Kuulitko synnärillä naapurihuoneista karmeaa huutoa? Miltä se tuntui?

Miehellä oli silmät pyöreänä, näki että sitä myös hirvitti mitä oli tulossa (tunnusti sen jälkeenpäin). Oma synnytys meni onneksi ihan parilla ähkäisyllä.

eihän ihminen sen takia välttämättä huuda, että sattuu, vaan huutaminen antaa "voimaa" esim. ponnistamiseen. Vähän kuin joku keihäänheittäjä karjaisee tai ihmiset huutavat vuoristoradassa, kun on niin huikeaa menoa. Itse ainakin huusin, mutta ei kyllä sillä hetkellä sattunut ollenkaan.

en sinne mennessäni erityisesti pelännyt. Ekana yönä kuului tuntikuausia kestävää eläimellistä valitusta aina supistuksen tullessa. Siltä ei kerta kaikkiaan saanut nukuttua. Olin käärmeissäni että voi kamala, kylläpä täällä on huono äänieristys kun salin äänet kuluu noin hyvin ja eikö se lapsi pian jo synny!! Sitten yhtäkkiä väliköstä rupesi kuulumaan sellaista tärisevää valitushengitystä ja joku sanoi reippaalla äänellä että hyvää synnytystä! Tajusin että juma, tuo nainen ei ole vielä edes salissa, se on valittanut koko ajan naapurhuoneessa! Silloin rupesin pelkäämään aivan helvetisti.

Saliin mennessä vieresestä salista kuului kyllä sellainen ääni, että alkoi pelottamaan. Oma synnytys sujui onneksi tosi hyvin, ei tarvinnut huutaa yhtään. Toisessa synnytyksessä se olinkin sitten minä, joka huusin :( Synnytyksestä on 5 kuukautta aikaa ja on sen jo tavallaan unohtanut, mutta olihan se sillä hetkellä ihan hirveää.

Olin katsonut kaikki telkkaarin synnytysohjelmat odotusaika ja ihan oli sama meininki siellä synnärillä. Jotkut huutaa, jotkut ei.



Salissa oli hyvä äänieristys ja muutenkin keskityin itseeni. Myöhemmin kätilöllä jäi salien välinen ovi hieman raolleen ja viereisestä salista kaikui raskas hevi ja eläimelliset karjahdukset. Meillä taas soi hippimusiikki ja mun synnytysjolgassa oppima aoum, joka loppua kohti kävi kyllä kovemmaksi ja tuskaisemmaksi.



Siinä supistusten välillä ehti vähän huvittaa, että jokainen taplaa tyylillään tässäkin asiassa. Kätilö näytti kauhistuneelta, kun palasi ja huomasi, että ovi oli ollut raollaan. Pahoitteli kovasti.

Ei oikeastaan miltään.

Miehellä oli silmät pyöreänä, näki että sitä myös hirvitti mitä oli tulossa (tunnusti sen jälkeenpäin). Oma synnytys meni onneksi ihan parilla ähkäisyllä.

ei erityisiä tunteita

Saattoi sieltä jotain kuuluakin, mut en kuunnellut.

Miltä se nyt olisi tuntunut. :) Siellä tapahtui juuri sitä mitä arvelinkin siellä tapahtuvan, ja se nyt ei ole pientä ja nättiä puuhastelua.

Ajattelin, että siellä sitä mennään! Olihan se vähän semmoinen jännä tunne, että kohta on itse siellä.

enkä edes kuunnellut, kyllä mulla oli ihan täysityö omien synnytysten kanssa.

Taisin olla liian syventynyt siihen omaan kipuun =/

Ai niin, ja viereisessä huoneessa oli remppa, joten se poran ääni saattoi kyllä myös vaimentaa synnyttävien naisten huutoja =D

kun olin ekaa synnyttämässä. Että noin hirveästikkö se sattuu :)

kun olin ekaa synnyttämässä. Että noin hirveästikkö se sattuu :)

eikä minua edes sattunut, paitsi supistukset. Mutta luulin että perse repeää ja veri roiskuu, kun se naapurihuoneen synnyttäjä karjui. (se jota alkoi pelottaa)

Minuakin alkoi pelottamaan hirveästi, hiplasin käytävällä olevaa joulukuusta ja yritin olla kuuntelematta (odotimme kätilöä joka ohjaisi meidät synnytyssaliin).



Saliin päästyämme pyysin miestäni laittamaan radion päälle jotta huudot eivät kuuluisi niin kovaa. Mielessäni kuitenkin tsemppasin viereisessä huoneessa olevaa naista :D

(taisin itse pitää niin kovaa meteliä).