Pitää paskavanhemman poistua lapsen elämästä kokonaan vai roikkua mukana?

roikkua mukana, mutta pitää välimatkaa. Pitää kuitenkin olla vanhempi on rahaa tai ei tai jos mielenterveys järkkyy. Sitä voi myös keskustella että mielenterveys ongelmat ovat yleensä hetkellisiä joten vaikka puolen vuoden kuluttua ihminen on jo paremmassa kunnossa ja voi silloin tavata lasta.

Lapsen kannalta on vahingoittavinta, jos hänet hylätään kokonaan. Lapset rakastavat myös p-avanhempiaan, usein poissaoleva p-avanhempi saa jopa sädekehän ympärilleen ja häntä palvotaan. Kunnes sitten murrosiässä lapsen silmät avautuvat todellisuudelle ja hän päättää itse, onko tekemisissä vai ei. Olen seurannut yhtä tapausta ja keskustellut lapsen/nuoren kanssa ja hänen neuvonsa vanhemmille on: älkää koskaan hylätkö lastanne, olipa oma tilanteenne mikä tahansa. Tämä lapsi hylkäsi aikuistuttuaan vanhemman, joka ei ollut saanut elämäänsä edelleenkään kuntoon, mutta hänestä olisi ollut ihan hirveää, jos vanhempi olisi tehnyt sen hänelle hänen ollessaan pieni ja avuton, kykenemätön käsittelemään vanhemman menettämisen aiheuttamaa surua.

on sellainen, joka hylkää lapsensa henkisesti tai fyysisesti, joka ei ole lapselle luotettava aikuinen, joka pahoinpitelee jne.



Voi olla hyvä vanhempi, vaikka olisi köyhä, kävisi sossun luukulla ja olisi joku mielenterveysongelmakin. Paska vanhempi voi olla hyvin toimeentuleva, rikas ja ainakin näennäisesti terve. Näennäisesti siksi, että oikeasti terve tajuaisi, ettei itsestä ole vanhemmaksi, ja huolehtisi lapsen elämään rakastavia aikuisia.



Minä olen sen kannalla, että paskavanhemman pitäisi poistua lapsen elämästä kokonaan, ja lapsi voisi aikuisena itse päättää, haluaako olla tekemisissä. Jos vanhempi on vain osittain poissa, vanhempi pääsee vaikuttamaan lapseen, lapsen on parempi ilman sellaista vanhempaa.

ja vaikka ovat olleet väkivaltaisia, tunnekylmiä, tylyjä ja piittaamattomia, laiminlyöneet minua kaikin tavoin lapsuudessa, niin silti paskamaisin temppu heiltä oli hylätä lapsi täysin. Kotoa kun lähdin opiskelemaan, sanottiin että missään ei sitten auteta ja takaisin ei tulla tartte. Ja ovat pitäneet sanansa, siihen loppui yhteydenpito, tapaamiset, muistamiset, kaikki välittäminen ja huomiointi.



Olen ihan kokonaan paskavanhempieni hylkäämä ja siitä syystä minulla ei ole ollut koskaan vanhempia elämässä tukena. Ei köyhänä nälkäänäkevänä opiskelijana, ei sairaana ja työttömänä, ei synnytyksessä pahasti vammautuneena koliikkivauvan äitinä, ei mitään apua, välittämistä tai yhteydenpitoa koskaan.



Joten vaikka olisi paskavanhempi, olisi vähimmäisvaatimus olla edes jollain tavalla lapsen elämässä läsnä ja edes TEESKENNELLÄ että välittää. Omat vanhempani eivät jaksa edes teeskennellä, eivät halua pitää mitään yhteyttä lapseensa tai lapsenlapsiinsa.



Maailmassa on olemassa todella järkyttävän huonoja vanhempia, sellaisia ettei normaalissa perheessä kasvanut voisi edes uskoakaan. Mulla sattuu olemaan sellaiset :(