Työssäkäyvät äidit kärräävät lapset sairaslomalla päiväkotiin, mites kotiäidit?

tuo toinen ketju, jossa työssäkäyvät äidit kiivaasti vakuuttelivat, ettei sairaana jaksa hoitaa omia lapsia. No, 18 vuotta kotona viiden lapsen äitinä enkä ole koskaan saanut lapsia hoitoon oman sairauden ajaksi, vaikka monenmoista vaivaa on tullut vastaan.



Oivoi.

Huvitti, tuo toinen ketju, jossa työssäkäyvät äidit kiivaasti vakuuttelivat, ettei sairaana jaksa hoitaa omia lapsia. No, 18 vuotta kotona viiden lapsen äitinä enkä ole koskaan saanut lapsia hoitoon oman sairauden ajaksi, vaikka monenmoista vaivaa on tullut vastaan.

Oivoi.

sairastanut niin oksennustaudit kuin influenssatkin lasten ollessa kotona. Olen ollut niin sairas, etten ole sängystä ylös päässyt. Pakko mikä pakko, vaipat on vaihdettava ja lapset syötettävä, muuten ovat saaneet ihan rauhassa sotkea koko talon ja katsoa telkkaria.

Mutta onko pakko, jos ei ole pakko? Jos on olemassa hoitopaikka, niin miksi sinne ei voisi lasta viedä?

kotiäiti kärsii ja sairastaa ja hoitaa.



Se ei ole lusmuilua, jos sairaana voi laittaa lapsensa hoitoon.

Parikin kertaa auttamassa "kotiäitejä2, kun olvat sairaita. Otin myös monasti lapsen meille. Olen myös ottanut töistä vapaata (vapaapäivä jemmassa) aikoinani, kun paras ystäväni sairastui oksutautiin äitiyslomalla, ja lapsensa oli kanssa kipeitä ja mies ulkomailla. Eli kyllä kotiäiditkin tarttee apua.

En silti ymmärrä, miksi työssä käyvän äidin pitäisi hoitaa lapsia kotona sairastaessaan? Silkasta solidaarisuudesta? Not.

Onneksi sairastelen niin harvoin, ettei tarvitse asiaa miettiä!

Jos kotiäideillä olisi joku vastaava paikka jonne voisi helposti viedä lapset silloin kun on itse sairaana, niin moniko jättäisi sen mahdollisuuden käyttämättä?

että pitää hoitaa lapset myös sairaana.



Ja töissä käynnissä on se etunsa, että saa sairastaa rauhassa, jos vaan lapset on terveinä.



Eri jutut tekee koti- ja työäitiydestä rankkaa.



Nyt kun olen töissä, nautin sairastamisesta yksin. Luksustahan se on!

Sairastaessani lapset ovat menneet joka kerta hoitoon. Tosin vain mummolaan mutta kotona en ole hoitanut. Nyt kun vanhempi lapsista päiväkodissa niin veisin hänet sinne ja vain nuoremman mummolaan. Lapsi itkisi katkerasti jos ei saisi mennä kavereiden kanssa leikkimään vaan tyydyttävä sairastavaan äitiin. En leiki pyhimystä koska siihen ei ole tarvetta.

Epäreilua! Pitäisi olla joku systeemi, että kotiäitikin saisi sairastaa rauhassa, jos on kovasti kipeä. Itse olen ollut 4 vuotta putkeen lasten kanssa kotona ja on siihen aikaan monenmoista tilannetta mahtunut. Onneksi on isovanhemmat, jotka auttavat tarvittaessa! Mutta kaikilla ei ole.

Jos kotiäideillä olisi joku vastaava paikka jonne voisi helposti viedä lapset silloin kun on itse sairaana, niin moniko jättäisi sen mahdollisuuden käyttämättä?

Mutta en muuten kyllä jaksaisi. Ja koska tuo on meidän kohdalla mahdotonta, kaikkialle on pakko mennä autolla, tuskin tulisin käyttämään tilaisuutta hyväkseni.

No onpas lapsilla kiva jäädä oksentavan äidin kanssa kotiin. Miettikääs ny vähä!

minut hakattiin tosi pahasti, käytin alkuun kovia särkylääkkeitä. Vein lapset ensin hammasta purren päiväkotiin ja otin sitten särkylääkkeen ja lepäsin tai kävin itse akuuttipolilla psykiatrin kanssa juttelemassa. Tai kävin poliisikuulusteluissa, käräjäoikeudessa istunnossa, sairaalassa magneettikuvissa kerta toisen jälkeen.



Nuo on paikkoja mihin ei lapsia kannata ottaa mukaan, olin kuukauden sairauslomalla.. viimeisellä viikolla kun pää alkoi olla kunnossa, en tarvinnut lääkkeitä niin lapsetkin olivat pari päivää kotona, muuten tarvitsin ihan itseni hoitamiseen tuon kuukauden.

