Lue keskustelun säännöt.
Kumppanini ei sovi tottumaani elämäntyyliin!
27.11.2012 |
Reaktiot tähän kirjoitukseeni tulevat varmasti olemaan tuomitsevia. Kirjoitan kuitenkin.
Olen 25-vuotias neitokainen, ja syntynyt ns. kultalusikka suussa. Olen myös kasvanut samanlaisten ihmisten kanssa, ja nykyinen tuttavapiirini koostuu samoista ihmisistä. On muuten uskomatonta kuinka ylimielistä osa porukasta on; muita kuin lakimiehiä, johtajia tai lääkäreitä ei arvosteta tippaakaan. Itse en todellakaan ajattele näin, vaikka omat vanhempani ovat lääkäreitä ja itse opiskelen alaa joka takaa melko hyvän palkan.
Nyt sitten ongelmaan: olen rakastunut mieheen, joka on käynyt amiksen autopuolen ja on pienituloinen. Häneen tutustuminen on avannut mulle tavallaan uuden maailman, kun olen aina liikkunut niin pienissä ja suljetuissa piireissä. Mies on ihana, jalat maassa ja käytännönläheinen.
Epäilyksiä silti on. Voinko pidemmän päälle viihtyä niin erilaisen ihmisen kanssa? Arvostan todella paljon sitä että hän osaa esimerkiksi korjata auton tai vuotavan hanan, mutta elämäntyylimme nyt vaan ovat tosi erilaiset. Minä olen tottunut käymään matkoilla, teatterissa ja oopperassa, ja mua on kannustettu opiskelemaan ja lukemaan esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita. Mies ei tällaista ymmärrä lainkaan. Ei lue mitään ja oopperaan tulee kanssani "vain kuolleen ruumiinsa yli".
Mitä mieltä olette? Rakastan sitä että miehellä on jalat maassa, mutta en haluaisi luopua kaikesta mihin olen tottunut, kuten taiteista keskustelemisesta tai matkailusta. Epäilen myös että miestä ei hyväksyttäisi kaveripiirissäni, mutta siitä en välitä. Haluan vain että meillä kahdella menee hyvin ilman että kumpikaan joutuu tekemään liikaa kompromisseja.
Millaisia ajatuksia tämä tekstini herättää?
(Tiedän että on paheksuttua puhua itsestään näin yläluokkaiseen sävyyn. Huomautan siis että vaikka synnyin varakkaaseen perheeseen, niin olen esimerkiksi viettänyt kesäni 15-vuotiaasta saakka töissä. Kaikki työpaikkani olen myös hankkinut itse, en suhteilla. Arvostan taiteita ja henkisiä asioita, mutta minuun tekee vaikutuksen myös se, jos joku omaa hienoja käytännön taitoja. En halveksi roskakuskeja tai sairaanhoitajia tai ketään muutakaan, itse asiassa mielestäni he tekevät kaikkein tärkeimpiä töitä.)
Kommentit (28)
pysy sä vaan siellä kultahäkissä, älä tuhlaa aikaasi amisviikseen Muuten, olen aina ihmetellyt miten miljoona pankkitilillä tekee oopperasta yhtään siedettävämpää?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysy sä vaan siellä kultahäkissä, älä tuhlaa aikaasi amisviikseen Muuten, olen aina ihmetellyt miten miljoona pankkitilillä tekee oopperasta yhtään siedettävämpää?!
Luulen, että jos lapsuudenkodissa on kuunneltu sellaista musiikkia ja on siihen tottunut niin siitä todennäköisemmin pitää kuin jos siihen törmää vasta aikuisena.
Hanenkin pitaa olla OK tilanteen kanssa, ei vain sinun.
Voi tulla vaikea rasti. Se että on niin vähän yhteistä elämässä (=totaalisen erilaiset maailmat, tavat ja elämäntyylit), voi tehdä hommasta vaikeaa. Vaikka toisesta tykkäisikin.
Voi käydä esim. niin, että teillä ei tule olemaan juurikaan yhteisiä tuttuja, jos ette viihdy tai pääse sisään toisenne kaltaisiin kaveripiireihin.
Ja jos ei ole yhteisiä kavereita ja heidän kanssa seuraelämää niin se ei välttämättä ole sitten helppoa olla "koko ajan omillaan".
Näin väitän, itsekin "hyvään perheeseen" syntyneenä ja duunarimiehen naineena. :) Erilaiset tavat ja tyylit voi sovittaa yhteen tai niitä voi harrastaa yksinkin- mutta arvomaailmaa on hankala lähteä muokkaamaan uusiksi kummankaan osalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysy sä vaan siellä kultahäkissä, älä tuhlaa aikaasi amisviikseen Muuten, olen aina ihmetellyt miten miljoona pankkitilillä tekee oopperasta yhtään siedettävämpää?!
