EK on aina vinkunut, että pitää olla palkkamalttia ja työntekijä joustaa

Tää jousto on aina ylläri-pylläri hyvinkin yksisuuntaista: aina huudetaan työntekijöitä joustotalkoisiin.



En ole hirveästi nähnyt enkä kuullut, että työnantajapuoli ja omistajataho osallistuisi joustoihin.

Työnantajat aina korostaa etteivät ole mitään hyväntekijöitä vaan että yrityksen ainoa tehtävä on tehdä voittoa ja tuottaa rahaa omistajien taskuun.



Työntekijänä minä vastaan aivan samoin; en ole mikään laupias samarialainen joka hyvän hyvyyttään takoo työnantajalle rahaa eikä omistajien rahamassin lihottaminen ole myöskään kutsumusammattini: olen töissä vain ja ainoastaan rahan takia. Olen myynyt työnantajalle tietyt tuntimäärät, jotka hän on ostanut ja niistä haluan kunnon korvauksen. Ei siinä ole yhtään mitään joustamista. Tämä on bisnistä. Ei firma muidenkaan liiketoimiensa yhteydessä voi sanoa että maksaakin nyt jostakin tuotteesta vähemmän kun on kovat ajat!

NO kyllä se työnantajakin joustaa. Vai millaisena pidät esimerkiksi palkallisia sairauspäiviä ja 3kk palkallista äitiyslomaa. Meillä oli juuri yt:t ja huomasi, että työnantaja teki paljon jotta oikeilta irtisanomisilta vältyttiin, ja asiat hoidettiin eläköitymisten yms. kautta.

Jos työntekijöitä vaaditaan jatkuvasti joustamaan ja aletaan puhua palkankorotusten jäädyttämisestä tai jopa palkka-alesta, olisi myös päätöksentekijöiden aika herätä.



Miksei Suomessa milloinkaan tehdä päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä joko edullistavat tai pitävät ennallaan kansalaisten elinkustannukset?



Miksi asuminen on edelleen niin h**vetin kallista kasvukeskuksissa? Eikö kuntien kaavoituspolitiikkaan voisi saada edes hitusen vauhtia?



Miksei Suomessa voitaisi aloittaa Ruotsin esimerkin mukaisesti vaikkapa omaa "miljoona-ohjelmaa" (jonka tavoitteena lisätä tietyssä ajassa tieyille alueille tietyn verran edullista asuntokantaa)?



Miksi rakennustapaohjeistus on niin järjetön kuin se nykyään on? Eikö halvempiin asuntoihin riittäisi kevyempi varustelu- ja materiaalitaso? Miksi vuokra-asuntoja rakennetaan edelleen olemattoman vähän?



Miksi liikkuminen kallistuu liki eksponentiaalisesti?



Miksi perusruokavalmisteiden (esim. leipä) hinta kallistuu jatkuvasti (lukuunottamatta kuivaelintarvikkeita tms)? Eikö vilja olekaan hinnaltaan jossakin 0,05€-0,10€/kilo? Miksi kauppaketjujen annetaan vetää välistä?



Entäpä minkä vuoksi julkisisten palvelujen käytöstä eivät varakkaat käyttäjät useinkaan maksa enempää kuin varattomat? Miksi lähestulkoon ainoastaan päiväkotimaksuihin on laitettu maksukykyisyysluokat? Mikseivät palveluiden "turhat" käyttäjät (vaikkapa terveyskeskuksissa ravaavat luulosairaat) voisi maksaa enemmän käynnistään, jos vaivaa ei löydykään?



Miksi tämä kaatuu aina työtätekevän köyhän (ent. keskiluokan) maksettavaksi?

Esim. omassa työpaikassani lapseni sairastui vakavasti ja pyysin, että nyt elämäntilanteeni ollessa hyvin raskas, voisinko tehdä lyhennettyä työpäivää, -ei onnistunut.



Samoin muistan, että samaisella työnantajalla lapseni ollessa tarhaikäinen oli aina hirveän tuskan takana, että pääsin hakemaan lapseni tarhasta. Ja oma mieheni haki lapsen tarhasta aina kun se vain mitenkään oli mahdollista, eli 99 % lapsen tarhapäivistä. Mutta kun esim. oma mieheni oli työmatkalla, niin oli niin hemmetin vaikeata joustaa sitä puoltatuntia työajassa. Oma pomoni tietenkin lähti työpaikalta aina ensimmäisenä, kertaakaan en ole nähnyt hänen tekevän ylitöitä. Eli se siitä esimerkkijohtajuudesta.



Nuorena tyttönä kunnioitin ja ihailin aina esimiehiä, mutta olen oppinut, että heidänkin pitää ansaita se kunnioitus, samoin kuin ihan muidenkin työntekijöiden.