No onpas lapsilla kiva jäädä oksentavan äidin kanssa kotiin. Miettikääs ny vähä!

Työssäkäyvänä on vaan parempi levätä kunnolla, että pääsee pian takas töihin. Kotiäitinä ei haittaa samalla tavalla, vaikka sairastaisi pidempään.

olen monesti ihmetellyt että onko nainen ihan oikeasti sairas jos jaksaa pukea ja raahata 2 ja 4 vuotiaat lapset rattailla/pulkalla/pyörällä 1,5 kilsan päässä olevaan päiväkotiin (ja kävellä itse takaisin) ja iltapäivästä sama toisin päin.



Ihan oikeasti jos olen niin sairaana etten "jaksa" lapsia kunnolla hoitaa, olen myöskin niin sairas etten heitä päiväkotiin todellakaan jaksa viedä.



Käsi pystyyn kuka teistä pystyy tuohon kuumeessa tai oksennellen tai jalka kipsissä?

Sairastaessani lapset ovat menneet joka kerta hoitoon. Tosin vain mummolaan mutta kotona en ole hoitanut. Nyt kun vanhempi lapsista päiväkodissa niin veisin hänet sinne ja vain nuoremman mummolaan. Lapsi itkisi katkerasti jos ei saisi mennä kavereiden kanssa leikkimään vaan tyydyttävä sairastavaan äitiin. En leiki pyhimystä koska siihen ei ole tarvetta.

?

Epäreilua! Pitäisi olla joku systeemi, että kotiäitikin saisi sairastaa rauhassa, jos on kovasti kipeä. Itse olen ollut 4 vuotta putkeen lasten kanssa kotona ja on siihen aikaan monenmoista tilannetta mahtunut. Onneksi on isovanhemmat, jotka auttavat tarvittaessa! Mutta kaikilla ei ole.

Siinähän sulle tää ihan mieletön etuoikeus avautuu.

Ei jessus taas miten älyvapaata mölinää täällä. Kotiäitiys on valinta, jossa on etunsa ja raskaat puolensa. Niin on myös työssäkäynti.

T: Lapsiaan 7 vuotta kotona hoitanut työäiti.

Mietin, että vastaanko tähän tai toiseen ketjuun vai olisiko se vain "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" -reaktio. No, vastaanpa kaiken uhallakin.



Minä olen siis sellainen työssäkäyvä äiti, joka vei tänäänkin lapsen hoitoon ja palasi kotiin sairastamaan. Tein sen kaiken lisäksi hyvällä omallatunnolla. Sitähän ei päälle näy, mutta meillä oli mieheni kanssa rankka parisuhdekriisi, josta olemme vasta selviämässä. Sitäkään ei moni tiedä, että poikani on vasta tottumassa viiden päivän päiväkotiarkeen. Nämä tekijät eivät päälle näy (tämä flunssan todellakin näkyy) ja ne vaikuttavat ehdottomasti päätökseeni viedä lapsi päiväkotiin ja palata itse sairastamaan.



Asiasta kukkaruukkuun vielä sen verran, että parisuhdekriisimme ollessa pahimmillaan minua ÄRSYTTI nähdä kaikkia (?!) onnellisia pareja ympärillämme. Myöhemmin tajusin, että pinnan alla voi olla vaikka mitä. Nykyään en ehkä _ihan_ niin sähäkästi ole arvostelemassa muita oman ensituntumani ja ulospäin näkyvän perusteella.



Mutta, takaisin asiaan. Jos jollain on mahdollisuus toimia toisin ja kokee sen itselleen tarpeelliseksi, miksi se olisi joltain toiselta pois?! Tässä tapauksessa, miksi on keneltäkään toiselta äidiltä pois, jos joku vie lapsensa hoitoon ja palaa kotiin sairastamaan?



Lapsen hoitoaika on tietysti pois äidiltä ja lapselta. Jos kyseinen perhe / äiti on todennut sen kuitenkin parhaaksi ratkaisuksi, sen pitäisi olla sillä selvä. On tietysti olemassa perheitä, joissa lapset eivät saa vanhemmiltaan tarpeeksi huomiota tai aikaa. Sellaiset tapaukset ovat surullisia ja sellaisten lasten ja perheiden soisi saavan apua. Mitä se apu sitten onkaan, riippuu tapauksesta. Aidon huolen esittäminen joko vanhemmalle tai ensin esim. päiväkodissa ei mielestäni ole huonoa puuttumista tai kyttäämistä vaan välittämistä.



Jos sellaisen avun antamiseen ei ole tarvetta, kannattaisi minusta olla armollinen muille (äideille) ja itselleen! Eiköhän jokainen tee parhaansa.



t. Se työssäkäyvä äiti, joka heitti juuri kukkahatun ja Hyvistelynaisen naamion päälleen :D