Lue keskustelun säännöt.
Kummi kysyy joka joulu lahjatoiveen ja sitten valittaa ettei ole rahaa ostaa
23.11.2012 |
Tämä kuvio näyttää toistuvan joka vuosi. Lapsen kummi kysyy joulun alla lahjatoiveita, minä annan muutamia ehdotuksia, joista voi valita mieluisan. Nuo ehdotukset/toiveet ovat mielestäni ihan kohtuullisia, 10-20 euron juttuja. Ja toki esim. vaatteen tms voi saada halvemmallakin. Emme pidä kummeja minään lahja-automaatteina, emmekä siis itse ota yhteyttä kertoaksemme lahjatoiveita.
Sitten, kun ilmoitan lahjatoiveen, alkaa nämä viestit että tänä vuonna ei kyllä ole paljon rahaa lahjoihin, voi hitsi mitähän sitä nyt sitten hankkis jne. En oikein tiedä, mitä niihin viesteihin pitää vastata? Olen vastannut joka vuosi, niin myös nyt, että ei tarvitse olla mitään kallista, jokainen hankkii lahjansa sen mukaan, mihin pystyy ja miten haluaa. Odottaako hän, että vastaamme, että voi kun kurjaa, ettei tänäkään vuonna ole rahaa, ei tarvitse ostaa lahjaa? Vai mitä hän hakee tällä joka vuosi toistuvalla kuviolla? Hankkii sitten kuitenkin lahjan, mutta muistaa sanoa vielä sitä tuodessaankin, että ei ole kummoinen, rahat on tiukalla.
Taustana, että ihan tavallinen lapsiperhe hänellä, ei ymmärtääkseni sen paremmin tai huonommin toimeentuleva kuin muutkaan. Muuten ei puhu rahahuolista, kuin aina joulun alla lahjatoiveita kysellessään.
Ja vielä korostan, ettei mammat villiinny, että en todellakaan odota mitään kalliita lahjoja ja minusta on ok, jos jättää lahjan vaikka ostamatta, jos ei ole varaa. Ei omien lasten tarvitse jäädä lahjoitta tai ruoitta, että kummilapsi saa lahjan. Mutta kun tämä toistuu vuodesta toiseen, niin alkaa kummastuttaa.
Itsellänikin on kummilapsia, joten kyllähän sitä saa joulun alla miettiä, mitä kellekin ostaa ja millä hinnalla. Mutta en koskaan sanoisi kummilapsen vanhemmille kysyttyäni toivetta, että ai, no täytyy miettiä, mitä tässä ostaa kun rahat on tiukilla. Hankin lahjan perheemme varojen mukaan, ja toivon kummilasten vanhempien ymmärtävän sen.
Kommentit (13)
sinä et sanoisi vaan toivoisit, että ymmärrystä löytyy. Toiset sanoo sen ääneen, että toivovat, että kelpaa. Sama asia lopulta, toinen tekee sen ääneen toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei edellytä lahjomista ja jos jotenkin haluaa muistaa, niin lapsi on ihan tyytyväinen vaikka suklaalevyyn.
Sinulla taitaa olla kummina ihminen, joka ei paljon mieti, miltä sinusta tuntuu. Olisko myös vähän lapsellinen? Tuskin paha ihminen kuitenkaan, joten yrittäisin vain ymmärtää häntä. Voihan olla, että häntä hävettää köyhyys ja varoittelee jo etukäteen, että ei osta mitään kullankallista.
samanlainen anoppi. Kyselee mitä tarvittais, haluaa ostaa tarpeellista. Vuosi vuodelta säästö säästö -puhe käy mulle yhä hankalammaksi ja ahdistun. Olen ehdottanut aineetonta lahjaa tai yhteistä lahjaa, ei kelpaa. Mummo haluaa ostaa - ja valittaa. Toivelistani on alkanut koostua pelkästään sukista, pikkuhousuista ja kalsareista ym. pienestä. Jos kysyy toiveita, pitäisi olla valmis myös kuuntelemaan. Aina voi tehdä omat ratkaisut hintatasosta ym. Esimerkiksi omat käsityöt ovat edullisia ja koen ne itse kivoina lahjoina: joku on jaksanut tehdä tällaisen ihan vaan minulle.
yleensä annetaan anopille joku sieltä halvemmasta päästä oleva toive kun tiedetään, että anopin rahavarat ovat vähäiset. No eipä mitä, ei sitten yleensä osta yhtään mitään mitä toivotaan vaan jotain ihan käyttökelvotonta sälää, joka varmasti on maksanut enemmän kuin se toivottu. Ja anopin mielestä käsitöitä ei voi antaa lahjaksi, käsitöitä voi tuoda erikseen. Eli lahjaksi toivotut villasukat tuodaan ennen joulua ja jouluna sitten uusi (turha) paketti kun täysin olisi pärjätty niillä villasukilla.
