JES!

Ja sorry kun huudan. ;)

Ensimmäistä kertaa painoni on 4. ja 5. lapsen jälkeen näin alhaalla.

Mitään en ole tehnyt, ainakaan mitään dieettiä.

Mulla on vaan ihan kamalia kipuja ollut joihin en ole saanut lääkettä/apua, joten en ole saanut painoa alas mitenkään, vaikka olen yrittänyt ennen kaikkiea.

Välissä mulla todettiin 1tyypin diabeteskin, joten sen kanssa elämään opettelu, vaikeutti lisää painon pudottamisen onnistumista.

Toiseksi, minulla on ollut pari tapaturmaa, joiden vuoksi en ole saanut liikkua, enkä vatsan aukaisun jälkeen saanut tehdä vatsaliikkeitä lähes puoleen vuoteen, traumojen takia mennyt vielä kauemmin.



Ennen kipuja rakastin liikuntaa ja olin hoikka.

Mulla on nivelreuma ja nyt nivelrikko lonkassa, mikä ne kivut päällimmäisenä tekee. Ikää vasta 32v.

Vihdoin 2kk sitten sain oikeanlaisen kipulääkkeen ja lähetteen tekonivel-leikkaukseen ja tadaa! Minä olen pystynyt liikkumaan enemmän ja huomaan liikeratojen olevan astetta laajemmat, nautin siitä koko sydämestäni! Hoikistuminen helpottaa liikkumista myös ja vähentää nivelkipuja, joten oravanpyörä on tainnut vaihtaa suuntaa, hyvä niin.



Ainoa vaan, että tuota kipulääkettä pihdataan kun se on täällä Helsingissä kaiketi ongelma kaduilla (myydään ja ostetaan), joten lääkärit jännittää sitä kirjoittaa.

Tosin en ymmärrä miksi se on niin suosittu kaduilla kun ei siitä tule mitään oloja mihinkään suuntaan, paitsi mulle kivuton ja huomaan olevani vanha oma itseni.

Tarkoitus ja toive kohdallani on, että voin luopua lääkkeestä kun leikkaus on tehty. Olen lukenut leikkauksista paljon hyvää ja uskon siitä olevan iso apu.

En kuitenkaan ala murehtimaan lääkkeen saatavuudesta sillä se on kohdallani kiistattomasti todistettu parhaaksi, joten uskon saavani sen jatkossakin. Nyt nautin vain entisestä minästäni. =D









Pitkällä sepustuksella koitin myös tsempata muita, jotka karttavat liikuntaa kivun vuoksi tmv.

Ja niille, jotka luulevat, että laihtuminen on AINA itsestä kiinni ja jokainen on omasta tahdostaan ylipainoinen.