Synttärit, saako äitiä harmittaa...
Mulla on synttärit. Aamulla mies ei tehnyt aamupalaa tai tuonut kahvia vuoteeseen kuten aiempina vuosina, ei ollut piirtänyt lapsen kanssa korttia eikä muistanut koko päivää. Itse päinvastaisessa tilanteessa olen kyllä nähnyt vaivaa, kortit, lahja, aamupala ym. valmiina...
Miehen suvun puolelta on tullut _yksi_ tekstari onnitteluineen ihmiseltä, joka unohti viime vuonna asian, soitti jonkun muun asian takia, ja sanoin suoraan, että synttäripäivää vietän. Muuten EI MITÄÄN.
Omalta perheeltä ja yhdeltä ystävältä tekstarit, lahjat saan kuulemma jouluna.
Saako mua harmittaa? Vai olenko tosi lapsellinen, pitääkö äitiä ja aikuisena ajatella niin, että omalla päivällä ei ole niin väliä...?
Jotenkin alkoi ottaa päähän, teen töitä ja hoidan arjen kuviot, huolehdin kaikki joululahjat (myös miehen suvulle ja tämän kaikki kyllä tietävät!), joulukortit, synttärikortit, isovanhempien äitien- ja isänpäiväkortit, miehen sisarusten lasten synttärilahjat (ja lähettämiset), omien sukulaisten merkkipäivät jne jne.... KAIKEN. Mietin lahjat huolella ja teen lapsen kuvista kortteja, askartelemme jne.
Ottaa päähän niin että itkettää, prkl. Mitäs jos ensi vuonna en tee mitään, eli omaksun lähipiirini tavat.
Kommentit (18)
Tottakai :)
Itse sijassasi vähintää lopettaisin miehen suvusta huolehtimisen.
PALJO ONNEA!! *halaus*
Tottakai :)
Itse sijassasi vähintää lopettaisin miehen suvusta huolehtimisen.
PALJO ONNEA!! *halaus*
Tämä ei kyllä ollut provo, en tajua, mikä tässä voi olla epäuskottavaa...?
Kiitos onnitteluista :)
Tottakai :) Itse sijassasi vähintää lopettaisin miehen suvusta huolehtimisen. PALJO ONNEA!! *halaus*
Tämä ei kyllä ollut provo, en tajua, mikä tässä voi olla epäuskottavaa...? Kiitos onnitteluista :)
eli esimerkiksi kolme pistettä ja kysymysmerkki. Käytät sitä aika usein eli sekin on yksi asia, mistä olet tunnistettavissa.
Omaksu lähipiirin tavat. Ja kasva aikuiseksi. Saithan noita tekstivistejäkin. Mitä oikein ruikutat? Minä en ole koskaan aikuisen asaanut muuta kuin suukon mieheltäni ja halauksen lapsilta. Miksi pitäisi muuta?
Sitä tässä mietin, ensi vuonna ei korttia, lahjaa eikä muuta muistamista. Ensi vuonna muiden säännöillä.
kyllä synttäreitä saa ja pitää viettää iästä huolimatta!
Onnea :)
Sain mieheltäni ja yhdeltä lapseltani (minulla kolme teini-ikäistä lasta) tekstiviestin "Hyvää syntymäpäivää". Siinä kaikki, kukaan muu ei muistanu mitenkään. Eivät vahempani, sisareni, mieheni vanhemmat tai hänen sisarensa. Eivät ystävät, kummilapset, sukulaiset, työkaverit jne.
Sain mieheltäni ja yhdeltä lapseltani (minulla kolme teini-ikäistä lasta) tekstiviestin "Hyvää syntymäpäivää". Siinä kaikki, kukaan muu ei muistanu mitenkään. Eivät vahempani, sisareni, mieheni vanhemmat tai hänen sisarensa. Eivät ystävät, kummilapset, sukulaiset, työkaverit jne.
Harmittiko? Minusta vastavuoroisuus olisi kivaa, tässä tapauksessa vastavuoroisuus tarkoittaa kai, että en muista ketään.
Tämä ei kyllä ollut provo, en tajua, mikä tässä voi olla epäuskottavaa...?
