Miksi ihmeessä jotkut on niin ehdottomia siinä, että herkkuja saa syödä vaan kerran viikossa?

Meillä syödään herkkuja silloin kun " huvittaa" . Tosin ensimmäiset herkut lapsi sai vasta 3 vuotiaana. Nyt poika on tokaluokkalainen. Hampaissa ei ole yhtään reikää. Vartalo sopusuhtainen ja kaikki mahdollinen ruoka maistuu herkkujen lisäksi ;)

Jos opit jo lapsena syömään makeita jälkiruokia ja herkkuja joka päivä, elintavat alkaa näkyä ja tuntua viimeistään aikuisiässä.

Toisekseen, miten juhla erottuisi arjesta, jos herkut aina pöydässä?

herkkuja kaksin käsin. Ihan älytöntä. Voin kuvitella, että siinä vaiheessa kun ne lapset saa itse päättää mitä ostaa, niin varmaan ahmivat ihan hulluna kaikkia herkkuja. Meidän lapset syö herkkuja silloin kun syö, ihan sama onko maanantai vai lauantai. Molemmat on tosi hoikkia ja syövät ruokaa hyvällä ruokahalulla, eikä kummallakaan ole edes pienen pientä reiän alkua koskaan hampaissa havaittu (6 ja 9v). Sen sijaan tämän karkkipäivä-äidin lapsella on hammas jo paikattu.

Vierailija:

Jos opit jo lapsena syömään makeita jälkiruokia ja herkkuja joka päivä, elintavat alkaa näkyä ja tuntua viimeistään aikuisiässä.

Toisekseen, miten juhla erottuisi arjesta, jos herkut aina pöydässä?

Elintavat tosi terveelliset, olen hoikka ja harrastan paljon liikuntaa. Yksinkertaisesti herkut ei maistu.

Siinä vaiheessa, kun sain rahaa omaan käyttöön, aloin ostamaan ihan tolkuttomia määriä karkkia. Sama juttu veljelläni. Vieläkin karkki on minulle paha kompastuskivi, taistelen laihtuakseni mutta en meinaa millään onnistua. Syön tunteisiini ja karkki tuottaa minulle teennäisen hyvän mielen. Olen tyypillinen esimerkki siitä, mitä liian tiukat rajat voivat saada aikaan.



Omilla lapsillani ei ole karkkipäivää, eikä heillä ole ainakaan tähän mennessä ilmennyt mitään vastaavaa toimintaa. Edes uhmäikäisinä he eivät saaneet mainittavia raivareita kaupan karkkihyllyllä kun emme ostaneet karkkia.



Omakohtaisiin kokemuksiin perustuen uskon siis, että rajoittaminen ja kieltäminen vain lisäävät houkutusta ja helpottavat addiktoitumista, kun taas luvallinen maistelu ja joustaminen parantavat kykyä kontrolloida itse omia halujaan.

Ja nyt aikuisena aniharvoin ostan mitään karkkia tai limuja. Tykkään kyllä satunnaisesti herkutella. Lapsille en missään nimessä aio antaa joka päivä herkkuja, kyllä ihmisellä voi olla elämässä muitakin iloja kuin jatkuva jätskin tai pullan syönti.

Aina en ole varma siitä ruoan terveellisyydestä tosin :)



Miksikö en anna jäätelöä joka päivä? No jos söisi jäätelön joka aterian jälkeen, niin ruoka ei muistuisi. Seuraava ateria ei maistuisi tai sitten se edellinen. Eli jos tietäisi saavansa aina jäätelön ruoan jälkeen, niin ei söisi ruokaansa vaan hötkyilisi jäätelöä.



Toiseksi, on hyvä opettaa lasta syömään terveellisesti ja siihen ei kuulu jäätelö joka päivä. Kolmanneksi. Meillä on tyttö, jolla on erilainen aineenvaihdunta. Jos kerran kaikille lapsille ei voi antaa herkkuja joka päivä, niin sitten ei kenellekään.

Mä sain syödä karkkia lapsena milloin vaan, ja nykyään en osta karkkia oikeastaan koskaan, enkä muitakaan herkkuja. Sen sijaan alkoholin suhteen perheemme oli aivan ehdoton, viina oli kaiken pahan alku ja juuri, sitä jaksettiin paasata. Vanhempani olivat absolutisteja, ja todella alkoholikielteisiä. Siitä tuli minun kompastuskivi, viini maistuu nykyään vähän liiankin hyvin :-(.

ja lauantai on karkkipäivä, mutta joustamme säännöstä kun tulee vieraita tai käymme kylässä, juhlapäivinä tms.



Syynä se, että herkut eivät mielestäni kuulu päivittäiseen ruokavalioon (jos siis herkuilla tässä tarkoitetaan karkkia, jätskiä, pullaa, keksiä...). Ja kesällä toki jäätelöä syötiin useamminkin:)

Itse olen aina ollut hoikka ja karkkia sain vain karkkipäivänä. Nyt aikuisena en juuri herkkuja napostele. Siskoni puolestaan nuorimmaisena alkoi saada ihan pienestä pitäen joka kauppareissulla karkkia ja muuta herkkua ja suhde ruokaan on nykyään ongelmallinen, paino tuppaa joka käänteessä nousemaan.

Ei niin, että juhlahetki on kun mennään mäkkärille tai saadaan pussi karkkia.

