Te joilla pieniä lapsia, velttoileeko miehenne paljon?

Tekemistä riittää molemmille.

No meilläkin tekemistä riittäisi molemmille, mutta sujuvasti mies pystyy jättämään asiat huomiotta.. Eikä välitä mennä perässä, vaikka villit pienet lähtevät sängylle pomppimaan ja kohta toiseen sattuu.

Minulle järjestely on ok.

...veitikka oli aika usein illalla veltto...ei sitä enää jaksanut kuin nukkumaan mennä kun taapero oli saatu tainnutettua.





Meillä minä olen se kafekupin kanssa netissä lorviva saamaton laiskuri, mies hoitaa kotia ihan kiitettävästi.

Nelikuinen vauva. Mies saa velttoilla illat ihan rauhassa, koska minä imetän vauvaa ja pistän hänet nukkumaan. Mies tosin hoitaa aina vauvan iltapesut ja leikittää jos pyydän, mutta aika aktiivisesti tuo on koneella nytkin...

Tekee tarvittavia juttuja käskettäessä, ei napise vastaan, mutta vastuu siitä että mitään tapahtuu on minulla. Kokee ilmeisesti olevansa minun apulaiseni siitä huolimatta, että kumpikin teemme täyspäiväistä palkkatyötä.

Huolehtiiko teillä muilla mies kunnolla lapsista? Siis siitä että he eivät tappele, satuta toisiaan, kiipeä jonnekin sopimattomaan paikkaan..opeta, kasvata, neuvo.. tulee olo, että kaikilla muilla miehet varmaan tässä tosi hyviä kun ette koskaan valita asiasta.

Taidan minä velttoilla enemmän. Musta on ihanaa istua pitkään aamupalapöydässä ja lukea hesari kannesta kanteen. Mies yleensä jo hoputtaa suihkuun, että päästään liikkeelle ja tekemään jotain kivaa koko perhe.

Vast: 11, voi kun mulla olisi tuollainen mies!! Meillä pienet lapset joutuvat odottelemaan jähmeää hidasta isää..juo kahveja, haukottelee, säätää jotain omiaan.. lapset tuskastuvat ja minä myös. Ikinä ei päästä miehen takia ajoissa minnekään.

niin että jäis vähän yhteistä velttoiluaikaa lastan mentyä nukkumaan

Kaikki vastuu on minulla, oma-aloitteisuus täysin hukassa. Mies on siis masentunut, ei käy töissä.



Tekee kyllä jotain jos erikseen käsken, mutta ensin käydään hirveä taistelu. Esimerkkinä tiskikoneen täyttö/tyhjennys, tappelen ensin kaksi päivää ennenkuin alkaa tapahtua. Siispä tyydyn tekemään kaiken itse koska en jaksa elää hirveässä kaaoksessa ja taistella joka päivä. Olen lopettanut käskyttämästä, en jaksa aikuista miestä ruveta paapomaan. Itse osaa sentään paskalla käydä, muuten makaa sohvalla kuin lahna. Ei esimerkiksi "tiedä" milloin lapsilla on ruoka-ajat vaikka elää tietääkseni tässä samassa taloudessa ihan joka saatanan päivä.



Herkkua sanoisinko. Mutta näillä mennään, niin myötä- kuin vastamäessä. Joskus sitä kyllä ehkä katuu omia lupauksiaan..

Kai sitä pohjalta vielä noustaan.

Huolehtiiko teillä muilla mies kunnolla lapsista? Siis siitä että he eivät tappele, satuta toisiaan, kiipeä jonnekin sopimattomaan paikkaan..opeta, kasvata, neuvo.. tulee olo, että kaikilla muilla miehet varmaan tässä tosi hyviä kun ette koskaan valita asiasta.