"Nettisurffaaja-äiti" tunnetko piston sydämessäsi?
Olen ihan silkasta uteliaisuudesta lukenut näitä vauva.fi sivun keskustelupalstoja jokusen tunnin ja mitä enemmän näitä lukee sitä enemmän minua alkaa säälittämään useat (sadat-tuhannet) äidit. Tai en tiedä onko sääli oikea sana, pikemminkin viha.
Ihminen on ihmiselle susi, mutta äiti on kyllä toiselle äidille ISOPAHA SUSI.
On uskomatonta kuinka täällä piikitellään toisia äitejä ja puututaan heidän tekemisiin.
Ns. julkkiksethan ovat sitten täysin vapaata riistaa arvostelijoille.
Samalla kun haukutaan muita ollaan omalle tekemiselle täysin sokeita. Ei huomata, että sehän olen MINÄ, joka istun päivät pitkät koneen ääressä samalla kun lapseni istuu sitterissä imeskelemässä kumileluaan. Tai pahemmassa tapauksessa ovat subjektiivisen hoito-oikeuden turvin kunnan maksamassa päivähoidossa, jotta tämä "täydellinen" äiti saa hieman rauhaa ja omaa aikaa (nettisurffailulleen).
Välillä on tietysti hyvä käydä parvekkeella tupakilla unohtamatta tietenkään tasaisia facebook päivityksiä rakkaan sivuille, jotta kulissi pysyy yllä ja jos facebuukki alkaa kyllästyttään voi aloittaa aina niin ihanan nettishoppailun. Luotolla tietenkin, mutta kun naapurin lissullakin on se uusi muotitakki..
Hitsi, nyt minulla on nälkä. Olisikohan jääkaapissa mitään. No ei ollut tilaanpa pizzan. Tai tilaan kaksi niin saa lapsetkin syötävää kunhan mieheni hakee ne töistä tullessaan tarhasta.
Tämä ei ole provo. Tämä on todellista totta nyky pullamössövaltiossa, missä vastuuta ei tarvitse ottaa itsestään pienimmissäkään määrin, kyllä valtio hoitaa. Tai jos ei hoida äiskä ja iskä kyllä auttaa.
- aviomies, kolmen lapsen isä -
Summa summarum: Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja antakaa muiden elää elämäänsä. Myös niiden uusien äitien, jotka voivat olla asioista hieman epävarmoja (aivan kuten tekin olette sisimmissänne).
Kommentit (19)
Takuulla oli. Näillä kaikesta kaiken tietävillä on lähes satavarmasti oma elämä enemmän tai vähemmän rempallaan, mutta ei vain haluta nähdä metsää puilta.
Tsemppiä sulle!
Ps. Osta liberoa. Meillä ainakin toiminut parhaiten.
Alusta loppuun kaikki totta ja piste.
PS. Ihmekös kun ei ole kommentoitu..
Ja hei, anna muiden elää kuten mielivät! Älä käskytä.
ja jäit koukkuun moneksi tunniksi. Pian olet täällä yhä uudestaan. Noin se minullakin alkoi.
Jos googletat, niin huomaat että tällaisia aloituksia on tehty ennenkin. Ja silti nekin kirjoittajat palaavat palstalle aina uudestaan ja uudestaan. Välillä he taas hermostuvat, haukkuvat kaikki ja uhkaavat lopettaa palstailun, mutta huijaavat vain itseään. Minä ainakin annan heidän olla rauhassa (enkä vastaa aloituksiin) koska tiedän miten tämä menee. Heillä on se oma prosessi kesken, ja onhan se kivulias, ennen kuin heistäkin lopulta tulee oikeita av-mammoja (iästä ja sukupuolesta riippumatta).
aamulla herään ja teen aamupalan, laitan osan lapsista kouluun istun koneelle juomaan kahvia.
Lähdetään ulos, tullaan sisälle. Lapset syö nopsaan ja syötän yhden. Hörppään kahvia koneella kun osa lapsista nukkuu päiväunet. Osa "leikkii itsenäisesti hetken".
Syödään välipalaa ja on kerhoa, sieltä hakemista, kaupassa käyminen. Tehdään jotain yhdessä sisällä ja jossain välissä saatan ehtiä koneelle mutta meidän perheessä on nykyään 4 jotka tätä käyttää niin ei aina ehdi.
On ruoka, iltaisin harkkoja.
Iltatoimien jälkeen pääsen koneelle.
Päivittelen Facea, joskus saatan pitkin päivän ohjata jonkun uutisen tms sivulleni.
