Kun isovanhemmat eivät välitä

Kun aloin seurustella mieheni kanssa, hän kertoi lapsistaan joita on kaksi kappaletta. Olen aina hyväksynyt mieheni lapset ja yrittänyt olla heille tuki ja turva kuten aikuisen pitää. Ongelmana on ainoastaan lasten äiti ja mieheni vanhemmat.. Kun aloin odottaa ensimmäistä yhteistä lastamme, sain kuulla ikäviä kommentteja siitä kuinka olen liian nuori äidiksi (olin tuolloin 22 ja nyt täytän 24) tai olisi pitänyt odottaa, että mieheni lapset ovat tarpeeksi vanhoja (olivat tuolloin 4 ja 7 vuotiaita) ja muuta sellaista ilkeää josta tuli todella paha mieli ja kaikki kommentit tulivat mieheni exän ja anoppini suusta.. No, kun lapsemme sitten syntyi, kävivät mieheni vanhemmat toki katsomassa ja "ihastelemassa" häntä kuten kuuluu, mutta aina muistivat mainita kuinka paljon suloisempia tai parempia nämä mieheni lapset olivat olleet saman ikäisenä.



Poikamme on nyt 2,5 vuotias ja yhä edelleen kuulen kommentteja siitä kuinka paljon parempia mieheni lapset ovat verrattuna meidän poikaamme. Sama isähän kaikilla lapsilla on joten millä perusteella he sanovat tämmöistä? Eräänkin kerran olen joutunut lastani lohduttamaan kun isovanhemmat ovat hakeneet mieheni lapset leikkimään heidän luokseen ja poikamme ei ole päässyt mukaan... En minä niinkään siitä välitä arvostavatko mieheni vanhemmat minua, mutta tulee paha mieli kun he erittelevät lapsenlapsensa ja jättävät yhden ulkopuolelle. Se on vaan niin vaikea yrittää selittää pienelle, että miksi isovanhemmat eivät halua viettää aikaa hänen kanssaan... 1-vuotis synttäritkin jättivät väliin, koska olivat sopineet muka jotain muuta. Ja siltikin muistavat/haluavat käydä mieheni lapsien synttäreillä! En tiedä, onko mieheni exällä ollut jotain vaikutusta heidän käytökseensä koska ovat edelleen hyvissä väleissä keskenään.. Mieheni on kuitenkin tukenut minua paljon tässä asiassa ja puhunut äitinsä kanssa, mutta ei vaan tunnu menevän perille! Onneksi omat vanhempani pitävät tiivistä yhteyttä joten aivan ilman isovanhempien rakkautta poikamme ei jää, mutta onhan se kurjaa kun sisarukset pääsevät kylään mummon luo ja yhtä ei huolita mukaan... Mieheni lapset asuvat siis äitinsä tykönä ja ovat joka toinen v-loppu meillä ja mahdollisuuksien mukaan useamminkin. Enkä ikinä ole nostanut omaa lastani heidän yläpuolelleen vaan he kaikki ovat samanarvoisia, miksi siis muut eivät voi pitää heitä tasavertaisina? Ja nyt siis meille on tulossa toinen lapsi tammikuussa ja arvelen, että tämän kohdalla käy samoin.. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Onko kaikista helpointa vaan jättää nuo ihmiset omaan arvoonsa?