Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä psykoosin kokeneelta jotain?
Kommentit (24)
- miten sairastuit (oliko joku laukaiseva tekijä tms.)?
- miten päädyit hoitoon?
- missä vaiheessa itse ymmärsit tilasi?
- pelkäätkö psykoosin uusiutuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psykoosissa olla. takana ei ole huumeita eikä alkoa, mutta pitkään jatkunutta rauhoittavien käyttöä.
Olin pakkohoidossa kuukauden verran ja lääkitys aloitettiin.
Lopullinen parantuminen oli kuukausien prosessi, hidas ja kivulias. Ei terapiaa, itseni kanssa kävin paljon keskusteluja. Onneksi elämme nykyaikaa, paljon tietoa olen saanut netin kautta. Mieheni minut tuolta sai nostettua takaisin elävien kirjoihin.
Tajusin itsekin etten voi hyvin, en vain tiennyt mikä minulla oli. Tyttäreni saattelemana menin tk-päivystykseen hakemaan apua, sitä en heti saanut vaan jouduin harhoissani odottelemaan kotona sairaalapaikkaa pari päivää.
yliopistollisessa sairaalassa, ihan tunnettu proffa tuon dg:n määritteli.
Tietenkin pelkään psykoosin uusiutumista niin paljon, etten uskalla töihin lähteä.
Psykoosissa kun sanoin itseni irti. Nyt siis tarttis etsiä töitä, mutta en uskalla =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opin ainakin sen, että mieli voi sairastua. Ennen ymmärtänyt, että ihmisessä todellakin on mieli.
Ymmärrän nyt levon merkityksen ja sen ettei täällä kaikkea mitata rahalla ja työllä.
Monet asiat ovat saaneet aivan uuden käsityksen. Enää en pelkää pimeää, en säiky kauhuelokuvia tms
minusta on tullut jossain suhteessa vahvempi, mutta kuitenkin hauras, koska ymmärrän että tuonne mustaan tilaan voin pudota uudestaan
minulla ei ollut enää kosketusta tähän hetkeen, jokainen hetki tuntui vain pakokauhulta ja pakenin jotain...
minua jahdattiin, kaikki puhuivat minusta ja ihmisten puheissa oli viitteitä minun elämästäni.
En voinut keskittyä, en voinut enää syödä (laihduin kuuden kuukauden aikana 20kg) elin jossain tuolla linnunradan tuolla puolen ja silti kuitenkin pystyin elämään tässä elämässä.
Tuskaa ja suunnatonta epätoivoa, äärinmilleen vietyä masennusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja halaus. Luultavasti opit jotain tärkeää elämästä, joka jää meiltä "terveiltä" helposti oppimatta.
Hienosti kuvailet kokemaasi. Tervetuloa takaisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkistä/fyysistä/seksuaalista väkivaltaa?
henkistä/fyysistä/seksuaalista väkivaltaa?
psykoosiinvain myös lääkkeiden väärinkäyttöön? Psykoedukaatiota tai muuten kokonaisvaltaista hoitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole saanut mitään terapiaa.. minut jätettiin yksin selviämään.
En saanut myöskään apua lääkeriippuvuuteen, tämänkin kohdan psykiatri ohitti täysin.
Kesäkuussa menin sairaalaan ja kolmen viikon kuluttua pitäisi lähteä töihin.
Tätä on suomen terveydenhuolto =(
No ensi viikolla on lääkäriaika jossa avaan suuni ja sanon, että en ole valmis vielä töihin en vielä aikoihin
Kaikki on ihan uutta ja outoa koko perheelle. Haluaisin tietää miten konkreettisesti voisin olla poikani tukena kun pääsee avohoitoon? Emme asu samassa osoitteessa.
Miten paljon tyrkytän itseäni sairastuneen elämään, kun tämä ei itse pyydä mitään? En tiedä mitä pitäisi jatkossa tehdä, kuinka paljon ja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole saanut mitään terapiaa.. minut jätettiin yksin selviämään.
En saanut myöskään apua lääkeriippuvuuteen, tämänkin kohdan psykiatri ohitti täysin.
Kesäkuussa menin sairaalaan ja kolmen viikon kuluttua pitäisi lähteä töihin.
Tätä on suomen terveydenhuolto =(
No ensi viikolla on lääkäriaika jossa avaan suuni ja sanon, että en ole valmis vielä töihin en vielä aikoihin
paras lääke on normaali elämä. Mutta sulla tuntuu olevan asenne, että nyt sulla on oikeus vetää lonkkaa loppu elämä. Ihmiset ovat selvinneet pahemmastakin ja jatkaneet työelämässä
No ensi viikolla on lääkäriaika jossa avaan suuni ja sanon, että en ole valmis vielä töihin en vielä aikoihin
Käytä aikasi nyt itsesi hoitamiseen :)
en ole saanut mitään terapiaa.. minut jätettiin yksin selviämään.
En saanut myöskään apua lääkeriippuvuuteen, tämänkin kohdan psykiatri ohitti täysin.
Kesäkuussa menin sairaalaan ja kolmen viikon kuluttua pitäisi lähteä töihin.
Tätä on suomen terveydenhuolto =(
No ensi viikolla on lääkäriaika jossa avaan suuni ja sanon, että en ole valmis vielä töihin en vielä aikoihin
paras lääke on normaali elämä. Mutta sulla tuntuu olevan asenne, että nyt sulla on oikeus vetää lonkkaa loppu elämä. Ihmiset ovat selvinneet pahemmastakin ja jatkaneet työelämässä
mainitsen nyt suurempia tapahtumia: ensimmäisen mieheni itsemurha, lapseni kuolema kohtuun, kahden lapsen sairastuminen diabetekseen ja aspergeriin.. niin että eiköhän tässä ole jo selvitty ihan tarpeeksi?
Tai kuka ketjusta nyt työkyvyttömyyttään surikaan ja siihen joku kaikentietävä ivasi.
Itse menisin riemumielin töihin, psyyke terve, mutta muuten kaikenlaista eivätkä tahdo lääkärit päästää.
Mutta jokaisen tilanne omanlaisensa, ja tuntemukset myös.
Voimia
Kaikki on ihan uutta ja outoa koko perheelle. Haluaisin tietää miten konkreettisesti voisin olla poikani tukena kun pääsee avohoitoon? Emme asu samassa osoitteessa.
Miten paljon tyrkytän itseäni sairastuneen elämään, kun tämä ei itse pyydä mitään? En tiedä mitä pitäisi jatkossa tehdä, kuinka paljon ja miten.
tasoittaminen, eli käytännössä tämä tarkoitti sitä että mieheni otti vastuun kaikesta ja huolehti siitä että kävin pesulla, söin jne. Nuo ensimmäiset viikot olivat kotona raskaimmat ja siinä oli tärkeää läheisten tuki.
Oletko kokeilut kannabista?
Oliko ystävättäresi ensimmäinen, joka asiasta uskalsi puhua, kun et itseymmärtänyt olevasi pois realiteeteista?