Koetko esikoisen vauva-ajan rankkana?
Hirveesti puhutaan siitä, miten rankkaa vauva-arki on. 5 kuisten kaksosten (esikoiset) kanssa ole alkanut miettimään, mikä siinä arjessa yhden vauvan kanssa niin raskasta on? Tietysti ymmärrän erikoistapaukset, kuten koliikkivauvat, yh-äidit ja todella huonosti yönsä nukkuvat vauvat. Mun mielestä arjen suurin rankkuus tulee just siitä, et vavija on kaksi. Yksihän kulkeutuu kainalossa mihin vaan ja kotitöitä voi tehdä vaikka vauva kantorepussa. Jos vauva ei viihdy lattialla niin voihan sitä rentoutua esim.telkkaria katsomalla tai lehteä lukemalla vauva sylissäkin.
Kommentit (4)
Minusta vaikeampaa on ollut leikki-ikä ja alakouluikä haastavan lapsen vanhempana.
että vauva söi öisin enkä saanut itse unenpäästä kiinni, kun vauva nukahti.
Ja erityisesti siksi, että elämä oli vain tylsää. En ole kotiäitityyppiä.
Rankinta:
-toistuvat pitkäkestoiset (todella kovaääniset!) itkut, joihin ei mikään auttanut (ei tosin ihan kolmea tuntia yhtä mittaa kestänyt yksittäiset itkut, joten ei kait laskettu koliikiksi)
-imettäminen 1-2 tunnin välein 24/7
-vauva-ajan sitovuus, mihinkään ei päässyt muuta kuin kääntymään
-oman itsensä kadottaminen vuodeksi, kun koko elämä oli pelkkää vauvaa
Huh, en voi kuvitellakaan, miten kamalaa olisi vauva-aika ollut, jos noita itkijöitä olisi ollut kaksin kappalein!
Nyt kun lapsi on jo 2-vuotias on elämä jo ihanaa! Vaipoista ollaan päästy eroon. Imetys lopetettiin onneksi 1 vuoden iässä. Yöt nukutaan, eikä imetetä. Lapsi osaa ilmaista itseään ja kertoa jos jokin on hätänä. Itse voi käydä töissä ja nähdä muutakin elämää. Aivan mahtavaa! Pelottaa ajatuskin toisesta lapsesta. Ehkä sitten joskus, kun on kerännyt tarpeeksi voimia koitokseen.
oikeastaan päinvastoin, oli elämäni ihaninta ja rennointa aikaa. Hereillä ollessani lapsi oli aina melkein kantoliinassa mukanani, ja olin sen kanssa vapaa tekemään mitä vaan melkein. Ja joka päivä rakastuin uudestaan siihen pieneen ihmiseen ja siihen miten hän koko ajan kehittyi