Oletko koskaan kokenut tuntemattoman kanssa mieletöntä vetovoimaa

jolla on tapana flirttailla naisten kanssa. Hyvä ettei edennyt mitenkään.

Löysin uudelleen toistakymmentä vuotta myöhemmin, ollaan naimisissa

nyt ollaan kimpassa.

Totta kai :)



Varattu tai vapaa, kemiaa voi tuntea ihan koska vaan. Jos on varattu, niin jutun ei pidä tietenkään edetä mitenkään. Jos vapaa, niin kaikki peliin vaan :)



Itse olen uskollinen ihanalle miehelleni ja käytän näitä väliaikaisia tunteita hänen kanssaan hyväksi ;)

Ja kemiaa? Etenikö juttu mitenkään, miten?

Kerro vähän enemmän mistä on kyse? Täällä on juuri vastikään käyty hyvää keskustelua siitä miten tuikituntemattoman kanssa voi yhtäkkiä tuntua siltä kuin olisi tuntenut koko ikänsä.

Ehkä törmäsit sielunkumppaniisi? Juoksitko pakoon ja menetit ehkä elämäsi tilaisuuden vuosisadan rakkaustarinaan vai jatkuuko homma? Jos tunnet kemiaa täysin tuntemattoman ihmisen kanssa niin se aina kertoo siitä, että kyseessä on jotain enemmän kuin pelkkää kaveruutta tai ystävyyttä: Jos et ole ihmissuhteessa niin otapa selvää. Tartu niin sanotusti tilaisuuteen.

Aikoinaan yksi mies ilmetyi työpaikalleni tuuraajaksi. Ekan kerran kun katseet kohtasivat, se oli jotain ihan järjetöntä, sydän tykytti ja varmasti punastuin (minäkö? en ikinä!). Niin "tyhmäksi" menin, että parin päivän jälkeen annoin hänelle puhelinnumeroni. Mies ei edes ollut mitenkään makuuni, ei edes ulkoisesti ja luonteeltaan liian....jotain, ei minun tyyppiä. No, tilaisuus kun ikävästi osui pian kohdalle, tapasimme luonani, yhden yön ja lähes potkin hänet ulos sen jälkeen koska se oli jotain ihan järjen vievää, mahtavaa, ihanaa, koukuttavaa, kaikkea! En suostunut tapaamaan häntä enää, hän yritti ja soitteli, en suostunut. Hän lopulta lähti ulkomaille töihin, mutta törmäsimme n. 2v. jälkeen ja sama sydämen tykytys taas alkoi! Huh. Hän myös heti kyseli, olenko vapaa, tavataanko, jutellaan edes, blabla. Ei, en voinut. Vieläkin joskus törmäämme ja minun ajatukset menevät heti siihen yhteen yöhön, samoin selvästi hänenkin, yrittää flirttiä, heittää juttua, jonka tietää minun ymmärtävän jne. Jotkut ystävänikin ovat nähneet hänet, mutta en ikinä ole kenellekään kehdannut paljastaa, miten tiedän hänet!

Aikoinaan yksi mies ilmetyi työpaikalleni tuuraajaksi. Ekan kerran kun katseet kohtasivat, se oli jotain ihan järjetöntä, sydän tykytti ja varmasti punastuin (minäkö? en ikinä!). Niin "tyhmäksi" menin, että parin päivän jälkeen annoin hänelle puhelinnumeroni. Mies ei edes ollut mitenkään makuuni, ei edes ulkoisesti ja luonteeltaan liian....jotain, ei minun tyyppiä. No, tilaisuus kun ikävästi osui pian kohdalle, tapasimme luonani, yhden yön ja lähes potkin hänet ulos sen jälkeen koska se oli jotain ihan järjen vievää, mahtavaa, ihanaa, koukuttavaa, kaikkea! En suostunut tapaamaan häntä enää, hän yritti ja soitteli, en suostunut. Hän lopulta lähti ulkomaille töihin, mutta törmäsimme n. 2v. jälkeen ja sama sydämen tykytys taas alkoi! Huh. Hän myös heti kyseli, olenko vapaa, tavataanko, jutellaan edes, blabla. Ei, en voinut. Vieläkin joskus törmäämme ja minun ajatukset menevät heti siihen yhteen yöhön, samoin selvästi hänenkin, yrittää flirttiä, heittää juttua, jonka tietää minun ymmärtävän jne. Jotkut ystävänikin ovat nähneet hänet, mutta en ikinä ole kenellekään kehdannut paljastaa, miten tiedän hänet!

Mikä tässä mätti? Sä olit vapaa? Mies oli vapaa? Järjetöntä kemiaa, yksi hullu yö ja sitten lemppaat sen miehen pihalle? Täh.

Oot tainnut lukea jostain koko jutun.. ;)

Mikä tässä mätti? Sä olit vapaa? Mies oli vapaa? Järjetöntä kemiaa, yksi hullu yö ja sitten lemppaat sen miehen pihalle? Täh.

Oot tainnut lukea jostain koko jutun.. ;)

Olimme molemmat vapaita silloin, mutta minua lähinnä esti "pinnalliset" syyt, mies ei tosiaan ollut minun tyyppinen ja vielä enemmän taisin tosiaan pelästyä tuon yhden yön jälkeen, koska tuli sellainen tunne, että oon jäämässä koukkuun johonkin liian hyvään! Totta kai mietin, olisko pitänyt edes katsoa ihan rauhassa, mitä muuta meillä on, mutta pinnallisuuteni silloin voitti. ;)

hauskaa, mutta kerran niin voimallisesti,että säikähdin. Olimme molemmat kuin sähköiskun saaneet ja huoneessa suorastaan ritisi. Pakenin paikaalta heti kun voin. Ihan pelottaa, että törmään mieheen vielä joskus jossakin. Hän on eräs melko tunnettu näyttelijä.

Tapasimme 14 vuotta sitten, sama työpaikka. Katsottiin toisiimme ja tuli tunne että ollaan tunnettu toisemme aina vaikka ei oltu puhuttu sanaakaan. Joku toinen mies tuli pyytämään minua tanssiin ja pyysi lupaa tältä minun tulevalta mieheltäni kenen kanssa en ollut puhunut sanaakaan vielä silloin:). Tämä vieras mies oletti heti meidän olevan pari.

Mieheni oli tällöin varattu, tästä tuli kauhea soppa, mutta 1,5 vuoden päästä tästä takkuisesta alusta meistä tuli "oikea" pari ja ollaan edelleen erittäin onnellisia yhdessä. Kaksi lasta, avioliitto jne.

En, mutta luulen että tuntematon mies koki mua kohtaan kerran jotain aika tuollaista.

Kaupan jonossa seisoessani kassalla asioinut mies lähtiessään kääntyi ihan normaalisti lähteäkseen ja otti pari askelta. Sitten se huomasi minut, pysähtyi ja jäi tuijottamaan suoraan silmiin usekasi sekunniksi. Sitten varmaan tajusi mitä tekee ja lähti pelästyneen oloisena luikkimaan pois. Mua alkoi melkein naurattamaan, mies oli jotenkin tosi söpö hämmennyksissään. Mutta itse en tätä miestä kohtaan mitään kummempaa ensinäkemältä tuntenut, ihan kivan näköinen. Tietysti olisin voinut lähteä treffeille, jos olisi pyytänyt.

Eikä tarvi pelätä sitoutumista, kun ollaan molemmat varattuja ja miehellä kolme pientä lasta...



Petri...