Onko vilkas, iloinen, puhelias ja rohkea lapsi aina riiviö ja huonostikasvatettu?

Mutta pitää osata olla myös tarvittaessa hiljaa=)

Just neuvolassa kehu useempi terkkari ja lääkäri miten vilkas, iloinen ja rohkea meijän lapsi on. Todella puheliaskin, vaikka vasta opettelee. Muutenkin vieraat ihmettelee ekana miten ilonen ja rohkee meijän tyttö on, aina positiivisessa mielessä. Vaikka onkin kaikkea tossa lueteltua, on todella kiltti, herttanen ja yllättävän hyvätapanen. Tottakai jos väsymys menee yli, niin saattaa mennä liian riehakkaaks touhu, mut niin käsittääkseni ihan jokaisella lapsella.

kunhan osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja olla tarvittaessa myös hiljaa ja istua paikallaan.



Valitettavan usein näin ei ole.

kunhan osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja olla tarvittaessa myös hiljaa ja istua paikallaan.

Valitettavan usein näin ei ole.

Mutta hiljaiseksi häntä ei saa. On kova höpöttämään. Osaa kuitenkin käyttäytyä nätisti.

Kertokaas, miten tuossa hiljaiseksi saamisessa onnistuu. Sitä ollaan yritetty aika lailla neljä vuotta jo (siitä lähtien kun oppi puhumaan).

ja valitettavan moni tällainen äidin mielestä iloisen vilkas ja rohkea lapsi saattaa terrorisoida koko luokan oppimista "vilkkaudellaan". Mutta mitäs niistä muista luokan 20 oppilaasta, kun meidän Jere tai Miro on niin eloisa...

ja valitettavan moni tällainen äidin mielestä iloisen vilkas ja rohkea lapsi saattaa terrorisoida koko luokan oppimista "vilkkaudellaan". Mutta mitäs niistä muista luokan 20 oppilaasta, kun meidän Jere tai Miro on niin eloisa...

Mutta jos lapsi on huonokäytöksinen, niin se ei ole hyvä juttu. Toivottavaa siis olisi, että noista ominaisuuksista huolimatta lapsi olisi empatiaan kykenevä, toiset huomioon ottava ja osaisi käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla jopa luonnostaan tulevan luonteensa vastaisesti. Tuo viimeinen tarkoittaa juuri sitä, että jos tilanne on sellainen, mihin vilkkaus ja puheliaisuus ei sovi, niin tilanteen mukaan pitäisi oppia käyttäytymään.



Pienen lapsen kohdalla kasvatus on tietenkin vielä kesken. Mutta kouluikään mennessä noiden asioiden pitäisi jo jossain määrin luonnistua.

ei ole tietenkään sama kuin häritsijä. Hyvin hoidettu lapsihan on usein rohkea ja energinen- mutta kun hänet myös kasvattaa, hän osaa käyttäytyä!

Ihme mustavalkoista ajattelua. Suomi on monessa sukupolvessa täynnä lyttyyn lyötyjä "hyvin kasvatettuja" ihmisiä, jotka eivät kehtaa mitään, koska ovat niin täynnä häpeää, tuntevat itsensä ja elämänsä arvottomaksi, ja jokutkut heistä sitten esim. täällä netissä purkavat salaa kertyvää raivoaan muihin. Monet vaan masentuvat. Hyvinvoiva ihminen on elinvoimainen ja vie tilaa, sitä vaan ei täällä häpeäsuomessa kestetä.

Riippuu siitä, miten hän vastaa aikuisen ohjeisiin, pyyntöihin ja kieltoihin kasvatustilanteissa.



Riiviö viis veisaa aikuisen puheista, hän ei milloinkaan tottele ja on ylimielinen, kun aikuinen ohjaa ja opastaa tekemään oikein.

Pientä lasta ei kannata analysoida vielä. Sanoisin että neljä viisivuotiaana lapsen pitäisi jo kuunnella esim ohjeita. Taapero ikäiseltä sen vaatiminen on vaan hullua. Lasta ei kannata nujertaa ja lannistaa siksi että mitä muut ajattelevat. Jokainen on omanlaisensa. Tottakai arka lapsi on helpompi mutta kyllä eloisa lapsikin voi olla herkkä. Herkkä ja empaattinen voi olla eloisa.

Enemmän olisin huolissaan jos lapsi ei leiki tai puhu, tai on muita kohtaan kateellinen ja ilkeä. Silloin vanhempina katsoisin peiliin omaa vuorovaikutusta ja kielenkäyttöä, parisuhdetta ja omaa kypsyyttä vanhemmaksi.

Peruskoulussa lapsen temperamentilla ei lasta enää ole tapana leimata. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, sosiaalisia ja hiljaisempia. Käytökseen puututaan jos se on ilkeää muita kohtaan, ja tätä sen analysoinnin tulee lähteä. Syystä että myös kiltin oloinen hiljainen lapsi voi olla ilkeä, kateellinen, passiivista agressiivinen kiusaaja josta isompana tulee ongelmineen jotain paljon pahempaa. Jos taas lapsi on sosiaalinen mutta muita haukkuvat hölösuu, sama homma. Vanhemmilla voi olla mt-ongelma eli muille naureskellaan ja muita pilkataan ja tämän lapsi oppii.

Muuten kaikenlaiset lapset ovat lapsia, hyviä ja arvostettuja omina itseinään olivatpa hiljaista tai eloisampaa sorttia.

Näin.

Riippuu.. jos on koko ajan seinillä menossa eikä hetkeäkään hiljaa tai paikoillaan niin onhan se ärsyttävä riiviö.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu.. jos on koko ajan seinillä menossa eikä hetkeäkään hiljaa tai paikoillaan niin onhan se ärsyttävä riiviö.

Vinkkejä miten tuollasesta kasvatetaan normaali? Kun ei mitään usko eikä kuuntele mitään. 

Oven taakse jäähylle laittaminen ei auta. Puhuminen ei auta. 

Ei toimi huomion siirtäminen muuhun touhuunkaan. 

Ainut vaihtoehto on tukistaa. Mutta sekin on laitonta. Eli antaa vaan olla sitten.

No, olin itse semmoinen jos halusin. Yleensä olin hiljaa. Jos puhuin lääkärin kuvaus oli "puhe epäselvää ja nopeaa" siitä joskus opin pois mutta pitkään lääkäri kirjoitti "puhuu monotonisella äänellä" (olen toispuoleisesti kuuro, toisen korvan kuulo hieman alentunut)

Ainoastaan, jos vilkas, iloinen, puhelias ja rohkea tarkoittaakin nykyään: kovaääninen, huonotapainen, omatahtoinen ja kiukutteleva