Ärsyttää kun äitini aikoinaan jakeli sukulaisten vauvoille

Niitä olisi ihana säästää.

Äitini sukupolvi oli sitä sukupolvea, joka piti aina toisten vanhoja vaatteita. He eivät varmasti edes ymmärrä, että meistä toisen vanhat ois ihania. Heistä ne on vain vanhoja...

sata kertaa käytetyt kiertoon.

Mihin ne olisi mahtuneet?

Oli mukava yllätys saada ne omalle vauvalle käyttöön.

on aivan luonnollista, että kaikki vanhat vaatteeni on laitettu kiertoon. Pari vanhaa mummun neulomaa villapaitaa palasi matkalta ja toinen niistä on nyt minun poikani käytössä ja toinen odottaa vielä kaapissa.

Muita vaatteita en varmaan olisi edes halunnut käyttööni.



Anopin kätköistä löytyi miehen vanha t-paita vuodelta 1980, sen kangas oli muuttunut varastossa kovaksi ja piikkiseksi, poika ei suostunut pitämään sitä päällään kuin hetken. Paita ei pehmentynyt edes pesussa.

Tuollainen kierrätys vauvanvaatteissa on ollut tavallista aina. Turha tuosta on katkeroitua ja syyttää äitiäsi. Lapsellista.

Mutta en todellakaan olettaisi että kaikki olisi säästetty! Silloin tosiaan kaikki laitettiin kiertoon, sodanjälkeinen sukupolvi oli aika tarkan markan tyttöjä.

vaan muutama kivoin. itse heitin suurimman osan menemään kun vanhempani muuttivat ja siivosin heidän kellarinsa jossa oli 25-vuoden rojut. Myös muutama isompi vaate on säästetty koska ovat ompelijalla teetettyjä ja tosi kivoja. Välillä on harmittanut juuri se että nuo isommat vaatteet meni kiertoon koska olivat tosiaan uniikki kappaleita kun melkein kaikki vaatteemme jossain vaiheessa teetettiin. Toisaalta ymmärrän että vaatetta on laitettu kiertoon koska mitkään tilat eivät riitä säilömään 20-vuoden vaatteita. Itsekkään en ole säästä kolme lapsemme vaatteista kuin ne joilla on myös tunnearvo kuten ensimmäiset kengät. Ekan potkarin jne.

Munnuni toi minulle monta säkillistä vanhoja tavaroitani. Esim. 10 kumisaappaat, alushousut, kantoreppu, 3 toppahaalatia, rikkinäisiäsukkia, ruokalappu yms. siis ihan kaikkea ikävuosiltä 0-2. Nyt olen heittänyt suurimmanosan roskiin, mutta joitain jätin.

Olen perheemme kuopus, joten kaikki vauva-vaatteeni olivat toisten vanhoja. Niin moneen kertaan käytettyjä vaatteita ei olisi ollut enää järkevää säästää. Ja ne muutamat hyvinsäilyneet on löytäneet paikkansa siskojeni lapsilla.

Mutta eipä ole edes tullut mieleen, että niitä vaatteita olisi pitänyt jotenkin säästellä. Vaikka ihan mukava kai se on, jos vaatteet menee äidiltä tyttärelle tai isältä pojalle.

mutta oli hänkin sentään säilyttänyt jokaiselle lapselleen yhden " aarrelaatikon" - muutamia söpöjä 70-luvun froteevaatteita ja joitain itsensä ompelemia juttuja (mulle mm. itse tehneensä vauvan pitsilakanan), yhdessä vauva-ajan suosikkinallen tms. pikkuaarteiden kanssa. Ihanaa se oli avata, vaikka en raaskikaan ottaa käyttöön.