jotka seurustelette/olette naimisissa ulkomaalaisen kanssa...
Kuinka pian veitte kumppaninne tapaamaan vanhempianne? Ovatko vanhempanne hyväksyneet asian vai haranneet vastaan? Kysyn, koska aihe on itselleni hankala tällä hetkellä. Olisi kiva kuulla, miten muut ovat selviytyneet...
Kommentit (11)
saan säännöllisesti turpaani mutta kestän sen, koska en halua tuottaa sitä iloa sukulaisille ja tutuille, että eroaisin
ei olla kauhean läheisiä. Eipä niillä mun tekemisiin oo paljoa ollut sanomista. Mieheni ulkomaalaisuus ei heitä pelota, kun on ihan kristitty britti, joku tumma muslimi ois voinnut ollut kova pala.
seurustelumme alkuvaiheessa kun äitini oli käymässä (itse en ollut paikalla). Tulivat toimeen heti. Isäpuoleni ja veljieni kanssa tulee myös loistavasti toimeen. Isääni ei ole vielä edes nähnyt, en itsekään ole nähnyt moneen vuoteen.
Muu suku onkin sitten asia erikseen, katsovat oikeudekseen päästää suustaan mitä sattuu.
ja ollaan oltu yli vuosi yhdessä, vanhempani asuvat parin kilometrin päässä... eivät kuitenkaan halua tavata. Inhottava tilanne kaikin puolin.
kun nuoruudessani seurustelin ruotsinsuomalaisen kanssa. Sen ulkomaalaisempaa en olisi uskaltanut kotiin tuoda millään. Äidillä varmaan vaikutti eniten se, ettei hän puhu tai ymmärrä vieraita kieliä, eikä siksi olisi pystynyt kommunikoimaan vieraskielisen kanssa.
Hän on rehti hyvä mies ja vanhempani kaiketi ennakkoluulottomia. Ei minulle tullut mieleenkään pimitellä seurusteluamme ja veinkin pojan näytille heti, kun se oli mahdollista (siis poika Suomessa :-) Samalla tavoin appivanhempani ottivat minut vastaan IHMISENÄ eikä vain ulkomaalaisena.
Mutta vanhempani eivät ole miestä nähneet ja pitävät häntä koko ajan nimen omaan ULKOmaalaisena... itse en tietenkään sitä niin näe, vaan hän on minulle IHMINEN...
-ap-
mutta siis tapasimme ulkomailla keväällä -98 ja sitten heinäkuussa mies tuli viikoksi lomalle Suomeen. Vanhempani tykkäsivät hänestä välittömästi, hän oli mukava, rento ja hänellä oli hyvä työ ja koulutus ja hän näytti että aidosti tykkää minusta, ja osaa huolehtia asioista. Ikää minulla oli sillon 19v ja miehellä 26v.
Aikasemmin oli kyllä ongelmia (myös minusta johtui) kun tapasin erään hollantilaisen miehen joka käytti liikaa alkoholia ja myös poltteli kaikenlaista - mistä vanhempani eivät kuitenkaan olleet tietoisia- No, tämä mies oli kyllä ihan hullu, se minullekin selvisi myöhemmin ja ymmärrän nyt jälkikäteen vanhempieni reaktiot.
Mutta siis nykyisen mieheni kanssa meni loistavasti, vanhempani tykkäsivät hänen luontevasta tyylistään heti ensisilmäyksellä ja vieläkin tykkäävät hänestä todella paljon!
ap:n tapauksessa vanhemmat selvästi HÄPEÄVÄT eivätkä halua myöntää koko asiaa - itselleen tai lähipiirilleen. Tuntuu tosi ikävältä...
Tilanne oli vanhemmilleni luonnollinen, koska sisarellani on myös ulkomaalainen kaveri - tai pikemminkin heillä siskoni on se ulkomaalainen.
Oma mieheni on monessa asiassa kulttuurisesti samantyylinen kuin siskoni kumppani, joten ei asia ollut uusi eikä yllättävä. Äitiäni saattaa vähän häiritä se, ettei hän uskalla puhua kummankaan vävypojan kanssa ;-)
mutta äidilläni ja sisaruksillani on ollut aisan kanssa huomattavasti tiukempaa. äitini on nyt pikku hiljaa, yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, alkanut uskoa ettei mieheni ole käyttämässä suomityttöä hyväkseen..
kärsivällisyyttä tarvitaan sekä sinulta että mieheltäsi. ei miehesi vanhemmatkaan välttämättä riemastu kuullessaan poikansa löytäneen vierasmaalaisen naisen puolisokseen.