Ja rakastan oopperaa:) Sivistys ei katso pankkitiliä.
jos toinen väheksyy toiselle tärkeitä asioita. Sinä ehkä et väheksy miestä, mutta jos hän esittää tuollaisia "vain kuolleen ruumiini yli" -kommentteja sun tekemisistä, ei ole hyvä. Asia rupeaa vaivaamaan sua sitten kun et enää ole järjettömästä rakastunut :) Toista ja toisen tekemisiä pitää kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuolla iällä aikaa mietiskellä. Uskoisin että ongelmaksi voi ensinnä koitua se, jos ap:n kaveripiiri/sukulaiset ja mies ei vaan kohtaa. Eli jos on niin, kuten ap sanoi, että porukassa on tosi ylemmyydentuntoista ja töykeää tyyppiä, niin se saattaa muodostua kynnyskysymykseksi kaikessa kanssakäymisessä. Voihan tietysti olla, että vaikka muuta ongelmaa ei olisi, niin mies ei viihdy ollenkaan ap:n suvun/kaverien pukujuhlissa, mutta ehkä niihin voi vielä kuitenkin mennä yksin ja raahata mies mukaan vain tärkeimpiin.
Jos suhde jatkuu pidempään ja tulee lapset ajankohtaiseksi, voi jossain vaiheessa alkaa tulla kysymykseen esim. se koulutuksen merkitys tai tyyliin miten juhlapyhät vietetään perheenä. Mutta ainahan voi neuvotella ja tehdä kompromisseja.
"Olen 25-vuotias neitokainen"
Kuka 25-vee kirjoittaa itsestään, että on "neitokainen"? Paljastui heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sellainen kuilu, joka tulee kasvamaan vuosien myötä. Se myös kertoo arvo-eroista, mikä on kyllä paha juttu. Yhteinen arvomaailma ja melko samantasoinen koulutus ovat kaksi asiaa, jotka lukuisten tutkimusten mukaan yhdistävät eniten pariskuntia. Poikkeus vahvistaa säännön: jotkut parisuhteet toimivat hyvin eri taustoista huolimatta.
Minäkin nuorena ihastuin kaikenlaisiin automaalareihin. Nyt vanhempana akateemisena pudistelen vain päätäni. Mitenköhän elämäni olisi muotoutunut, jos olisin jäänyt siihen duunarikaveripiirin kuvioihin, jossa kukaan ei kouluttautunut pidemmälle ja jossa naurettiin kirjojen lukemiselle.
että molempien on kunnioitettava toistensa intressejä ja erityisesti arvomaailmaa, mutten on aika kivinen polku edessä. Itse olen 45 v ja akateemisesta korkeakulttuurikodista (ei tosin järin varakkaasta tai snobistisesta) lähtöisin, ja monenmoista suhdetta olen käynyt läpi. Nyt vihdoin olen löytänyt kumppanin, jonka kanssa voin jakaa arvomaailmani sekä lähes kaikki kiinnostukseni kohteet, ja kyllä tämä on ihan ylivoimaisesti paras suhteeni ikinä enkä tästä omasta aloitteestani ainakaan aio ikinä lähteä. Lasteni isä on sinänsä todella älykäs mutta ihan toisesta maailmasta, eikä se pitemmän päälle ikävä kyllä toiminut.
Olet vielä nuori joten kokeiltavahan sinun on ja löydettävä oma tiesi, muilta kysymättä. Niin kauan kun on rakkautta , on myös toivoa! Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin 25-vuotiaat eivät yleensä ole vielä niin fakkiutuneita, että arvostaisivat vain lakimiehiä, johtajia jne. Taitaa olla luovan kirjoituksen kurssilla syntynyt aloitus.
no... Mulle ainakin sopii perusduunari jalat maassa tyyppi paremmin ja tekee mut onnellisemmaksi, kuin mitä teki korkeasti koulutettu exäni jolle työ oli tärkeintä.
Mutta kuka tykkää mistäkin...minusta on ihana kun nyksällä työ on vain työ (ja viettää mieluummin aikaansa minun ja lasten kanssa). Ja vaikka onkin perusduunari niin sydämen sivistys on ihan omaa luokkaansa..ei tarvi tietää oopperoita jne kunhan on fiksu, rehellinen, aito ja lämmin sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ehkä kannattaisi päivittää terminologia ennen kuin kirjoittelee tänne.
sitten ei tarvitsisi painaa ikinä duunia. Voisi vain lueskella kirjoja ja juoda drinksuja päivät pitkät. Eikö se olisi hienoa. Ja sinä voisit loikoilla uima-altaan reunalla ja vain näyttää hyvältä.
T: 11cm mies
kutsun itseäni neitokaiseksi, tai nuoreksi neidoksi :) Nuorikko on mielestäni jo vähän liian nuori ikäiseksini.
Olen pahoillani puolestasi, jos et osaa/halua ajatella itseäsi enää nuorena :(
T. alle 30-vuotias
"Olen 25-vuotias neitokainen" Kuka 25-vee kirjoittaa itsestään, että on "neitokainen"? Paljastui heti.
