Lue keskustelun säännöt.
Voiko sektion jälkeen esim.imuroida kotona? Kuinka paljon se rajoittaa elämää?
Kommentit (7)
Vastaan että olet niin kipeä kuin itse haluat olla . Itse olen toipunut molemmista toimenpiteistä "viikossa" - kun en halua ketään vieraita (en edes omaa äitiä) hääräämään omaan kotiini . Itsensä psyykkaamisella ja sisulla on ihmeellinen voima .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista neljää kiloa saa kantaa ja nostella ihan vapaasti. Liikkuminen kannattaa, se auttaa paranemisessa. Ja ihan tavis-särkylääkkein pärjää kyllä.
Voit imuroida ja vaikka moppailla, mutta turvotuksesta riippuen se alas meneminen saattaa olla vähän hankalaa.
Vaikeinta oli istua alas sängynreunalle tai tosi matalalle tuolille, ylösnousun tekniikan oppii jo sairaalassa.
Kyllä meillä pari viikkoa mies teki kotihommat ja imuroinnin vähän pidempäänkin.
Kakkonen puhuu viisaita.
Liikaa ei kannata rehkiä. Itseään kannattaa kuunnella.
Pikkuhiljaa varovasti voi kuitenkin tehdä kaikenlaista. Ainoa rajoitus se, ettei saa nostaa vauvaa painavampaa. Minä olin suhteellisen hyvävointinen toisen sektion jälkeen; sain mielestäni vahvempaa kipulääkettä, mikä vaikutti asiaan. Ensimmäisen sektion jälkeen sattui vatsaan jo se, että mieslääkäri puristi kättäni tervehtiessään. Uskomatonta, mutta seisoessakin käden puristamiseen tarvitaan vatsalihaksia.
En päässyt myöskään sängystä ylös ilman kyyneliä (jolloin hoitaja haki kuitenkin jonkin kipulääkepiikin). Sängystä ylösnousuun on olemassa tekniikka, jossa käytetään jalkoja vastapainona, vaan osastolla oli niin kiireistä, ettei kukaan ollut ehtinyt neuvoa sitä mulle.
About kymmenen metrin käveleminen vauvan kolme päivän tarkastukseen osaston kansliaan oli liikaa, jonne mut siis kärrättiin pyörätuolilla (heikko kunto saattoi johtua myös siitä, että ennen sektiota oli pitkään yritetty alatietä).
Kotiuduin kuitenkin viidentenä päivänä. Kävelin omin jaloin. Ulkoilin ensimmäistä kertaa noin kahden viikon päästä. Eli kyllä pari ekaa viikkoa mennään aika hiljaksiin. Mut sen aikaa voinee olla imuroimattakin tai joku muu voi tehdä sen. Sen jälkeen kohta kävelin vaunulenkillä jo useamman sata metriä ja oli mahtava tunne, kun tuntui, et voimat palaa taas.
M
Ja en ollut mitenkään kipeä sektion jälkeen,sairaalassa söin kipulääkkeitä ja kotona pari päivää muutama burana.
Kipujen puolesta olisin siis voinut imuroida jo leikkauksen jälkeen mutta se vuotava viilto siinä vatsassa pelotti senverran että tuollaiset "repivät"liikkeet joita helposti esim.imuroidessa tulee jätin kyllä suosiolla miehelle (eli meillä ei imuroitu). :)
Olin niin varovainen tuon haavan kanssa kun vaan pystyin, ainakin kuukausi tuli otettua ns.iisimmin.
Mulla tosin myös esikoinen silloin hyvin pieni (opetteli kävelemään) että en nyt tosiaan ihan sängynpohjalla maannut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko se ainoa syy, mutta tuttvani pääsi kotin 4 päivää sektiosta, mutta vauvat jäivät sairaalaan. Ajoi autolla tapaamaan lapsi joka päöivä, sekä ajoi muitakin matkoja. Ja varmaan nosteli myös vanhempaa lasta. 9. pivänä sektiosta haava aukeni kokonaan, ja joutui uudestaan leikkaukseen. Onneksi haava aukeni sairaalaan parkkipaikalla, kun oli vauvojen luo menossa, ja sai nopeasti hoitoa.
riippuu monestakin tekijästä. Esikoisen sektion jälkeen mä olisin ollut vaikka valmis lenkille mutta kun kuopus leikattiin niin olin kipeä ja pitkään :)
Omien tuntemusten mukaan pitää mennä, jos sattuu tai tuntuu pahalta niin jättää asiat tekemättä ja pyytää apua. Itselleen aiheuttaa vaan toipumisen viivästymistä jos rehkii liikaa ja haava vaikka repeää uudestaan...