Oma työnantajani ei jousta missään, mutta työntekijöiden pitää joustaa kaikessa; ylitöitä pitää painaa aina kun on tarvetta, lomat ajoitetaan vain hiljaisille hetkille, esim. joululomaa en ole viettänyt kymmeniin vuosiin, kun firmassa on silloin kiireaika.

Tai en tiedä näistä isoista, kasvottomista firmoista. Mutta meillä on 150 työntekijän keskikokoinen firma. Ikinä ei olla ketään irtisanottu - jos on joku tehnyt tahallaan suoranaisia vakavia virheitä työssään ja käyttäytynyt huonosti asiakkaita kohtaan, on kaksi kertaa jouduttu kysymään, että lähdetkö itse vai erotetaanko. Kummassakin tapauksessa lähti itse. Silloin on saanut itse katsoa peiliin, miten tuli töpättyä ja palkattua tehtävään sopimaton henkilö.



Muuten, jos ollaan huomattu, että joku ei nyt oikein istu siihen hommaan, johon hänet palkattu, niin yritetty firman sisällä sijoittaa hänet hänelle sopivampaan työhön.



Kovasti on meillä omistajilla huoli, että kaikki saisi pitää työpaikkansa. Ollaan joustettu ja tehty itse, kun esim. työntekijän lapsi ollut vakavasti sairaana ja tarvinnut hänen olla paljon pois masennuksensakin vuoksi. Yritetty tukea henkisesti, kun ollut avioeroja jne. ja ymmärretty näistä johtuvia poissaoloja.



Kun tuntee työntekijät ja tietää, miten monilla lapsia, asuntolainat, jne, ei haluaisi ketään ajaa tilanteeseen, jossa työpaikka lähtee pois alta.



Jos on halua jatkokouluttautua firman toimenkuvaan liippaavasti, ollaan annettu palkallista opintovapaata, saanut työn ohessa tehdä lopputöitä ja harjoitustöitä, on maksettu kurssimaksuja ja -matkoja ja -kirjoja.



Jos on tultu pyytämään lisää liksaa, on hyville työntekijöille aina annettu. Jos on ollut sellainen työntekijä, ettei ole voinut maksaa enempää (eli työntekijän työn tuottavuus ei ole kovinkaan paljon) on sanottu rehellisesti, että jos teet näin paljon enemmän työaikanasi, sitten me voidaan maksaa sulle tämän verran lisää. Kun jos työntekijän työn tuottavuus aika lähellä +/- 0, niin ei sitä voi palkkaa niinkään maksaa, että firma joutuu siitä miinukselle. Sellaisesta menee konkurssiin.



On pidetty joulujuhlat. Työntekijät saaneet itse suunnitella ja ehdottaa, firma maksanut. On otettu nuoria kesätöihin. On työllistetty syrjäytyneitä, esim. mielenterveyspotilaita, jotka tarvitsee jonkin kiintopisteen ja säännöllisen ohjelman päiväänsä kuntoutuessaan. Ja välillä on näitä sitten lohduteltu ja pelasteltu, kun ovat vessassa lukkojen takana ulvoneet elämäntuskaa. Ja pari tällaista on päässytkin elämänsyrjään kiinni.



On osallistuttu kaikkiin työntekijöiden lasten harrasteseurojen mainoslehtisiin. On annettu rahaa hyväntekeväisyyteen. On sponssattu työntekijöiden urheilua harrastavaa nuorisoa tai urheilujoukkuetta, jossa työntekijä itse mukana.



Me ollaan yritetty tehdä ihan kaikki oikein. Silti aina saa kuraa niskaan, kun on riistävä työnantaja. Meillä ei ole 4 kk kesälomia ja viikonloppunakin vastataan asiakkaiden soittoihin ja tehdään pitkää päivää.



Kiittämättömämpää hommaa ei ole kuin olla työnantaja.

Ja jos työntekijän on pitänyt päästä hakemaan lasta hoidosta/käymään pankissa/postissa/vanhan äidin luona/vaihtamassa talvirenkaat/hammaslääkärissä/ missä vaan työaikana, aina on saanut mennä. Koskaan ei ole sanottu ei.



Silti usein saa työntekijöiltä ilkeitä kommentteja.

Ja kun yhteiskuntakin on viemässä yrittämisen edellytyksiä, niin eipä kovin paljon enää kohta nappaa olla työnantaja.



Isot, kansainväliset firmat haluaisivat ostaa pikku pajamme. Maksaisivat enemmän, kuin mitä voi yhden ihmiselämän aikana yrittäjänä tässä maassa verojen vuoksi koskaan tienata. Mutta jos myymme, miten käy työntekijöiden?

ei niin piirunkaan vertaa.

Ikäviä omakohtaisia kokemuksia on.

Olette ihan HUIPPUtyönantajia!



Työnkekijänne ovat onnekkaassa asemassa.



