G: Miksi sinulla on huonot välit eksiisi, jos on?

ja koska asuu ulkomailla, oikeuskaan ei voi tehdä mitään. Sitten pitäisi kiltisti ottaa vastaan kun tulee vierailemaan ja pitäisi kertoa lapsen kuulumiset.

Petti, käytti henkistä väkivaltaa, kun sanat eivät enää riittäneet vaan jäi alakynteen, alkoi käyttämään nyrkkejä. Erottiin sitten.

Minä yritin ja yritin, että tulisi lasta tapaamaan, mutta aina kun minut näkee, haukkuu huoraksi. Huutaa kaupungilla, etten anna tavata lasta, vaikka tosiasia on, ettei ole kiinnostunut. Ei maksa elatusmaksuja, ne tulee kelalta. Ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsestaan. Siihen loppui sitten lopulta minun yrittäminen, enkä enää edes ole vaivautunut koittamaan selvittää hänen uusinta numeroa ja kysymään, olisiko kiinnostunut tapaamaan lastaan.

Eron jälkeen vahti ja vainosi. Ei tavannut lapsia. Lupauksista huolimatta. Yritettiin hyvällä ja pahalla. Muille kehtasi selittää, että minä en anna tavata lapsia. No alussa eron jälkeen joskus harvoin otti lapset illasta aamuun jos maksoin.

Ei sitä jaksanut kukaan. Lapset odotti turhia. Lapset sai turhia lupauksia.



Lapset jo aikuisia ja eivät kaipaa isäänsä. Lasten mielestä isänsä teki omat valintansa ja saa olla omillaan. Eivät omasta tahosta halua olla yhteykissä.

Asian olisi voinut helposti korjata milloin tahansa, mutta hänelle on välttämätöntä olla tekemättä niin. Heiverö, ahdas, pieni maailma ei pysy kasassa ilman takertumista illuusioon niskan päällä olemisesta. Eikä kyllä illuusion avullakaan.

niin miksi pitää erota. Eivätkö aikuiset ihmise voi elää sovussa, rauhassa ja rakastaa toisiaan kun kerran ovat lapsenkin alulle saattaneet.

exän ja minun välejä voi kutsua missään tilanteessa neutraaleiksi. Haluaisin elää täysin erossa hänestä; poissa silmistä, poissa mielestä...mutta valitettavasti ei ole mahdollista.



Exä halveksii nykyistä puolisoani ja minä olen mustasukkainen exäni uudelle puolisolle, joten kaikenlainen kanssakäyminen on aika räjähdysherkkää aluetta kummallekin.

Minulla on 2 ex-poikaystävääni, joita en edes tervehtisi jos vastaan tulisi. Onneksi asuvat väh. 600km päässä pohjoisessa ja onneksi ei ole lapsia moisten kanssa.



Ensimmäinen pummi rahaa, vei jopa ylioppilaslahjarahani. Aiheutti pahat ongelmat. Ei hallinnut elämäänsä, raha-asioita ja oli aina menossa baariin, vaikka ei ollut edes kenkiä jalassa.



Toinen oli sadistinen naistenhakkaaja ja juoppo jo nuorena. Turpaani sain monesti ja meinasi monesti tappaa minut. Teki vielä nimiini velkaa tuhansia euroja.



Molemmilla yhteisenä tekijänä kouluttamattomuus ja alkoholismi sekä kyvyttömyys hoitaa raha-asioitaan. Molemmat olivat ulosotossa.



Tiedän olleeni nuori ja sinisilmäinen kun annoin noiden majailla luonani ilmaiseksi, annoin rahani ja toiselta otin vielä turpaani kunnolla ja vieläpä peruin tekemäni rikosilmoitukset.



Nykyisin on kunnon mies ja aivan eri piirit ja häpeän silmät päästäni noita kahta nuoruuden suhdetta. Aivan kuin eri maailmasta nuo tyypit.



Mutta siis, noihin kahteen minulla varmasti olisi "huonot välit", jos välit olisi. Onneksi ei ole, luojan kiitos!

niin miksi pitää erota. Eivätkö aikuiset ihmise voi elää sovussa, rauhassa ja rakastaa toisiaan kun kerran ovat lapsenkin alulle saattaneet.

Onko sinulla siis huonot välit siksi että mielestäsi ei olis pitäny erota?

eipä tuohon ole muuta. toki tästä on jo vuosia,ja vihanpitokin on jo laantunut,että jso exän tänäpäivänä törmäisin niin saattaisin kysyä jopa kuulumisia

Minun exäni kantaa minulle suunnatonta kaunaa ja katkeruutta, vaikka en ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa, päin vastoin. Eipä kai sitä juuri muuten voi tulkita kuin että hän ei ole päässyt minusta yli.

petti parhaan ystäväni kanssa minua, eipä tuohon ole muuta. toki tästä on jo vuosia,ja vihanpitokin on jo laantunut,että jso exän tänäpäivänä törmäisin niin saattaisin kysyä jopa kuulumisia

pettäjää en edes tervehdi. Ei onneksi ole lapsia niin ei kärsi muut kuin exä - hän menee minua pakoon nykyään jos jossain törmätään.

