Löytyykö ompelijaksi aikuisiällä kouluttautuneita?
Tässä pähkäilen, josko hakisin opiskelemaan ompelijaksi syksystä alkaen. Olen tradenomi ja tällä hetkellä vailla oman alan töitä. Käsityöt ovat harrastus, josta olisin kiinnostunut tekemään itselleni ammatin.
Kiinnostaakin lähinnä, että onko maku harrastukseen mennyt / onko käsitöihin ns. leipääntynyt sen jälkeen, kun niitä on ruvennut tekemään työkseen?
Työskenteletkö yksityisyrittäjänä vai toisen palveluksessa (+mikä on työtehtäväsi)?
Mikäli opintosi olivat lukiopohjaiset tai sinulla oli jo jokin ammattitutkinto, kuinka paljon sait hyvitystä opintopisteissä? Kuinka kauan tutkinnon suorittamiseen meni kokonaisuudessaan?
-Tekstiilitohottaja
Kommentit (3)
Tiettyjä ompeluhommia on edelleen kiva tehdä, juhlapukuja ja tuollaisia, niihin en ole leipääntynyt. Käytännössä työ on kuitenkin lähinnä korjausompelua, mistä kukaan ei ole valmis maksamaan riittävästi.
Toisen palvelukseen pääseminen on suoranainen lottovoitto, suurin osa ompelimoista työllistää juuri ja juuri yhden ihmisen. Pitkiä päiviä pienellä palkalla, sitä tämä käytännössä on. Alan vaihtaminen pyörii mielessä usein.
2,5 vuodessa normaalin kolmen sijaan, ei tarvinnut käydä pakollisia kieliopintoja yms. En muista tarkkaa määrää paljonko sain hyvitystä pisteistä, mutta sen verran siis että puoli vuotta vähemmän kesti opiskelu.
Tosin en kyllä suosittele tälle alalle ryhtymistä, ellei sinulla ole jokin todella hyvä yritysidea ja olet todella omaperäinen ja taitava. Käytännössä töitä ei ole, ellet perusta yritystä, hyvin harva on missään yrityksessä tai toisella töissä. Alihankintaa saattaa olla jonkin verran, mutta siihenkin siis sinulla pitäisi olla yritys.
Itse en ole tehnyt kuin hetken aikaa osapäiväisesti ompelijan töitä, ei vaan huvita kiduttaa itseään raatamalla pitkiä päiviä ja silti käteen ei jää juuri mitään.
Suunnittelen kyllä että voisin vielä joskus palata yrittämisen pariin, kunhan saisin businesidean hiottua tarpeeksi hyväksi ja toimivaksi, niin että hommassa olisi jotain järkeäkin.