Lue keskustelun säännöt.
Olen pinnallinen idiootti! Puhukaa mulle järkeä! (miesasiaa)
16.01.2013 |
Olen tapaillut ihanaa miestä parisen kuukautta. Meidän on helppo ja hauska olla yhdessä, puhuttavaa riittää, haluamme samoja asioita elämässä (ainakin siinä määrin kun nyt on tullut esille), mies on ihan kivan näköinen, fiksu, käy töissä, ok palkka, ei mielenterveysongelmia, osaa laittaa ruokaa jne, eli hyviä ominaisuuksia riittää.
MUTTA. Mua häiritsee ihan suunnattomasti, että mies on vain parisen senttiä mua pidempi (ja ollaan molemmat alle 170cm, eli lyhyitä). Hänellä on myös todella pienet kädet. Hän ei siis todellakaan ole mikään "miehekäs" mies.
Kertokaa miten pääsen tästä naurettavasta turhamaisuudesta eroon, sillä muuten mies on tämänhetkisten tietojen mukaan todellinen kultakimpale, joka kannattaisi korjata pois kuleksimasta. En olisi uskonut että tästä tulee minun päässäni näin iso ongelma. Miestä ei haittaa vaikka olen korkkarit jalassa häntä selvästi pidempi. Luulin, ettei asia haittaisi minuakaan ja olen vähän järkyttynyt omista fiiliksistäni :(
Kommentit (19)
Lyhyellä aikavälillä tuntuu tärkeältä, että ulkoiset seikat natsaa - se tietty roihu.
Mutta mieti 5, 10, 20 vuotta eteenpäin. Haluatko että puhuttavaa riittää, haluatte samoja asioita elämässä, mies on fiksu, käy töissä... Vai onko ensisijaista, että mies on pitkä...
Toki voi samassa paketissa olla "kaikki", mutta onko sitä tähän mennessä tullut vastaan..?
Kuitenkin parinkymmenen vuoden päästä olette molemmat vanhentuneet (sinä yksin tai sinä ja kumppani, oli se kuka vain), ulkonäkö ja terveys ovat toisella tolalla kuin nyt, jolloin olisi tärkeintä että arki ja vuorovaikutus toisen kanssa olisi hyvää. Toivotko elämältä sitä, että voit luottaa toiseen ja olet onnellinen, vai että kunhan ainakin korkkareissa olet miestäsi pidempi..?
Mietipä sama ajatusketju niin, että mies miettisi naisesta, että onpa ihana, mutta pienet rinnat (tai muuta vastaavaa). Toki on rehellistä myöntää tämä näkökulma itselle, mutta elämänkokoisen ratkaisun tekeminen tällä perusteella olisi aika surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikäs ongelma se on? Korkkareita käytän töissä ym, kun yhdessä miehen kanssa liikun niin ballerinoja tai matalakorkoisia kenkiä. Yhdessä ollaan oltu yli 10v.
ja hänen vaimonsa:
http://www.hindustantimes.com/Images/2008/10/83a8fb1e-a443-4325-8cfa-ed…
Ja kyllä kadehdin hänen paikkaansa!
Enkä voisi olla onnellisempi :) Pituus on sivuseikka jos muuten homma toimii.
dumppaat miehen niin kerro mulle. mulle kyllä kelpaisi kiva mies, ei ole väliä onko pidempi/samanpituinen/lyhyempi. olet iduootti joa tuon takia luovut kiinnostavasta miehestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätätkö vai otatko miehen jonkin ominaisuuden takia. Joten etkö yksinkertaisesti voi vain tehdä niin kuin susta tuntuu? Kukaan ei piittaa lopultakaan. Moni tekee päätöksiä ulkonäköseikkojen perusteella.
Lyhyellä aikavälillä tuntuu tärkeältä, että ulkoiset seikat natsaa - se tietty roihu.
Mutta mieti 5, 10, 20 vuotta eteenpäin. Haluatko että puhuttavaa riittää, haluatte samoja asioita elämässä, mies on fiksu, käy töissä... Vai onko ensisijaista, että mies on pitkä...
Toki voi samassa paketissa olla "kaikki", mutta onko sitä tähän mennessä tullut vastaan..?
Kuitenkin parinkymmenen vuoden päästä olette molemmat vanhentuneet (sinä yksin tai sinä ja kumppani, oli se kuka vain), ulkonäkö ja terveys ovat toisella tolalla kuin nyt, jolloin olisi tärkeintä että arki ja vuorovaikutus toisen kanssa olisi hyvää. Toivotko elämältä sitä, että voit luottaa toiseen ja olet onnellinen, vai että kunhan ainakin korkkareissa olet miestäsi pidempi..?
