Lue keskustelun säännöt.
luulosairaus pilaa elämäni :(
31.01.2013 |
Lääkärin vastaanotolle aika asian takia jo varattu. Mutta joskos täältä löytyisi kohtalotovereita. Olen nuori 24 vuotias, ja luulosairaus todella pilaa elämäni ja pelkään että myös parisuhteeni. Joka päivä minulla on jokin oire ja siitä kehitän itselleni jonkin vakavan ja kuolettavan sairauden! En jaksa tätä enää. Elämä on yhtä pelkoa itkua ja surua. Tämä vaikuttaa kaikkeen. En pääse elämässä eteenpäin ennenkuin paranen tästä.
Kommentit (10)
Eli katsele koko ajan mitä mielessäsi liikkuu, ja kun huomaat luulosairaita ajatuksia, heti tee päätös että et jatka niiden pyörittelyä vaan ajattelet jotain muuta (tai et mitään). Ihmisen oikeasti on mahdollista hallita mihin ajattelunsa suuntaa, ja siitä on monissa asioissa suurta hyötyä jos sen taidon opettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin oire on päällä, en sillä hetkellä tunnista sitä luulosairaudeksi vaan todella ajattelen olevani vakavasti sairas. Pelkästään tällä viikolla olen pelännyt minulla olevan: rintasyöpä kohdunkaulan syöpä, sappi ja maksa vaivoja, diabetes.. tässä vaan ei ole mitään järkeä :/
Jokin oire on päällä, en sillä hetkellä tunnista sitä luulosairaudeksi vaan todella ajattelen olevani vakavasti sairas. Pelkästään tällä viikolla olen pelännyt minulla olevan: rintasyöpä kohdunkaulan syöpä, sappi ja maksa vaivoja, diabetes.. tässä vaan ei ole mitään järkeä :/
koko sairauksien ajattelun hyllylle? Käy vaikka alkuun perusteellisessa terveystarkastuksessa, jossa otetaan perusverikokeet jne, niin voi olla helpompi uskaltaa pitää huoleton kuukausi. Sen jälkeen tee päätös, että et ajattele oireitasi ja sairauksiasi kuukauteen vaan keskityt muihin asioihin.
Mulle on tässä viimesen vuoden aikana tehty seuraavat toimenpiteet : kilpirauhasen verikokeet ja ultraus, maksan ultra, mahan tähystys, aivojen tietokonekerros kuvaus.. en muista olisko ollu muutakin. Ette usko miten kamalaa kaikesta vaivasta on mennä sairaalaan ja toki ne tutkii kun vakuutan että oireeni ovat totta niinkuin ovatkin. En koskaan valehtele oireitani
kun sanon, että voihan sinulla ihan totta olla vaikka mitä sairauksia. Itseltäni on sattumalöydöksinä löytynyt muutamiakin juttuja, jotka eivät oireilleet enkä niitä lähtenyt lääkäriin selvittämään, mutta ne päädyttiin sitten kuitenkin diagnosoimaan.
En tarkoita siis pelotella, mutta näiden sattumien seurauksena opin ymmärtämään, että ihmiskeho ei ole robotti. Se vanhenee, rapistuu, sairastuu ja hiipuu. Ja jos tarkkaan kuvataan ja tutkitaan, niin ihan varmasti voi löytyä vaikka mitä! Mutta ainakin minä olen noiden sattumalöydösten myötä tullut ennemminkin siihen lopputulokseen, että kytekööt mitä kytee, en halua ravata kuvauksissa ja tutkimuksissa vain kuullakseni, kuinka rapakunnossa elimistöni on =D(no ei kai se ihan ole), vaan porskutan eteenpäin niin kauan kuin kivutta pystyn!
Enkä tarkoita, että jos jotain epäilee, ei pitäisi mennä lääkäriin. Mutta onko se sen arvoista mietiskellä asiaa koko ajan, pyörittää päässään, ahdistua, arvella mikä tuo kolotus ja juilinta tällä kertaa on... Se voi olla mikä vaan, se voi olla vakavaa ja se voi olla hyvänlaatuista, mutta itse en jaksa sellaisista enää murehtia. Rapistun kun rapistun, eihän se tapahdu kertaheitolla, että menen nukkumaan terveenä ja elinvoimaisena, ja seuraavana päivänä herään diabeetikkona, sydänvaivaisena ja reumapotilaana... Totta kai sairaudet on hyvä tutkia ja pysäyttää ajoissa, mutta niin kauan kuin ne eivät elämääni haittaa, niin en myöskään murehdi asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella pääseväni tästä eroon. Olen valmis tekemään asian eteen mitä tahansa. Koska en todellakaan halua että tämä " tarttuu" kaksivuotiaaseeni.
Jokin oire on päällä, en sillä hetkellä tunnista sitä luulosairaudeksi vaan todella ajattelen olevani vakavasti sairas. Pelkästään tällä viikolla olen pelännyt minulla olevan: rintasyöpä kohdunkaulan syöpä, sappi ja maksa vaivoja, diabetes.. tässä vaan ei ole mitään järkeä :/
Minä ymmärrän sua. Itse kärsin jollain asteella samasta. En ole lääkärissä juossu vaivojeni takia. Sen verta järki ilmeiaesti vielä toimii :-) mutta se on totta et vaikka kuinka koittas olla ajattelematta ja koittas olla kehoaan kuulostelematta mutta ku se pelko iskee on ihan sama mitä yrittää, oon aina varma et syöpä, verisuonitukos tms jälkeen päin asialle voi nauraa mut ei sillon ku pelot päällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin itseäni niskasta kiinni ja lopetin oireiden pyörittelyn. Järjestin itselleni paljon tekemistä (olen kotiäiti) ja aloitin uuden harrastuksen. Nykyään on niin paljon kivoja juttuja elämässä, ettei tuollaisia kamaluuksia ehdi eikä halua edes ajatella. Ja ihan turhaahan se sairauksien pelkääminen on, on paljon ihmisiä jotka ei sairastele koskaan. Esim. syöpään sairastuu joka kolmas ihminen, eli siis suurin osa ihmisistä ei sairastu siihen koskaan. Sen vaan aina unohtaa kun joka tuutista tulee vain huonoja uutisia ja tutkimuksia mitkä aineet taas on todettu aiheuttavan vaikka mitä. Ja mitä sitten jos vaikka joskus jotain sairastaakin, hyödyttääkö se sairastaessa että on surrut asiaa jo vuosikausia ennen kuin sairastui?
Tsemppiä! Uskon että pääset tuosta helposti yli, kun vaan saat elämääsi uutta sisältöä ja mietittävää :)
No hei minä olen "sairastanut" melanooman,rintasyövän,keuhkoahtauman,aivokasvaimen,eturauhassyövän ja nyt "totesin" imusolmukesyövän ja samalla totesin että tämä pelleily saa riittää.
Toivottavasti saat pian apua vaivaasi :(