Omakotialueella on ihana asua, kun kaikki naiset on suht täyspäisiä.

täällä on koko ajan näitä ajoituksia, joissa omikotitaloasuminen on ihmisen mitta. Miten kaikkien pitää asua omakotitalossa, miten muut on keskenkasvuisia jne. Eiköhän ap:n viesti ole jo selvillä ja se on tämä: "EN OLE ELMÄSSÄNI MUUTA SAAVUTTANUT KUIN SE, ETTÄ ASUN OMAKOTITALOSSA. PALVOKAA MINUA"

Kuten tässäkin ketjussa on havaittu. Uitettu velka-auto "yksilöllisen" perinnetalon pihassa. Juurettomuus vaivaa mutta eihän tuolla porukalla muutenkaan ole perinteitä tai muutakaan perittävää. Elämänmalli ammennetaan telkkarista ja mainoksista.

Ei todellakaan ole!

Mä olen niin pettynyt meidän asuinalueen äiteihin ( ja muutamaan tossukkaan mieheen ), että olen päättänyt elellä ihan oman perheeni kesken, naapureista juurikaan välittämättä.



Pääkaupunkiseudulta muutettiin ja oli suuri virhe tulla pienelle paikkakunnalle. Kaipaan takaisin Helsinkiin!!!

Asun nykyään kerrostalossa lähiössä, missä ei sinänsä mitään vikaa ole mutta inhottaa liikkua missään kun vastaan tulee ns. sosiaalisesti heikompaa ainesta ja kaupallakin hengataan pullot kourassa päivästä toiseen...töhryjä vähän kaikkialla, taloyhtiön pihakeinussa lukee kaikkea "kivaa" kuten "vitun homo" jne., tosi mieltä ylentävää kun juuri lukemaan oppinut 5-vuotias tavasi niitä tekstejä. :/ Eipä ollut tuollaista ongelmaa okt-alueella nuoruudessani...toki me nuoret sotkimme vähän ja kirjoittelimme typeryyksiä, mutta emme sentään ihan minne sattuu. Eikä sitä yhtä "kyläjuoppoa" lukuunottamatta aikuisia hengaillut kaupalla kaljan kanssa.

Samalla kaavalla mentiin kuin sopulilauma. Ja talojen värit: vaalean harmaa, keltainen, vaalean vihreä, vaalean sininen. Kaikki puutaloja, valkoisine ristikkoikkunoineen ja terasseineen, ja Tuijia kasvamassa piha-aidaksi.

Otan kantaa vain tähän (Vantaasta en tiedä) että yleensä rakennusmääräykset määräävät talon värin, usein jopa mallin ja sen ettei esim. kivitaloa saa tehdä. Me asumme alueella jossa talossa oltava yksi tietty väri, ikkunat tietynlaisia jne. Aika huvittavaa, jos joku "ulkopuolinen" kulkee tällä alueella nauramassa. Tosin mitään kilpavarustelua ei todellakaan ole. Lämminhenkistä porukkaa, mutta me ollaankin "maalla".

Ei pk-seudulla. Musta tää meno täällä on ihan mainiota, ensinnäkin katumme kaikki naiset ovat kotirouvia, ajatelkaa, suomessa! Kellään ei siis ole enää alle kouluikäisiä lapsia. Kaikilla näillä rouvilla on joku elukka, rotukoiria tai rotukissoja joita hyysäävät. Autot on kaikilla ihan viimeisen päälle ja talot ei todellakaan niitä pienimpiä älväreitä vaan isoja kalliita pytinkejä.

Kun yksi tekee jotain niin koko katu tekee viikon sisällä perässä, ihan aidanleikkauksesta lähtien.

Naapureiden asiat kiinnostavat myös ja niitä urkitaan avoimesti, esim. meidän auto vietiin huoltoon ja sattuneesta syystä auto oli siellä liki viikon joten lainasimme siskoni perheen kakkosautoa, sellaista peruskotteroa..johan oli naapuri kysymässä kautta rantain että päätimmekö vaihtaa halvempaan;)

Minusta tämä on siis vaan hauskaa..kun ei ota asiaa tiukkapipoisesti.

Asuimme rakennusajan vuokralla ja olihan siellä jos jonkinmoisia perheitä vaikka emme asuneet läheskään pahimmassa slummissa.



Okt-alueella täällä Vantaalla en ole törmännyt kuin mukaviin perheisiin.



Aika moni taitaa rakentaa tusinatalon ihan rahallisista syistä. Tonttien hinnat on aika huikeat täällä. Me rakensimme yksilöllisen talon ja tuli kyllä maksamaan aivan liikaa.