Mitä "täydellistä" tässä on? Se että elämä sujuu mukavasti ja asiat on kunnossa? Olen hyvin pahoillani että se ottaa sinua päähän. Ole kiltti ja poista minut jos olen ystäväsi. En jaksa tuollaisia persoonia raahata kaverinani. Minulla ei ole montaa sataa kaveria, eikä ole tarvis. Jos joku näkee minun elämästä vaivaa niin voi poistaa. Aivan sama.
Luultavasti olet kuitenkin joku kaisinaismoralistinen paska: sinä myhäilet kasvokkain mielipiteilleni että juu, näinhän se on ja oikea mielipiteesi onkin jotain ihan muuta.
Itse voin sanoa mielipiteeni ajatuksistasi vaikka kasvotusten. Ja minusta se on rehellistä.
Opettele olemaan normaali ja jaa ajatuksiasi niin ei toisien "täydellisyydet" niin vituta. Koska itse olen kaukana todellisuudesta ja minua ei vaan kiinnosta kun joku jauhaa sitten tätä sinun tapaista paskaa -ihan vaan kun ei tunne tai tiedä mistään. Sinulla on ne omat oikeat mielipiteesi ja alistat muut. Ja kehut vielä miten minun elämäni sitten olisi jotain mitä se ei ole.
Miten sinä oikeasti kehtaat?
Samaa mieltä ja muutama tullut heti haaskalle tyyliin mitäs sitten itse olet surffaillut. No se koira älähtää...
Samaa mieltä ja muutama tullut heti haaskalle tyyliin mitäs sitten itse olet surffaillut. No se koira älähtää...
Mitä tähän nyt sanoisi, myötäily ei vaan synnytä keskustelua. Pitää osata provosoida ja provosoitua.
Ei erinlainen mielipide ole uhka vaan se jotain uuden tuomista keskuteluun.
Samaa mieltä viesti on aika mitään sanomotonta. Pitäisikö nyt jokaisen laitaa, samaa mieltä...
Muistakaa viettää täyspäisten ihmisten kanssa päivittäistä arkeanne, tyttökaverit on sympatiaan varten ei AV.
Mikä tämän aloituksen tarkoitus oli?!
Nyt sinä itse sorrut tyypilliseen hurskasteluun ja oman itsesi korostamiseen, paheksumalla toisia syystä jos toisestakin korostaaksesi oman hienoutesi.
Tosin pyrin ajoittamaan surffailuni vauvan päiväunien ajaksi. Imettäessäni olen kyllä yleensä samalla koneella, ei siinä oikein muutakaan samalla saa tehtyä. Välillä olen koneella vauvan ollessa muutenkin hereillä, tällöin vauva on joko sylissäni kun ei viihdy muualla tai sitten lattialla leikkimatolla - jossa viihtyy yksinään yleensä max 10 min. En aina ihan tiedä, mitä tuollaisen kolmikuisen kanssa pitäisi niin tehdä. Syli riittää pitkälle ja siinä on varmaan ihan se ja sama, jos olen samalla koneella...
En tupakoi, en osta luotolla, teen itse ruoat. En ihan ymmärrä, miten netissä lojuminen liittyy näihin asioihin tai ylipäätään holhousyhteiskuntaan ja subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Jos googletat, niin huomaat että tällaisia aloituksia on tehty ennenkin. Ja silti nekin kirjoittajat palaavat palstalle aina uudestaan ja uudestaan. Välillä he taas hermostuvat, haukkuvat kaikki ja uhkaavat lopettaa palstailun, mutta huijaavat vain itseään. Minä ainakin annan heidän olla rauhassa (enkä vastaa aloituksiin) koska tiedän miten tämä menee. Heillä on se oma prosessi kesken, ja onhan se kivulias, ennen kuin heistäkin lopulta tulee oikeita av-mammoja (iästä ja sukupuolesta riippumatta).
Lapseni on kolmevuotias ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa kun teen lyhennettyä työviikkoa (myös miehellä lyhennetty työviikko joten kummallakin lapsen kanssa omaa aikaa ja myös perheaikaa mukavasti). Yleensä en ole koneella juurikaan kuin päikkäriaikaan. Nyt poikkeus kun lapsi ei nukkunut päikkäreitä hänellä on 1/2 h rauhoittumisaika jolloin itse sängyllä lueskelee ja piirtelee. En kanna tästä syyllisyyttä sillä muuten tehdään tosi paljon yhdessä. Ulkoillaan päivittäin, leikitään, luetaan monta kirjaa, askarrellaan yms.
