mitä ammatteja/töitä vaikeasti värisokea ei voi tehdä?

ylipäätänsä tuollaiset kaikki visuaalisuuteen ja näkemiseen liittyvät ammatit.

Värinäkö ja ammatti



On olemassa erikoisammattiryhmiä, joilla on alakohtaiset vaatimukset näkökyvylle ja sen mittaamiselle. Osa vaatimuksista on Suomessa erikseen määrätty Valtioneuvoston asetuksilla tai päätöksillä, joillakin on yleinen kansainvälisesti määrätty vaatimustaso. Nämä vaatimukset perustuvat yleisiin turvallisuusnäkökohtiin. Värinäön osalta tällaisia aloja ovat ilmailu, raideliikenne, merenkulku, poliisivoimat ja puolustusvoimat. Normaali värinäkö vaaditaan määräysten mukaan lentäjiltä ja lennonjohtajilta (Joint Aviation Requirements- Flight Crew Licensing- medical JAR-FCL 3), rautateillä veturinkuljettajilta ja muissa liikenneturvallisuustehtävissä toimivilta (Laki rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä 556/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY, Rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtäviä hoitavien henkilöiden terveydentilavaatimukset TEV), merimiehillä kansitehtävissä (Asetus merimiehen lääkärintarkastuksista 476/1980, Sosiaali- ja terveysministeriön päätös merimiehiltä vaadittavasta näkö- ja kuulokyvystä 70/1985, Sosiaali- ja terveysministeriön opas 2005:3) sekä poliisilta (Laki poliisikoulutuksesta 68/2005, www.polamk.fi hakuopas). Tosin poliiseilla hyväksytään myös läpäisty Farnsworth Panel D 15 testi, joka tarkoittaa sitä, että lievästi värinäkövikainen voi päästä poliisiksi (vrt. tämän artikkelin kappale "Värinäkövian tarkempi tutkimus lievän ja vahvan vian erottamiseksi").



Edellä mainittujen ammattien lisäksi on olemassa useita sellaisia ammattiryhmiä, joissa vaaditaan tiettyjen näkökriteerien täyttymistä, jotta tehtävässä pystyisi toimimaan turvallisesti ja menestyksellisesti. Näkövaatimukset ovat usein ammattiryhmien itsensä kokemusperäisesti määrittelemiä ja niitä sovelletaan koulutukseen tai työhön hakeutuviiin. Elektroniikka-, automaatio-, puhelin- ja TV-asentajilta, panostajilta, mastotyöntekijöiltä ja ammattisukeltajilta edellytetään yleensä normaalia värienerottelukykyä (ammattikohtaisia näkövaatimuksia www.tyonako.fi, Suomen Työnäköseura). On kuitenkin tärkeää huomata, että lievästi puna-vihervikainen voi toimia menestyksellisesti esim. sähköasentajan ammatissa. Värinäköviasta on haittaa tarkkaa värinäköä vaativissa ammateissa, kuten maalien, värien, tekstiilien ja tapettien suunnittelija, kosmetologi, kampaaja, valokuvaaja, graafinen kuvanvalmistaja, maalari ja pukusuunnittelija. Näille aloille opiskelemaan hakeutuessa edellytetäänkin virheetöntä tai vain lievästi puutteellista värien erotuskykyä. Rajoituksia ei kuitenkaan ole pidettävä ehdottomina.



Työhönsijoitustarkastuksen tavoite on löytää työhön sopivuuteen vaikuttavat viat ja sairaudet. Työhön tai koulutukseen otettaessa määräykset ovat usein tiukemmat kuin työssä jo olevilla. Työssä selviytymisen takaamiseksi työntekijät, joiden näkökyky ei vastaa vaatimuksia tai laskee pysyvästi, on ajoissa kuntoutettava tai ohjattava muuhun ammattiin. Työterveyshuollossa työhönsijoitustarkastuksen tekemisen ja sopivuuslausunnon kirjoittamisen tukena saatetaan tarvita näköasiantuntijan apua (silmälääkäri tai optikko) ja voidaan konsultoida Työterveyslaitosta.

http://www.duodecim.fi/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=ttl00650

kohdallamme kysymys on erittäin vaikeasta värisokeudesta ja huoli on suuri.