Olen usein miettinyt millainen itsetunto mahtaa olla näillä "ne vertailee, tuijottaa, klikkiytyy"-tyypeillä. Itse ainakin menin äitikerhoissa heti juttelemaan kaikille ja hyvin lähti juttu luistamaan. Menin reippaasti tutustumaan enkä miettinyt että "voi ei, noiden klikkiin en varmaan ikinä pääse". Älkää syyttäkö muita surkeista sosiaalisista taidoistanne.

enpä tunnista tätä lainkaan tälläisellä vanhalla 40-luvun okt-alueella asuvana. Täällä me elellään sulassa sovussa keski-ikäiset, nuoret perheet ja alkuperäiset mummot ja papat. Kukaan ei katso kieroon toisten autoja, omaisuuksia tai pihoja. Kaupungin keskustaankin pääsee kävellen (alle 2km) tai bussilla (joka kulkee 15min välein).

selvästi ilmiötä, jossa näkee miten osalle ihmisistä on noussut päähän... Alueella tuli vuodessa kymmeniä omakotitaloja vuodessa, koska alueella paljon tyhjää tonttitilaa. Suurin osa avaimet käteen tehtyjä puuelementtitaloja, halvimmilla talotoimittajilla. Sitten kaksi merkkiautoa pihaan, ja vihersuunnittelijan voimin piha edustuskuntoon... Samalla kaavalla mentiin kuin sopulilauma. Ja talojen värit: vaalean harmaa, keltainen, vaalean vihreä, vaalean sininen. Kaikki puutaloja, valkoisine ristikkoikkunoineen ja terasseineen, ja Tuijia kasvamassa piha-aidaksi. Ja suurin osa perheistä mm. maalta muuttaneita, tai lähiössä sinnittelijöitä, jotka sitten miehen urannousunmyötä päästiin näihin "yksilöllisiin" omakotitaloihin kiinni.>Mammoilla nousi hattuun se uusi "omakotitalo-omistajuus" Ihan nauratti kun seurasi sitä kaavaa vuosia. Toisaalta aika usea perhe oli sen verran asuntovelallisia, että sitten rahaa kunnon lastenvaatteisiin, harrastuksiin, ja sisustukseen ei jäänytkään. Piti kaikki näyttää vain ulkoapäin hyvältä. Tonttien hinnatkin nousi, joten just ja just pystyttiin rahoittamaan se bulkkitalo tontille puoliksitehtyine autotalleineen. Mulla jäi vain ikäviä muistoja. Äidit niin ärsyttäviä, eivät yhtään rentoja ja mukavia, aina piti olla se keskinäinen vertailu mukana. Niin surullista ja turhaa. Tunsin todella yksinäiseksi itseni siellä asuessa. Vuosia ruinasin miestäni että myydään kaikki ja muutetaan Kantakaupunkiin. Itse olen kotoisin Kaartinkaupungista, joten en todellakaan sopeutunut siihen omakotitalo"idylliin". Talvella korostui vielä se julkisen liikenteen huono tila. Vitutti työntää lastenvaunuja tienlaidassa, kun ei ollut kävelyteitä. Autot sitten roiskivat kivasti loskaa vauvan ja minun päälle.

Meillä asuu naapureina joka ilmansuunnassa koiranomistajia jotka päästävät aamulla koiransa pihalle ja siellä ne sitten haukkuvat ja ulvovat koko hiton päivän, joka päivä.

Vieressä asuu kilpavarustelu-perhe. MEIDÄN keittiö maksoi sen ja sen verran, MEIDÄN auto on tätä ja tätä merkkiä.. Juu.

Heidän vieressään asuu kylän juoruakka joka puhuu paskaa kaikista. Toisella puolella tietä asuu pienen esikoisen äiti, jonka mielestä maailman pitäisi pysähtyä jos hänen vauvansa on pihalla päiväunilla..



En minäkään täydellinen ole, mutta joskus ei vaan tiedä että itkeäkö vai nauraa tätä menoa..

omakotitalollisten parempien piirien mammoista ole jo selvä merkki millä asenteella ollaan liikkeellä.

LS-ilmoitusten tehtailu-jutut ovat 99% provoja.



Ja voin sanoa, että asuessani Itä-Vantaalla Vantan suurimmassa omakotitaloalueella, siellä ei kyllä kaikilla äideillä ollut se henkinen hyvinvointi kohdallaan.



Onneksi pääsin pois! EI IKINÄ ENÄÄ.