Mutta se, että te joustatte ja olette harvinaisen reiluja, niin ei tarkoita tänäpäivänä, että niitä toisenlaisia firmoja ei olisi olemassa?



Itse työntekijänä yritän joustaa, tehdä ylitöitä tarvittaessa ja kiireessä painaa sata lasissa, ja tehdä oma työni mahdollisimman tehokkaasti, nopeasti ja laadukkaasti. Haluan olla hyvä työntekijä, ja tehdä hyvää jälkeä. Saan siitä itse eniten tyydytystä, kun tietää että hommat on hoidettu hyvin ja luotettavasti. Tietenkin kaikille tapahtuu välillä virheitä, mutta niistä opitaan. Itseasiassa asenne on tärkein työkalu mielestäni. Asenne pitää olla kunnossa.





Valitettavasti oma työnantajani pitää työntekiöiden panosta itsestään selvyytenä. Esimies puuttuu vain negatiivisesti asioihin, siis korjaa tai huomauttaa, jos jokin ei toimi. Kehuja ei näihin päiviin asti ole tullut. Otin asian esille kerran esimieheni kanssa, niin hän vastasi, että kehut eivät vie firmaa eteenpäin, vain kritiikki.



Vaikka mekin olemme sellainen nyrkkipaja, niin firmalla pyyhkii hyvin. Pikkujouluissa pomo kännissä aina kehuskelee, kuinka hyvin firma tuottaa, ja voittoa satelee laariin, omat bonuksetkin oli tänä vuonna taas mukeat! (Ja työntekijät eivät tietenkään nauti mistään voitonjakopalkkiosta).



Kyllä mieleeni jäi tuo joustamattomuus kun oma lapsi sairas. Heti kun saan vain omaa työtäni vastaavaa työtä täältä samalta paikkakunnalta, häivyn paremmille työnantajille. Se olkoon tämän työpaikan häviö.

Olette ihan HUIPPUtyönantajia!

Työnkekijänne ovat onnekkaassa asemassa.

Mutta se, että te joustatte ja olette harvinaisen reiluja, niin ei tarkoita tänäpäivänä, että niitä toisenlaisia firmoja ei olisi olemassa?

Itse työntekijänä yritän joustaa, tehdä ylitöitä tarvittaessa ja kiireessä painaa sata lasissa, ja tehdä oma työni mahdollisimman tehokkaasti, nopeasti ja laadukkaasti. Haluan olla hyvä työntekijä, ja tehdä hyvää jälkeä. Saan siitä itse eniten tyydytystä, kun tietää että hommat on hoidettu hyvin ja luotettavasti. Tietenkin kaikille tapahtuu välillä virheitä, mutta niistä opitaan. Itseasiassa asenne on tärkein työkalu mielestäni. Asenne pitää olla kunnossa.

Valitettavasti oma työnantajani pitää työntekiöiden panosta itsestään selvyytenä. Esimies puuttuu vain negatiivisesti asioihin, siis korjaa tai huomauttaa, jos jokin ei toimi. Kehuja ei näihin päiviin asti ole tullut. Otin asian esille kerran esimieheni kanssa, niin hän vastasi, että kehut eivät vie firmaa eteenpäin, vain kritiikki.

Vaikka mekin olemme sellainen nyrkkipaja, niin firmalla pyyhkii hyvin. Pikkujouluissa pomo kännissä aina kehuskelee, kuinka hyvin firma tuottaa, ja voittoa satelee laariin, omat bonuksetkin oli tänä vuonna taas mukeat! (Ja työntekijät eivät tietenkään nauti mistään voitonjakopalkkiosta).

Kyllä mieleeni jäi tuo joustamattomuus kun oma lapsi sairas. Heti kun saan vain omaa työtäni vastaavaa työtä täältä samalta paikkakunnalta, häivyn paremmille työnantajille. Se olkoon tämän työpaikan häviö.

Olin itsekin muutaman vuoden muualla töissä ennenkuin tulin jatkamaan tätä omaa firmaa. Huomasin myös, miten nurjasti joissakin paikoissa työntekijää kohdeltiin. Ja firman omistaja oli olevinaan joku keisari, jota vanhatkin työntekijät tuntui vähän pelkäävän.

Se pomo yritti minuakin pelotella. Olin varannut neukkarin yhteen tilaisuuteen kaksi viikkoa aiemmin ja se oli ollut vapaa. Kun sitten istuimme siellä neukkarissa ja olimme keskellä palaveria, alkoi pomon huuto kuulua käytävästä, että mitä, miten niin ei voida mennä hänen asiassaan neukkariin. Pöydän ääressä istujat ihan kutistuivat säikähdyksestä. Minua ärsytti.