Yksi tykkää makeasta, toinen ei. Minä olen aina saanut syödä karkkia ja muutakin makeaa minä päivänä ja miten paljon hyvänsä ja edelleen menisi ihan loputtomasti. Onneksi ei ole kauheita paino-ongelmia.

Muulloin ei herkkuja syöty, paitsi synttäreillä ja juhlapyhinä. Ilmeisesti vanhempani osasivat opettaa minulle kohtuuden rajat myös syömisessä, sillä en nyt aikuisenakaan herkuttele joka päivä, vaan saman kaavan mukaisesti kuin lapsenakin. Ostan kerran viikossa ehkä suklaalevyn tai pikkupussin irtsikoita. Samaa aion omillekin lapsilleni opettaa. Herkut eivät ole herkkuja, jos niitä saa syödä, milloin huvittaa.

(esim yksi karkkilaatikko) traumoja ja aikuisiän makeanhimoisen luonteen lapselleni.

Eli jos jonakin päivänä lapsen todella tekee mieli makeaa niin päätetään sitten että vaihdetaan päivää, ja sitten karkkipäivänä ollaan todellakin ilman sitä karkkia. Meillä toiminut hyvin eikä ole mitään raivokohtauksia karkkihyllyllä tullut. Tosin ei varmaan toimi ihan pienillä kun ei oo vielä tajua viikonpäivistä.

Muistan vieläkin kuinka kävin itse ostamassa markalla niitä pehmeitä nallekarkkeja pienestä lähikaupasta viikkorahapäivänä.



Omalla pojalla ei ole varsinaista karkkipäivää. Karkkia ei osteta joka kauppareissulla eikä välttämättä joka viikkokaan, toisaalta joskus ostetaan useamman kerran viikossa. Poika ei ahmi kaikkea näkemäänsä karkkia kerralla, vaan pystyy säästämään osan karkkipussista vaikka seuraavaan päivään, toisin kuin äitinsä, joka ahmii kaiken kerralla ja on sitten kipeä kaksi päivää.



Niin ja reikiä pojalla on nolla, tosin niin oli mullakin vielä parikymppisenä.

joskus on jälkiruokaa, joskus saa keksin. Herkkupäivä ei ole kuitenkaan joka päivä.

Vanhempi lapsi on itse tarkka karkkipäivästä ja opastaa pienempää sisarustaan, milloin voi pyytää karkkia ja milloin ei.

(niinkuin moni tuntui ymmärtävän...) että herkkuja saisi JOKA päivä...? Vaan että miksi jotkut ovat niin tiukka pipoisia, ettei lapsi saa kun esim. sinä yhtenä päivänä viikossa herkkuja.



Minusta lapselle tulee opettaa, ettei herkkuja syödä joka päivä, tai säännöllisesti kerran viikossa/kuussa tmv. Vaan että herkkuja saadaan silloin tällöin. Jokaiselle mielihalulle ei saa antaa periksi, mutta onhan se kiva yllättää lapset joskus antamalla jälkkäriksi jäätelöt, tai ostaa kauppamatkalla karkkiaskit.



Ja monet herkut eivät edes ole varsinaisesti epäterveellisiä, vaikkapa pannari/letut hillon kanssa. Tarkoitan, että jos ruoka on vaikka jotakin kevyempää, esim. pinaattikeitto tmv. niin miksei sitä hiukan ruuan jälkeen voitasi syödä lettu tai pari...?



Ja esimerkiksi pullan leipominen lasten kanssa on hauskaa!:) Ketä se vahingoittaa, jos kerran kuussa leivotaan pullaa, tai jotakin muuta, esim. vappuna munkkeja, jouluna joulutorttuja ja pipareita...?



Taas sanon sen mitä aina, KOHTUUDELLA voi syödä ihan mitä tahansa...!!!:) Täällä maalla ainakin lapset myäs liikkuvat todella paljon, ulkona ollaan kesällä lähes koko ajan, uidaan, pyöräillään, pelataan erilaisia pelejä, rakennetaan majaa, jne. jne. Mikäs sen mukavampaa kun illalla paistaa lättyjä pihalla, tai lähteä pyöräretkelle eväinä voileipä ja pulla?:)



Talvellakin otamme hiihtoretkille mukaan suklaa patukoita ja kuumaa mehua. Tästä ei ole mitään haittaa, me olemme hyvissä mitoissa ja kaikilla myöskin hyvä kunto.

Syömme normaalia kotiruokaa, vältämme rasvaa " fiksusti" , eli kerman sijasta ruokakermaa, kasvisrukaa pari kertaa viikossa, kerran kalaa. Mutta toisinaan teemme myös itse pitsaa/hampurilaisia.



Limuja emme juurikaan juo, lähinnä juhlapäivinä. Kaikkea voi syödä, kun liikkuu tarpeeksi. Herkkuja emme syö joka päivä, mutta sillon kun syömme, emme pode huonoa omaatuntoa.



Huomattaisin vielä, että vaikka lapsien lihavuus lisääntyy koko ajan, niin lisääntyy myös lasten syömishäiriöt!:( Miksei voida mennä kultaista keskitietä... Se herkkusyöppö äiti on ihan yhtä huono roolimalli kun porkkanan purija äitikin, joka on koko ajan dietillä ja tuijotttaa vaakaa...