Ei tässä tietenkään vielä mitään, mutta kun päälle tulee se valitus siitä, että kun ei mitään osaa ostaa ja aina tulee vääriä (vaikka koskaan ei olla sanottu mitään) ja kun ei ole rahaakaan.
sinä et sanoisi vaan toivoisit, että ymmärrystä löytyy. Toiset sanoo sen ääneen, että toivovat, että kelpaa. Sama asia lopulta, toinen tekee sen ääneen toinen ei.
No minusta se ei ole lopulta ihan sama asia, koska tuntuu, ettei kyse ole enää siitä, kelpaako se lahja meille vai ei. Joka vuosi sama vihjailu siitä, ettei rahat riitä, ja sanotaan kyllä, ettei tarvi olla mitään kummallista tai kallista. Mielestäni olen tehnyt alusta asti selväksi, että emme odota kalliita ja hienoja lahjoja. Halvempikin kelpaa. Miksi tämä keskustelu/viestittely pitää käydä joka vuosi läpi? Siitä tulee sellainen olo, että hän odottaa että sanomme, ettei tarvitse hankkia mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän haluaisi antaa paremman lahjan, mutta hänellä ei ole varaa. Siksi pyytelee anteeksi ja selittelee.
Sä itse asiassa ajattelet ihan samoin, sä et vaan sano sitä ääneen. Lapsesi kummi sanoo. Ei siinä mitään pahaa ole.
Sinä et voi vaikuttaa asiaan mitenkään, paitsi olemalla kertomatta yli 10 euron toivomuksia - utta ei sekään poista sitä tosiasaa, että tämä kummi haluaisi antaa 50 tai 100 euron lahjan, ja kokee, että hänen oikeastaan pitäisi, mutta ei vaan pysty. Sellaista elämä voi olla.
Siitä tulee sellainen olo, että hän odottaa että sanomme, ettei tarvitse hankkia mitään.
Se voisi ratkaista koko ongelman - tai sit kyse on siitä, että OIKEASTI sä haluat ne lahjat ja mitä kalliimmat sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaikea se, että esitetään toive, muotoilkaa se vastaus toiseen muotoon. Kertokaa, mitä missään nimessä EI kannata laittaa, perusteluineen.
Esimerkiksi Ei leluja, koska niitä on nytkin liikaa eikä niillä juuri leikitä, EI makeisia, jos allergian tai muun syyn vuoksi niitä ei voi kuitenkaan syödä, EI vaatteita, jos joka vuosi tähän mennessä on ollut väärä koko.
sinä et sanoisi vaan toivoisit, että ymmärrystä löytyy. Toiset sanoo sen ääneen, että toivovat, että kelpaa. Sama asia lopulta, toinen tekee sen ääneen toinen ei.
No minusta se ei ole lopulta ihan sama asia, koska tuntuu, ettei kyse ole enää siitä, kelpaako se lahja meille vai ei. Joka vuosi sama vihjailu siitä, ettei rahat riitä, ja sanotaan kyllä, ettei tarvi olla mitään kummallista tai kallista. Mielestäni olen tehnyt alusta asti selväksi, että emme odota kalliita ja hienoja lahjoja. Halvempikin kelpaa. Miksi tämä keskustelu/viestittely pitää käydä joka vuosi läpi? Siitä tulee sellainen olo, että hän odottaa että sanomme, ettei tarvitse hankkia mitään.
Ette odota kalliita tai hienoja lahjoja - mutta odotatte, että niitä lahjoja silti tulisi !
Entäpä, jos kyse on tästä. Lahjoista, niiden ostamisesta, hankkimisesta, sen velvollisuudesta. Kyse ei ole rahasta, vaan siitä, etti halua / viitsi / jaksa / ennätä alkaa miettimään tai ostamaan lahjaa just tälle kummilapselle.
Annan muutaman vinkin.
Kun kummi seuraavan kerran kysyy lahjatoivetta, sano
a) älä osta mitään. tehdään niin, että tänä vuonna et osta mitään
b) sanot, että ostaa ihan sitä mitä itse haluaa, saa aivan itse päättää
c) anna YKSI toive: osta suklaalelevy. Anna merkki ja laatu.