Minulla on 2 ex-poikaystävääni, joita en edes tervehtisi jos vastaan tulisi. Onneksi asuvat väh. 600km päässä pohjoisessa ja onneksi ei ole lapsia moisten kanssa.

Ensimmäinen pummi rahaa, vei jopa ylioppilaslahjarahani. Aiheutti pahat ongelmat. Ei hallinnut elämäänsä, raha-asioita ja oli aina menossa baariin, vaikka ei ollut edes kenkiä jalassa.

Toinen oli sadistinen naistenhakkaaja ja juoppo jo nuorena. Turpaani sain monesti ja meinasi monesti tappaa minut. Teki vielä nimiini velkaa tuhansia euroja.

Molemmilla yhteisenä tekijänä kouluttamattomuus ja alkoholismi sekä kyvyttömyys hoitaa raha-asioitaan. Molemmat olivat ulosotossa.

Tiedän olleeni nuori ja sinisilmäinen kun annoin noiden majailla luonani ilmaiseksi, annoin rahani ja toiselta otin vielä turpaani kunnolla ja vieläpä peruin tekemäni rikosilmoitukset.

Nykyisin on kunnon mies ja aivan eri piirit ja häpeän silmät päästäni noita kahta nuoruuden suhdetta. Aivan kuin eri maailmasta nuo tyypit.

Mutta siis, noihin kahteen minulla varmasti olisi "huonot välit", jos välit olisi. Onneksi ei ole, luojan kiitos!

Mutta minusta kyllä "ei välejä" kuuluu kategoriaan huonot välit.

Jaa-a. Yhteiselossa tai erossa voi olla erinäisiä asioita tai erimielisyyksiä, jotka suututtaa tahi katkeroittaa. Mulla ei ole tarve olla eksieni kanssa minkäänlaisissa väleissä, tervehdin jos kadulla tulee vastaan, mutta se siitä.

on ihan neutraalit, jopa tosi hyvät välit, mutta yksi tapaus hiertää.



ei ehditty olla edes kauaa yhdessä, kun huomasin ettei suhteesta tule mitään, ollaan liian erilaisia ja on erilaiset intressit sekä tavoitteet elämässä. ei onneksi ehditty lapsia hankkia tai edes asuttu yhdessä. jätin miehen, kerroin syyt jne. mutta mies veti hirveät kilarit. haukkui minua kaikille kavereilleen, yhteisille tutuillemme, kertoi valheellisia asioita minusta, kirjoitti loukkaavia juttuja nettiin ja muuta todella ikävää, en jaksa edes miettiä niitä kaikkia juttuja... ja tätä jatkui paljon kauemmin kuin suhteemme oli edes kestänyt.



mun on vaikea ymmärtää mitä mies koitti tuolla saavuttavansa, vielä vähemmän ymmärrän miten kukaan normaali ihminen sellaista tekisi (tai korkeintaan hetkellisesti suutuksissaan mutta ei kuukausia tai vuosia) joten uskoisin että suurin osa vihanpitotapauksista johtuu siitä että osapuolet (tai ainakin toinen osapuoli) ei osaa käsitellä asiaa aikuismaisesti ja tunnetason kehitys on jäänyt junnaamaan paikalleen...



itse yritin pysyä välinpitämättömänä vaikka toisen toilailut tietenkin loukkasivat ja haittasivat elämääni, mutta se vain vahvisti käsitystäni että olin tehnyt oikean ratkaisun suhteestamme. mun oli tietysti helppo olla välinpitämätön kun ei tarvinnut olla yhteyksissä lasten takia, mutta ymmärrän tosi hyvin että jos lapsia on mukana jutussa on paljon vaikeampi vain seurata viilipyttynä vierestä, kun kyseessä on kuitenkin myös lapsen elämä.

eli ei olla tekemisissä. Oikein hyvä näin. Onneksi ei ole lapsia tullut niiden kanssa tehtyä niin ei ole pakko olla tekemisissä.

ja koska asuu ulkomailla, oikeuskaan ei voi tehdä mitään. Sitten pitäisi kiltisti ottaa vastaan kun tulee vierailemaan ja pitäisi kertoa lapsen kuulumiset.

eli ei olla tekemisissä. Oikein hyvä näin. Onneksi ei ole lapsia tullut niiden kanssa tehtyä niin ei ole pakko olla tekemisissä.