Liian puhelias mies... mitä mieltä?

Kaunako tää teidän ihmeellinen asuhde on kestänyt?

Palataanpa asiaan parin vuoden päästä, jooko?

Kaunako tää teidän ihmeellinen asuhde on kestänyt?

Palataanpa asiaan parin vuoden päästä, jooko?

kääntäjä: Kauanko, suhde

Antaa mun puhua muiden seurassa ja hän sitten puhuu mun seurassa. En mä nää tässä mitään niin ihmeellistä. Vai onko kuitenkin? Yleensähän roolien pitäisi olla toisinpäin eli mies on naisen pää, nyt mä taidan olla jotenkin sen pää ja se pommittaa mua sitten ajatuksillaan. Mulla on kyll parempi ja sujuvampi ulosanti. Ei tää nyt mihinkään kahteen vuoteen lopu kun tätä on kait kestänyt kohta jo lähes 10 vuotta.



Tee mielummin joku analyysi ja kerro se minulle.

Mä ajattelin, että joko se hermostunut höpötys alun jälkeen lopahtaa, ja mies on sanottavansa sanonut, tai sitten jossain vaiheessa sulla menee hermo siihen lörpöttelyyn, ja kun vielä tajuat, ettei mies tiedä susta mitään, kun et ole saanut suunvuoroa...

t.2

ja sanoa jotakin.



Arvostan tekoja ja kyllä niitäkin tältä mieheltä löytyy. Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Mitä se sitten "seurassasi pälättää ihan hirveästi"?

Anna esimerkki miehesi jutteluista vaikkapa juhlissa ja juttelusta juhlien jälkeen sinulle.

Seurustelin kerran sellaisen miehen kanssa, joka puhua pälpätti ihan koko ajan. Puhui tosin koko ajan vain itsestään, itsestään ja itsestään. Ja taisi olla aika väritettyä tarinaa vielä...

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä nyt kymmenen vuotta, kaksi lasta.



Ja minulla myös mies joka kova puhumaan, mutta on sitä myös seurassa. On hyvä seuramies, hauskaa ja nokkelaa seuraa, ja tykkää jutella todella laajasti eri aiheista. Lukenut paljon ja yleissivistys miehellä hyvä.



Mutta... En aina jaksa. Haluaisin viikonloppuna illalla vetäytyä, ja olla rauhassa. Esim. Lasten mentyä nukkumaan minä vetäydyn nauttimaan rauhasta esim. nettiin tai katsomaan telkkaria, tai lukemaan kirjaa. Niin mies ei anna olla rauhassa, vaan alkaa pölöttämään, vaikka olisin juuri koneella.



Olen yrittänyt kannustaa miestä kavereidensa pariin, mutta kun se on tuollainen kotihiiri. Ei halua käydä enää missään, viihtyy kotona, mikä toisaalta ihan kiva juttu, mutta ei jaksaisi aina olla se "huvimestari" ja kuuntelija! Haluan omaa rauhaa, varsinkin kun lapset pieniä. Sitä vain välillä kaipaa sitä yksityisyyttä, ja omaa rauhaa, ja itsekseen tekemistä, tai yhdessä oloa ihan vain hiljaksiin, ei mitään KOKO illan maraton keskusteluja, joka_viikonloppu!

Kaikenlaisia juttuja. Ihan ihmeellisiäkin, joten kait silläkin fantasia lentää. Olenkin ajatellut, että siitäkin tulisi hyvä tarinanheittäjä.



Sitten sillä on kaikenlaisia ideoita, joita pitäisi alkaa toteuttaa ja niistä se kertoo mulle. Olen kieltäynyt avustamaan mitenkään. Sanon, että saat ihan itse hoitaa juttusi. Kaikenlaisia koneita ja laitteita, joista en ymmärrä mitään enkä tule koskaan ymmärtämäänkään.



Sitten on kaikenlaisia huolia ja iloja, jotka liittyvät elämään ja jakaa niitä mun kanssa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.



Naiset ja naisten tekemiset ovat tietysti aina tapetilla. Ja naisiahan riittää. Olen siis joku jollakin tavalla "ulkoistettu" näistä naisympyröistä. Yltyy välillä kuitenkin laskemaan minut noihin naisiin ja sitten alkaa kiistely siitä, että ne muut, mutta et sinä.



Jutut sukulaisista ovat myös tärkeitä.



Tommosia "juhlissa" ja "juhlien jälkeen" ei oikein tule mieleen.



KYLLÄ SITÄ AINESTA AINA LÖYTYY. Maailmassa on niin paljon ihmeteltävää, ihmeellisiä asioita ja tapahtumia ja ihmisiä. Kirjailijaksi tommoisen "tarkkailijan" tarttis ryhtyä, mutta kirjoittaa se ei osaa, pälättää vaan.