Meillä mies ostaa kummipojalleen AINA aku ankan taskukirjan ja jonkun karkkipussin, koska lapsella on valtavasti kaikkea ja perhe on niin hyvätuloinen (oikeasti) että jos jotain ns. parempaa lahjaa ostettaisiin, ei miehellä siihen raha riittäisi. Muista vaatimattomista lahjoista se poika ei ole koskaan ollut kiinnostunut, kirjat ym. siirtää tympääntyneellä ilmeellä syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä näin toimii anoppi.
Kyselee kyllä marttyyrina (kuin velvollisuudesta), mitä mieheni ja perheemme haluaa lahjaksi kuten kyselee kaikilta muiltakin lapsiltaan.
Sitten vuoden ympäri jauhaa huonosta rahatilanteestaan ja eläkeläisten pienistä tuloista (appivanhemmilla on velaton iso omakotitalo, molemmat saaneet isohkot perinnöt omilta vanhemmiltaan parin vuoden sisällä, matkustelevat koko ajan joko Lapissa tai ulkomailla...) ja miten jouluna pitäisi välttää materialismia...
Olemme sitten sanoneet pitkän uteluprosessin väsyttäminä aina jotakin edullista ja mahdollisimman vähän appivanhempien rahatilannetta horjuttavaa lahjaa, tyyliin kirja tai halpa DVD jne.
Yllätys on ollut joka vuosi melkoinen, kun muiden appivanhempien lasten paketeista paljastuu taulutv:ta, kannettavaa tietokonetta, uusinta älypuhelinta yms. kallista ja itse olemme hyvää hyvyyttämme pyytäneet vain kirjaa lahjaksi... Että se siitä huonosta rahatilanteesta ja joulun epämaterialismista. :((
Sano siis suoraan, että osta Aku Ankan taskukirja tai jokin muu alle 10 euron lahja. Sitten ei kummi oikein enää voi puhista lahjan kalleudesta. Tosiasiassa varmaan haluaisi lopettaa lahjomisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä tulee sellainen olo, että hän odottaa että sanomme, ettei tarvitse hankkia mitään.
Se voisi ratkaista koko ongelman - tai sit kyse on siitä, että OIKEASTI sä haluat ne lahjat ja mitä kalliimmat sen parempi.
Johan minä tuossa aloituksessa sanoin, että on vaikka ok jättää lahjat ostamatta, jos ei ole varaa. Ja olen myös tässä sanonut, ettemme pidä kummeja minään lahja-automaatteina. Olen hänelle myös sanonut niin. Ollaan puhuttu siitä, että on tärkeämpää viettää aikaa lapsen kanssa, kuin ostaa lahjoja.
Lapsi pärjää kyllä ihan hyvin ilman kummien lahjojakin, ei tässä ole siitä kyse. On vain vaikeaa keksiä, mitä vastata näihin joululahjakyselyihin, kun aina tulee takaisin useampi viesti siitä, että rahat on tiukilla. On ehdotettu vaikka mitä edullista tässä vuosien varrella.
Synttäreiden kanssa samaa veivuuta ei ole, ja esim. koulun alkaessa oli kiva yllätys, kun oli lähettänyt postissa penaalin ja kaupasta saadun lukujärjestyksen! Lapsi tykkäsi tosi paljon ja askarreltiin sitten kummille kortti kiitokseksi.
Ehkäpä alan joululahjatoiveisiin tosiaan vastata vaikka että karkkia. Kun hän selvästi haluaa jotain ostaa, mutta nimenomaan joulun alla tämä raha-asia aina nousee esiin.
samanlainen anoppi. Kyselee mitä tarvittais, haluaa ostaa tarpeellista. Vuosi vuodelta säästö säästö -puhe käy mulle yhä hankalammaksi ja ahdistun. Olen ehdottanut aineetonta lahjaa tai yhteistä lahjaa, ei kelpaa. Mummo haluaa ostaa - ja valittaa. Toivelistani on alkanut koostua pelkästään sukista, pikkuhousuista ja kalsareista ym. pienestä.
Jos kysyy toiveita, pitäisi olla valmis myös kuuntelemaan. Aina voi tehdä omat ratkaisut hintatasosta ym. Esimerkiksi omat käsityöt ovat edullisia ja koen ne itse kivoina lahjoina: joku on jaksanut tehdä tällaisen ihan vaan minulle.