Olenko outo?
Olen 21 -vuotias. En ryyppää, ravaa baareissa, sekoile tai harrasta irtosuhteita. Sen sijaan haluan vakituisen parisuhteen rakastamani miehen kanssa ja oman kodin. Pidän syvällisistä keskusteluista ja minulla on vahvoja mielipiteitä. Olenko mielestäsi epätavallinen parikymppinen?
Kommentit (10)
Epätavallisen tasapainoinen. Itse olin ikäisenäsi juuri tuollainen "baari-irtosuhde-sekoilu" - tyyppi. Nykyisin taas (32 v) yhden lapsen äiti, en käy baareissa, olen naimisissa enkä sekoile.. Eli toi oli vaan vaihe, joka onneki meni ohi :D tosin olen hyvillään, että olen juossut ja sekoillut, eipähän enää tarvii ;)
Eihän sun mikään pakko ole sekoilla ja baaritella, toivottavasti löydät samankaltaisen kumppanin!
Ihan samanlanen olin minäkin sinun ikäisenä. Mutta 10 vuoden päästä ajattelet kuinka lapsellinen ja kakkitietävä olit 20 vuotiaana.
Minkälaisissa piireissä oikein liikut, jos tuollaista pidät epänormaalina? Vai haluatko alleviivata omaa erinomaisuuttasi? Ei ole olemassa normaalia tai epänormaalia, on vain erillaisia ihmisiä. Anna niiden juhlia ja kännätä jotka haluavat, tee sinä niin kuin itse haluat välittämättä siitä mitä muut tekevät. Komppaan kuitenkin siinä nelosta, että kymmenen vuoden päästä katsot elämääsi taaksepäin ja ajattelet kuinka silloin olit niin lapsi ja naiivi vielä.
Voi, 21 -vuotias on vielä lapsi. Turhaan vakavoidut tuossa iässä liikaa. Kyllä sitä ehtii sitten aikuisena.
Minäkin olin tuollainen kaksikymppisenä. Nyt nelikymppisenä sen sijaan biletyttää ihan hitosti!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:08"]
Ihan samanlanen olin minäkin sinun ikäisenä. Mutta 10 vuoden päästä ajattelet kuinka lapsellinen ja kakkitietävä olit 20 vuotiaana.
[/quote]
Olin 20-vuotiaana samanlainen, paitsi että minä olen mies. Nyt olen 30-vuotias, eli se 10 vuotta on kulunut. Olen edelleen sitä mieltä, että jo 10 vuotta sitten olin fiksu ja itsenäiseen ajatteluun kykenevä - enkä naiivi. Tietysti 10 vuotta kehittää ihmistä, mutta silti on väärin yleistää, että kaikki parikymppiset ovat lapsellisia tai "kaikkitietäviä". Sen sijaan fiksu 20-vuotias on 30-vuotiaana vielä fiksumpi - puhumattakaan 40 vuodesta.
21 vuotiaana minulla oli kaksi lasta eikä luonnollisestikaan minua kiinnostaneet mitkään baarisekoilut tai irtosuhteet. Elin rauhallista perhe-elämää. Ei kiinnosta vieläkään näin 29 vuotiaana, tiedä sitten kuinka normaalia se on. Ehkä sitten keski-ikäisenä alan örveltämään baarissa ja keräämään irtosuhteita tai sitten en. Sitten olisi vaikka kiva tulla mummiksi.
ap on ihan ok, olin ite tuollainen, vaikken tiedostanut sitä, en osannut olla muunkaanlainen, olin ollut 4 vuotta omillani, elatin itseni ja opiskelin samalla, apua en saanut kotoa, enkä myöskään halunut. olin ihan realisti, mutta nuori on naiivi, ei sille voi mitään, se kuuluu asiaan, nyt olen siirtynyt jo kyynisyyteen kun olen yli 50, eli kaikki vaiheet on käyty läpi tolla asteikolla ;). ap sulla on hyvät lähtökohdat hyvään elämään, ajattelu on hyvä harrastus, asioita kannattaa aina kyseenalaistaa, se kehittää. vahvat mielipiteet ovat tyypillisiä tuossa iässä, mitä enemmän kokee ja näkee, huomaa että asioilla on niin monta eri puolta, ajatukset laajenevat ja osaa nähdä asiat useasta perspektiivistä. totuuksia on useita ja minun on yksi niistä. onnea sulle vaan ap
Joo joo, oot niin erilainen ja ainutlaatuinen, ettei toista samanlaista varmasti löydy mistään maailmankolkasta. Ah, miten viisas ja täydellinen myös olet. Mä en kestä.