Liian kohteliaat lapset?

Lapseni ovat mielestäni ihan normaaleja lapsia. He tervehtivät tuttuja reippaalla äänellä, sanovat heipat, kun lähtevät esim. pihaleikeistä kotiin, pyytävät anteeksi, jos sattuvat vahingossa tönäisemään tai kompastumaan toista vasten, kiittävät, jos ojennetaan jotain jne. Ihan peruskohteliaita, ei kuitenkaan mitään tavallisesta poikkeavaa.



Nyt kuitenkin olen huomannut viime aikoina, että muut samanikäiset (7v ja 5v) eivät toimi samoin. Kun tapaamme kaupungilla, he möllöttävät suut ammollaan, eivät tervehdi takaisin, eivätkä edes nyökkää päillään (saan varmasti tähän pitkät sepustukset aroista lapsista, jotka eivät uskalla). Olen myös huomannut, että nämä lapset eivät sano heitä, kun lähtevät kotiin, eivät kiitä eivätkä varsinkaan koskaan pyydä anteeksi, ellei pakoteta. En puhu nyt mistään yksittäistapauksista vaan esikoisen luokkatovereista, joista suurimman osan tunnen minäkin sekä kuopuksen päiväkotikavereista, joista iso osa on samalla myös ns. pihakavereita ja joiden vanhempien kanssa olemme päivittäin tekemisissä.



Mitä sanon lapsilleni, kun saavat tervehdykseen vain mykkää tuijotusta, kun koskaan heitä ei tervehditä tai hyvästellä ja kun ei edes kiitetä koskaan? Hehän saavat koko ajan vertaisryhmältään negatiivista palautetta, kun toimivat toisin.



Kysyisin myös teiltä äideiltä, miksi ette itse esimerkillänne opasta lapsianne eli miksi myös te jätätte tervehtimättä tervehtivää lasta. Minusta olisi kyllä paikallaan todeta sille lapsellekin, että tervehdipäs nyt (näin minä tekisin, jos jostain syystä lapseni ei vastaisi tervehdykseen), mutta vähintään teidän itse pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä.



Vai pitäisikö minun lasteni muuttua?