Pomo lennätti oven auki ja tiukkasi jylisten, että mitä täällä laiskotellaan. Hänen firma, hänen neukkari. Sihteerinsä kipitti hermosyuneena perässä ja yritti sanoa, että me ollaan kyllä ajat sitten se varattu.

Nousin ylös ja kerroin, mikä tilaisuus meillä menossa, kuinka kauan kestää ja koska olemme huoneen varanneet. Pomo silmäili minua ja tuhahti, ovatko hänen työntekijänsä mielestäni sellaista tilaisuutta vailla. Sanoin, että kyllä ja omasta mielestään myös, koska vapaaehtoisesti sinne tulivat. Pomo kohautti harteitaan ja painui muualle.

Työntekijät huokaisivat kollektiivisesti. Oikein näki, miten ihmiset rentoutuivat, kun äijä häipyi. Ja alkoivat kysellä, miten uskalsin sanoa sille vastaan, enkö pelkää työpaikkani puolesta. Sehän on niin iso KIHO, ei sille voi noin puhua!

Minä olin ihmeissäni. En pitänyt heidän kihoaan omaa isääni ja setääni kummallisempana ihmisenä. Tavallinen, keski-iän ylittänyt ukko, joka nyt sattuu olemaan joku pomo. Mitä sellaista pelkäämään?

Silloin tajusin, että työntekijöitä ei voi kohdella miten vaan. Kaikki on samanlaisia ihmisiä ja yhteen hiileen täällä puhalletaan. Jos firmalla menee hyvin, se on kaikkien etu, ei vain pomon tai tjn tai omistajan. Ja se pitää kaikilla näkyä. Ja niiden omistajien ja päälliköiden pitää näyttää, että tekevät niska limassa töitä vielä enemmän kuin työntekijät. Esim. meillä kyllä tjkin tarvittaessa pesee lattiat ja imuroi. Kuten myös kuka tahansa omistajista.

Ainoa, mikä mut erottaa työpaikalla työntekijöistä on ehkä keskimääräistä parempi auto. Mutta sekään ei ole mikään uusin malli eikä ökyversio. Tavoite ei ole voiton maksimointi vaan tuottaa voittoa niin, että voidaan maksaa kaikille palkat ja tehdä investointeja, jotta firma kehittyy ja palkkoja voidaan maksaa myös jatkossa.

T. 7/8

minusta on ihan oikein, että esimiehet ja johtajat, ja omistajat saavat palkkioita/bonuksia, parempaa palkkaa, parempia etuja.



En usko kommunismiin, enkä sosialisointiin. Jokainen olkoon oman onnensa seppä.



En ole kateellinen siitä, että firman johtaja tai omistaja saa tuloja reippaasti, kunhan ei omia työntekijöitä alipalkata, sellaisella palkalla jolla ei pysty asumaan, tai ylipäätään elämään säällisesti paikkakunnalla. Uskon samalla myös että, hyvästä työstä pitää maksaa hyvin. Jos joku on pirun hyvä työmies, ja vaikeasti siksi korvattavissa, markkina-arvon pitää tuntua myös palkkapussissa. Hyvä työnantaja ymmärtää tämän.



Ymmärrän kyllä sinua: toisaalta on ihan fiksua, että pikkupaikkakunnalla yrittäjät eivät ehkä aja sillä viimeisintä mallia olevalla Lexuksella, kun sellaistakin olen kuullut, että niin kateellista porukkaa on tämä metsäsuomalaisuus, että voipi vähentää asiakaskuntaa, jos isoilla autoilla ajellaan... Ikävää, mutta totta.





Se joka on kateellinen, voipi ihan vapaasti itse pistää pystyyn samanlaisen nyrkkipajan jos niin paljon pistää korpeamaan. Täälä on vapaa yrittäjyys, sopii kokeilla.



Suomalainen on sellainen työmies, että se kunnioittaa vain sellaista johtajaa, joka osaa likaa tarvittaessa itsekin kätensä.



Kuulostaa hyvältä meiningiltä tuo teidän firma!

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.



Muuten, monet yrittäjät valittavat ammatikseen, että yrittäminen on paskaa ja raskasta jne. Tarjotkaa muutamille parhaille reilua osakkuutta firmasta niin se paska jakautuu sekä motivoi myös niitä osakas-työntekijöitä.



Edelleen; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ihmisiä pitää kohdella asiallisesti.



t. esimies-osakas yli 10 v ja nyt ihan palkansaajana

Mutta jos ei palkkamalttia ole, vaihtoehto on sit lomautukset.



Jos liikevaihto putoaa, kuten esim nykyisessä taantumassa monella firmalla käy, ei rahaa tule firmaan niin paljon kuin aiemmin.



Eli ei ole sitä pätäkkää jolla maksaa lisää ja lisää ja kun kaikki muut kulut kuitenkin pysyy.



Palkkojen maksuun ei kukaan vastuullinen yrittäjä sentään lainaa ota.