Ja syyt: kauhea kyttäily, vertailu, kilpailuhenkiseyys ihan kaikesta (lastenvaatteet, sisustus, pihan kunnostus, talot, autot, lasten menestys, oma koulutus, ura jne jne). Mammat täysin klikkiytyneet, äiti-lapsikerhoissa äidit vain oman klikkinsä kanssa tekemisissä, muut äidit lähes ilmaa, jotta pääsit piireihin mukaan, piti ansaita arvostus ensin jne.



Omakotitalo idylli tuolla oli ainakin ilman kunnon bussiliikennettä ja kävelyteitä. Kaksi kertaa tunnissa bussi Helsinkiin, joka oli täysi vaunuja jo ekoilta pysäkeiltä, joten kyytiin et sitten päässyt vaunujen kanssa.

Kuinkahan monta neuvolakäyntiä piti peruuttaa, koska en mahtunut bussiin vaunujen kanssa???

Pakko olla kaksi autoa.. AH ihanuutta.

LS-ilmoitusten tehtailu-jutut ovat 99% provoja.

Ja voin sanoa, että asuessani Itä-Vantaalla Vantan suurimmassa omakotitaloalueella, siellä ei kyllä kaikilla äideillä ollut se henkinen hyvinvointi kohdallaan.

Onneksi pääsin pois! EI IKINÄ ENÄÄ.

Ja syyt: kauhea kyttäily, vertailu, kilpailuhenkiseyys ihan kaikesta (lastenvaatteet, sisustus, pihan kunnostus, talot, autot, lasten menestys, oma koulutus, ura jne jne). Mammat täysin klikkiytyneet, äiti-lapsikerhoissa äidit vain oman klikkinsä kanssa tekemisissä, muut äidit lähes ilmaa, jotta pääsit piireihin mukaan, piti ansaita arvostus ensin jne.

Omakotitalo idylli tuolla oli ainakin ilman kunnon bussiliikennettä ja kävelyteitä. Kaksi kertaa tunnissa bussi Helsinkiin, joka oli täysi vaunuja jo ekoilta pysäkeiltä, joten kyytiin et sitten päässyt vaunujen kanssa.

Kuinkahan monta neuvolakäyntiä piti peruuttaa, koska en mahtunut bussiin vaunujen kanssa???

Pakko olla kaksi autoa.. AH ihanuutta.

Onneksi pääsin pois.

selvästi ilmiötä, jossa näkee miten osalle ihmisistä on noussut päähän... Alueella tuli vuodessa kymmeniä omakotitaloja vuodessa, koska alueella paljon tyhjää tonttitilaa. Suurin osa avaimet käteen tehtyjä puuelementtitaloja, halvimmilla talotoimittajilla. Sitten kaksi merkkiautoa pihaan, ja vihersuunnittelijan voimin piha edustuskuntoon... Samalla kaavalla mentiin kuin sopulilauma. Ja talojen värit: vaalean harmaa, keltainen, vaalean vihreä, vaalean sininen. Kaikki puutaloja, valkoisine ristikkoikkunoineen ja terasseineen, ja Tuijia kasvamassa piha-aidaksi.



Ja suurin osa perheistä mm. maalta muuttaneita, tai lähiössä sinnittelijöitä, jotka sitten miehen urannousunmyötä päästiin näihin "yksilöllisiin" omakotitaloihin kiinni.>Mammoilla nousi hattuun se uusi "omakotitalo-omistajuus" Ihan nauratti kun seurasi sitä kaavaa vuosia.



Toisaalta aika usea perhe oli sen verran asuntovelallisia, että sitten rahaa kunnon lastenvaatteisiin, harrastuksiin, ja sisustukseen ei jäänytkään. Piti kaikki näyttää vain ulkoapäin hyvältä. Tonttien hinnatkin nousi, joten just ja just pystyttiin rahoittamaan se bulkkitalo tontille puoliksitehtyine autotalleineen.



Mulla jäi vain ikäviä muistoja. Äidit niin ärsyttäviä, eivät yhtään rentoja ja mukavia, aina piti olla se keskinäinen vertailu mukana. Niin surullista ja turhaa. Tunsin todella yksinäiseksi itseni siellä asuessa. Vuosia ruinasin miestäni että myydään kaikki ja muutetaan Kantakaupunkiin. Itse olen kotoisin Kaartinkaupungista, joten en todellakaan sopeutunut siihen omakotitalo"idylliin". Talvella korostui vielä se julkisen liikenteen huono tila. Vitutti työntää lastenvaunuja tienlaidassa, kun ei ollut kävelyteitä. Autot sitten roiskivat kivasti loskaa vauvan ja minun päälle.