Kotityöt jaetaan miehen kanssa aika tasan. Kummallakin vaativa työ, jossa pitää paikalla ollessa olla 100% läsnä ja joka tuo myös henkistä kuormitusta joten tämänkin takia kotitöiden tasainen jako ok. Kummallakin silloin tällöin oma meno. Meillä syödään ravitsevaa ruokaa mutta herkutellaankin välillä, esimerkiksi tänään lapsen kanssa nautittiin välipalaksi aidosta suklaasta kaakaot, syötiin rusinoita ja manteleita. Miksi tässä pitäisi syyllisyyttä kantaa? Tupakoikaan en mutta ymmärrän, että tupakka aiheuttaa vahvaa addiktiota enkä pilkkaa tupakoivia, vaikka on toki hienoa jos tupakoinnin lopetaa viimeistään raskausaikana. Joo ja epävarmuus on ihmisille tyypillistä enkä väitäkään etten olisi epävarma... mutta olen aika sinut senkin asian kanssa.
Kirjoitan palstalla mielipiteitäni mutta hyväksyn monenlaiset elämäntavat enkä hauku muita. Esimerkiksi omaa lastani ei ns. virikehoideta (inhoan koko sanaa) eikä hoidettaisi vaikka meille tulisi kovasti toivottu toinenkin lapsi mutta näen metsän puilta, enkä pilkkaa niitä, jotka vievät lapsiaan hoitoon vaikka olisivatkin kotona. Paljon pahempaakin voi kuule lapsilleen tehdä believe me. Neuvon usein ihmisiä myös omaan ammattiini ja koulutukseeni liittyen koska niistä kysytään palstalla usein. Monesti asiallisista vastauksista on jopa kiitetty.
Toisaalta palsta on pääntyhjäystä, johon voi kirjoittaa höpöjutuistakin vaikka osallistun erittäin mielelläni myös keskusteluihin esimerkiksi lastenkulttuurista, joka lähellä omaa sydäntäni tai vaikka kirjallisuudestakin.
Ihanaa kun olet viisas ja kärkäs ihmettelijä. Olet kuitenkin aika ilkeilijä. Tsemppiä sinun kiireiseen päivääsi. Menen nyt tekemään palapelejä lapsen kanssa ennen ruokailua ja yhdessä tehtävää siivousta.
-aviovaimo ja yhden lapsen äiti (heh tällaista nimikettä en yleensä itsestäni käytäkään).
Tästä se lähtee. Ensimmäinen provosoiva viesti. Sen jälkeen miettii koko päivän, vastaako siihen kukaan vai eikö vastaa. Ketjua käydään lukemassa monta kertaa. Jos asia ei etene, kirjoitetaan itselle myötäilevä viesti.
Me ollaan ap kaikki otettu joskus se ensimmäinen, vaaraton annos ja jääty sitten tänne pyörimään. Tervetuloa joukkoon vaan.
Mahtaa teikäläistä(kin) harmittaa kun ei ap ole tullut "kuittailemaan".
Tunnistan kyllä mitä aloittaja mahdollisesti ajaa takaa. Esim Facebookin käyttöähän on kritisoitu jatkuvasti enenemissä määrin. Tunnen monta ikäistäni jotka ovat täysin koukussa faceen eivätkä sitä pysty itse myöntämään (ja muksu/muksut) ovat juurikin päiväkodissa sillä äitihän vain etsii netissä töitä.
Hattua muuten nostan ettei aloittaja ole tullut tänne vänkäämään. Tosin silloinhan hän alentuisi samalle tasolle.
Tästä se lähtee. Ensimmäinen provosoiva viesti. Sen jälkeen miettii koko päivän, vastaako siihen kukaan vai eikö vastaa. Ketjua käydään lukemassa monta kertaa. Jos asia ei etene, kirjoitetaan itselle myötäilevä viesti.
Me ollaan ap kaikki otettu joskus se ensimmäinen, vaaraton annos ja jääty sitten tänne pyörimään. Tervetuloa joukkoon vaan.
Komppaan tätä.
Päivänä muutamana tässä kysyin vaippavinkkejä ja sain semmoset ryöpytykset.
"Paskamutsi, olisit jättänyt sen kakaran tekemättä, tekisin ls-ilmoituksen jos tietäisin missä asut."
No joo, provohan tuo (toivottavasti) oli, mutta jollekin se oli mieleen tullut ja aikaa sen kirjoittamiselle löytyi. Olikohan katkera jostain?
T: uusi, tuore äiti.