Nuorikko on mielestäni jo vähän liian nuori ikäiseksini.
"Olen 25-vuotias neitokainen" Kuka 25-vee kirjoittaa itsestään, että on "neitokainen"? Paljastui heti.
Käsittääkseni termin 'nuorikko' synonyymi on 'kihlattu' tahi 'morsian' eli ei kuka hyvänsä nuori neito.
Ei tule onnistumaan. Olette aivan liian erilaisia. "Lika barn läkar bäst", vai miten ne sen tuolla lännempänä ilmaisevat.
Olin vähän sinua nuorempi rakastuessani palavasti samantapaiselta kuulostavaan poikaan. En ole itse varakkaan perheen tytär mutta sanoisinko ns. sivistyskodista kuitenkin. Alkuun perhetaustojemme erilaisuus ei haitannut lainkaan, ja arvostin hänen käytännön taitojaan.
Parin vuoden jälkeen tajusin tehneeni pahan virheen - en voisi elää elämääni tämän miehen rinnalla. Vaikka arvomaailmoissamme oli yhtymäkohtia, niitä ei ollut lähellekään tarpeeksi jatkaaksemme pitemmälle. Lisäksi täysin erilainen tapa ajatella asioista teki arjesta todella vaikeaa.
Olisi pitänyt lopettaa se suhde heti alkuunsa. Oma kokemukseni ei tietenkään poissulje etteikö sinun suhteesi voisi onnistua. Rohkenen kuitenkin epäillä.
Siteeraan kulunutta sanontaa, "onnea valitsemallasi tiellä"
Ei tule onnistumaan. Olette aivan liian erilaisia. "Lika barn läkar bäst", vai miten ne sen tuolla lännempänä ilmaisevat.
Olin vähän sinua nuorempi rakastuessani palavasti samantapaiselta kuulostavaan poikaan. En ole itse varakkaan perheen tytär mutta sanoisinko ns. sivistyskodista kuitenkin. Alkuun perhetaustojemme erilaisuus ei haitannut lainkaan, ja arvostin hänen käytännön taitojaan.
Parin vuoden jälkeen tajusin tehneeni pahan virheen - en voisi elää elämääni tämän miehen rinnalla. Vaikka arvomaailmoissamme oli yhtymäkohtia, niitä ei ollut lähellekään tarpeeksi jatkaaksemme pitemmälle. Lisäksi täysin erilainen tapa ajatella asioista teki arjesta todella vaikeaa.
Olisi pitänyt lopettaa se suhde heti alkuunsa. Oma kokemukseni ei tietenkään poissulje etteikö sinun suhteesi voisi onnistua. Rohkenen kuitenkin epäillä.
Siteeraan kulunutta sanontaa, "onnea valitsemallasi tiellä"
Sivistys ja sivistys, sitäkin on aika monenlaista. Ensin muuten sanoit että ei tule onnistumaan, mutta sitten sanoit että voihan toisella tietenkin onnistua. Ristiriitaista.
Ensinnäkin, sun ei tarvi luopua lukemisesta, oopperasta tai mistään, sun vaan täytyy käydä niissä sitten yksin tai vaikka kaveriesi kanssa.
Se voitko viihtyä niin erilaisen ihmisen kanssa riippuu paljon itsestäsi. Jos oikeasti ET halveksi miestä noiden kertomiesi asioiden takia yhtään, vaan hyväksyt asian pelkäksi erilaisuudeksi, ei huonommuudeksi, niin kyllä juttu voi hyvinkin onnistua, jos muuten sovitte ihmisinä yhteen (seksuaalisesti, luonteiltanne arjessa yms). Mutta jos ajattelet että miehen erilaiset kiinnostukset on puutteita ja rahvaanomaisuuksia, jotka ehkä pitäisi korjata, niin sitten on parempi häipyä samantien, eikä yrittää väkisin vääntää miestä muottiin johon hän ei halua eikä sovi.
Meillä on vähän sama tilanne, olen itse varakkaasta perheestä ja akateeminen. Mieheni on minua 10 vuotta nuorempi etelämaalainen kokki. Mutta minä en ole itse ollut koskaan pätkääkään snobbailija vaikka vanhempani ovatkin paskajäykkiä snobeja, joten minulle ei ole ollut mitään ongelmia siitä että mies on "amis" jonka harrastukset on jalkapallon ja autourheilun katselu telkkarista ja kuntoilu. Arjessa riittää meille tarpeeksi yhteistä, ei meidän samoja asioita tarvi toki harrastaa. Ei meillä kumpikaan joudu kauheasti kompromisseja tekemään koska tosiaan ei yritetä pakottaa toisiamme asioihin jotka ei kiinnosta, esim. mä en tosiaan lähde jalkapallomatsiin eikä mies tule taidenäyttelyyn tai balettiin.