Mietipä sama ajatusketju niin, että mies miettisi naisesta, että onpa ihana, mutta pienet rinnat (tai muuta vastaavaa). Toki on rehellistä myöntää tämä näkökulma itselle, mutta elämänkokoisen ratkaisun tekeminen tällä perusteella olisi aika surullista.
Tässä viestissä oli paljon ajattelemista. Juuri näin olen aina ajatellut ajattelevani ja siksi olenkin tosiaan aika järkyttynyt tämänhetkisestä mielipiteestäni. Emme kumpikaan ole enää mitään nuoria, molemmat lähempänä 40 kuin 30 ikävuotta, ja onkin ollut ihanaa huomata, että vielä voi löytää jonkun, jonka kanssa on kiva olla. Ymmärrän kyllä, etten parin kuukauden jälkeen voi mitään pysyvää vielä sanoa, mutta tähän mennessä kaikki hyvin. Kuten jo mainitsinkin, tiedostan, että ongelma on omassa päässäni ja yritän siitä eroon mahdollisuuksien mukaan.
Ihan en ymmärtänyt tuota yhtä kommenttia laitokseen sulkemisesta tms, tämä oli nimittäin eka avaukseni ikinä tälle palstalle, vaikka täällä olen jo ainakin vuoden roikkunut :)
Kiitos kaikille mielipiteistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkan vielä että mies on suomalainen, kun sitä joku tuolla aiemmin kysyi. ap
tai puoleensavetävä?
Vai onko muuten vaan tosi kiva, mut ei fyysistä vetoa herätä? Koska voin sanoa kokemuksesta, et jälkimmäisessä tapauksessa sun on ihan turha uskotella itsellesi et homma tuosta lähtisi toimimaan ja alkaisit yhtäkkiä tarpeeksi yrittämällä himoita miestä.
Sehän näissä miesjutuissa vaikeaa onkin, kun pitäis natsata sekä toi fyysinen puoli että se muu, ei siitä muuten oikein PARISUHDETTA tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sua häiritsee jokin miehessä jo nyt niin move on! Ei se siitä muutu sellaiseksi kun haluat, varsinkaan tuollainen asia jota ei voi muuttaa.
Tuskin se pituus on se juttu. Jos mies ei vaan sytytä sinua niin ei sitä tunnetta voi pakottaa vaikka mies olisi miten kunnollinen ja kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai kukaan mikki hiiren kanssa halua hengata...
ja keksit jonkun "syyn" hylätä äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin sinulla ap. Miehen pituus siis häiritsi mua vaikka muuten mies oli kaikin puolin ihana. Aika pitkään oltiin kuitenkin yhdessä kunnes erottiin. Eron jälkeen olen tajunnut että ei se pituus ollut oikeasti se juttu mikä vaivasi, vaan yksinkertaisesti ei vain synkannut tarpeeksi hyvin vaikka ns. puitteet oli kaikinpuolin kunnossa. Koska eron jälkeen olen tutustunut miehiin joita olen pitänyt mielettömän ihanina ja ollut ihan lääpälläni vaikka heissä on saattanut olla joku ulkonäköön liittyvä juttu josta en pidä. Olen sitä mieltä, että silloin kun oikeasti kemiat kohtaa niin tuollaiset ulkonäköseikat on merkityksettömiä!
Mies on siis minusta hyvännäköinen. Silmäni lepää hänessä silloin kun en näe hänen käsiään tai pituuttaan. Olen ollut sinkkuna pitkään ja olenkin miettinyt, onko tämä tahto olla yhdessä vain sitä, etten ole pitkään aikaan ollut kenenkään kanssa. Tai sitten tämä pituusjuttu onkin sitä, eten halua olla hänen kanssaan. Vaikeaa.
Ihan heti en kyllä ole eroamassa, katsotaan miten homma etenee. Kiitos kommenteista, ne antoivat kyllä ajattelemisen aihetta. ap
Mulle itselle on tosi iso asia, että mies on pidempi kuin minä. Ei tarvitse olla mikään hujoppi, mutta sen verran pidempi kuitenkin, että sen huomaa selvästi. En osaa auttaa, mulle lyhyt mies on valtava turn-off :(
mammat pinnallisuuden pieksävät sinusta ulos, syntiä!
Vielä yksi avaus tältä aloittajalta ja minut saa sulkea laitokseen...