Nyt mä ymmärrän miksi toiset naset haluaa tyttöjä,ainakin mielummin kuin poikia...
Mulla kolme poikaa ja jokin aika meni kunnes ymmärsin sen kauhistelun siitä että mun kolmaskin on poika...
Kun pojat kasvaa niin meno vaan pahenee!!
Aiemmin olin ihan täysin sitä mieltä että mielummin saan kolme poikaa kuin 3 tyttöö...no nyt en enää ole.
Kommentit (18)
Mun suhtautuminen asioihin, joihin ei voi vaikuttaa (esim. lapsen sukupuoli), on sellaisia, joista koetan olla ottamatta mahdollisimman vähän stressiä. Sillä mennään, mitä on ja se on ihan hyvä. Turha haikailla jotain muuta.
tytöt on kyllä aikamoisia selkäänpuukottajia
näillä mennään,tosiaan ennen mulla oli eri mielipiteet siitä kumman sukupuolen kanssa pääsee helpommalla jne.
Niiiin moni on mulle kauhistellut ennen kolmannen pojan syntymää että kun taas poika jne ja nyt mä niitä ymmärrän.
Tietenkin pienellä ikäerolla on osuutta asiaan,siis kahden ekan kohdalla.
Mä tunnen kyllä kiltimpii ja rauhallisempii poikii kuin omani...mut kyllä me kaikki tiedetään millasii ne miehetkin on,osa painii vielä aikuisiässäkin!
Onni on jos on kumpaakin sukupuolta,vähän varmaan tasapainottaa!
ap
Yksi tuttu huokailee usein miten hänen poikansa ovat paljon luotettavampia sekä paremmin äitinsä kanssa toimeen tulevia kuin tyttäret (2 molempia, siis yhteensä 4 lasta)
että monet poikaset jäävät jalkoihin. Oon välillä helisemässä niiden kanssa.
sekä tyttöjen, että poikien äitinä. Pojat on pienenä haasteellisia, varsinkin ala-aste ikäisenä. Mutta tytöt sitten myöhemmin. Nyt kun meillä on murkkuikäisiä talo täynnä, niin ottaisin todellakin mielummin kolme poikaa kuin kolme tyttöä :) poikani ovat loisto tyyppejä ja ihan mahtavia hetkiä saan viettää heidän kanssaan. Tyttöjen kanssa saa vaan vääntää kaikesta ja niin paljon ärsyttää toi pissis-meininki.
En sanoisi kumpaakaan sukupuolta helpommaksi, ongelmia riittää kyllä molempien kanssa ja valitettavasti vuosien myötä ongelmat kasvavat eli tosiaan pienillä pienet murheet ja isoilla isot :`(
En ymmärrä miksi tästä sukupuoliasiasta nykyään kohistaan niin kamalasti.
Sen takia ei kannata tiettyä sukupuolta toivoa :)
aina mietin että ok,poikia toivottavasti saan(korkeintaan yhdent tytön)
Mietin omaa lapsuutta jossa meitä tyttöjä oli sekä poikia yhtä paljon.Tiedän että tyttöjen murkku-ikä saattaa olla haasteellinen tyttöjen herkkyyden tähden,ne tunne myrskyt mm.(oma kokemus)
Mutta,kyllä nykyään oon joka päivä miettimässä et "Jos mulla olis noi 2 vanhinta tyttöjä ni miten helpommalla olisinkaan päässyt"
Tytöillä ei taida olla semmosii "kakka-pippeli"puheita ja painimista keskenään johon menee totaalisesti hermot,ja uskoisin et tytöillä on sympatiaa äitiäkin kohtaan vähän enemmän,ainakaan mun pojilla on sitä aika vähän!!
ap
Ja kyllä tuo tyttö enemmän riivinrauta on kuin nuo veljensä.
Kilttien tyttäjen vanhemmat eivät voi mitenkään käsittää millaista on huoltaa vilkkaita pojanviikareita. Ne nyt vaan juoksee ja metelöi koko ajan, vaikka mitä tekisi/sanoisi. Joskus olisi kiva jos tilalla olisi tyttö, joka vaan istuisi paikallaan ja piirtäisi.
aina mietin että ok,poikia toivottavasti saan(korkeintaan yhdent tytön)
Mietin omaa lapsuutta jossa meitä tyttöjä oli sekä poikia yhtä paljon.Tiedän että tyttöjen murkku-ikä saattaa olla haasteellinen tyttöjen herkkyyden tähden,ne tunne myrskyt mm.(oma kokemus)
Mutta,kyllä nykyään oon joka päivä miettimässä et "Jos mulla olis noi 2 vanhinta tyttöjä ni miten helpommalla olisinkaan päässyt"Tytöillä ei taida olla semmosii "kakka-pippeli"puheita ja painimista keskenään johon menee totaalisesti hermot,ja uskoisin et tytöillä on sympatiaa äitiäkin kohtaan vähän enemmän,ainakaan mun pojilla on sitä aika vähän!!
ap
Ei ne tytöt ole edelleenkään sen helpompia kuin pojat.
Tappelevat ihan samalla tavalla. Ja on niitä "kakkapippeli" puheitakin.
Luonteesta se on kiinni eikä sukupuolesta.
ja kyllä ne ainakin jaksavat koko ajan riehua ja jauhaa keskenään kaiken maailman ääliömäisiä kakkapyllyjuttuja. Tosin ovat pienempiä kuin ap:n lapset, mutta silti. Ei se tyttökään aina ole suoraan Runotyttö-kirjoista...
En sanoisi kumpaakaan sukupuolta helpommaksi, ongelmia riittää kyllä molempien kanssa ja valitettavasti vuosien myötä ongelmat kasvavat eli tosiaan pienillä pienet murheet ja isoilla isot :`(
En ymmärrä miksi tästä sukupuoliasiasta nykyään kohistaan niin kamalasti.
taaksepäin(raskausaikana) ymmärtänyt MIKSI se oli joku isokin juttu että mulla oli kolmaskin poika tulossa...viesti oli tyyliin siis että olinpas säälittävän kohtalon saanut,no vähän ehkä se aukes mulle kun kaksi vanhinta poikaa ovat juuri nyt niin haasteellisia.
Kai se niin kuitenkin on että LAPSET on haasteellisii,ei väliä sukupuolesta! ap
Nykyään mulla kaksi ihanaa koululaista. Nautin kuopuksen harrastuksesta. Kilpauinti ja uimahyppy. Ei monesta tytöstä olisi tuohon uimahyppyyn. Ei ole sosiaalista vääntöä ja kun pojat on sellaisia mutkattomia. Poikien ollessa pieniä en meinannut jaksaa sitä poikaenergiaa ja tietynlaista rajuutta. Ikä rauhoittaa pojat ja harrastuksiin purkautuu energia.
Kai se niin kuitenkin on että LAPSET on haasteellisii,ei väliä sukupuolesta! ap
Täällä asuu 14-vuotias oikein rauhallinen ja kiva poika:)
mutta joukossa kai tyhymyys tiivistyy.