Kiitos onnitteluista :)
Epäuskottavaa on se, että aikuinen (?) edes odottaa ylenpalttista syntymäpäiväriehaa ennen 50-vuotispäiviä. Nykyään juhlivat aiempiakin täysiä kymmeniä, mutta ei muita. Harva edes tietää veljiensä vaimojen syntymäpäivät. En minä ainakaan.
muistanut synttäreitäni tänä vuonna. Ei, vaikka perheeni oli edeltävänä päivänä käynyt meillä kahvittelemassa. Illalla kysäisin, että missäs onnittelut viipyy. Plaah. Eksäänsä kyllä muisti onnitella alkuvuonna.
että haluan ylenpalttista riehaa? ap
Huvitti työkaverini, joka joka vuosi piti työpaikalla kahvitarjoilun ja kotonaan myös ja odotti lahjoja. Hyvä kun jäi eläkkeelle.
Minulle riittää lasten synttärit, omiani en jaksa juhlia enkä odota että kukaan muistaa.
Huvitti työkaverini, joka joka vuosi piti työpaikalla kahvitarjoilun ja kotonaan myös ja odotti lahjoja. Hyvä kun jäi eläkkeelle.
Minulle riittää lasten synttärit, omiani en jaksa juhlia enkä odota että kukaan muistaa.
Niinpä! Olen tähän asti muistanut myös aikuisten merkkipäivät, äitienpäivät ym. Nyt tuntuu, että mulle riitti.
Sain mieheltäni ja yhdeltä lapseltani (minulla kolme teini-ikäistä lasta) tekstiviestin "Hyvää syntymäpäivää". Siinä kaikki, kukaan muu ei muistanu mitenkään. Eivät vahempani, sisareni, mieheni vanhemmat tai hänen sisarensa. Eivät ystävät, kummilapset, sukulaiset, työkaverit jne.
enkä ole eläissäni anopille onnitteluja laittanut. Se on miehen äiti, ei minun. Enkä odota anopilta onnitteluja tai veljeni vaimolta.
Sain mieheltäni ja yhdeltä lapseltani (minulla kolme teini-ikäistä lasta) tekstiviestin "Hyvää syntymäpäivää". Siinä kaikki, kukaan muu ei muistanu mitenkään. Eivät vahempani, sisareni, mieheni vanhemmat tai hänen sisarensa. Eivät ystävät, kummilapset, sukulaiset, työkaverit jne.
enkä ole eläissäni anopille onnitteluja laittanut. Se on miehen äiti, ei minun. Enkä odota anopilta onnitteluja tai veljeni vaimolta.
Meillä on mennyt niin, että minä olen huolehtinut muistamisista, askarrellut lapsen kanssa kortteja, lähettänyt kuvia, ostanut lahjat jne. Kaikki tietävät, että nämä ovat minun aikaansannoksiani, ei mieheni tee tätä. En aio harmitella asiaa enää, vaan jätän kaiken tekemättä, saa mies opetella vääntämään kortteja lapsen kanssa ihan itsekseen tai olla tekemättä mitään.
Olen loukkaantunut miehelle, koska hän unohti synttärini ja aina ennen kumpikin on nähnyt vaivaa asian eteen. Olisin halunnut rikkinäisen yön jälkeen nukkua vähän pidempään ja saada aamukahvin, ehkä jopa kortin joka on tehty lapsen kanssa. Mutta ei. Emme illallakaan ole tehneet mitään, että tällaiset synttärit.
En halua mitään ylenpalttista, mutta huomiota kyllä. Vaikka että' mies laittaa hyvää ruokaa tai vie ulos syömään. Usein kerron etukäteen, mitä odotan, niin ei tule pettymyksiä. :)
En halua mitään ylenpalttista, mutta huomiota kyllä. Vaikka että' mies laittaa hyvää ruokaa tai vie ulos syömään. Usein kerron etukäteen, mitä odotan, niin ei tule pettymyksiä. :)
No kun mekin olimme puhuneet viikkoa aiemmin, mitä haluaisin tehdä illalla! Ja jotenkin tuntuu, että olin taas tähnyt paljon vaivaa joululahjojen ja -korttien eteen, ajatellut ihmisiä, ja sitten ei kukaan muista, niin varmaan on vähän väsynyttä itsesääliä ilmassa.
Pidin jostain syystä itsestään selvänä, että saisin edes nukkua vähän pidempään. Tai että kahvi olisi ollut valmiina. Mutta mikään ei sitten auttanut. ap
Hyvä ihminen, keksi jotain muuta tekemistä!
Aina on vika miehen suvussa, omassa suvussa, kälyssä, anopissa - kaikissa muissa.
Ja jos jatkat, niin mieti pari kertaa fraasejasi. Etenkin nuo "mietin lahjat huolella", "hoidan arjen kuviot", "ottaa pääjän ja itkettää" sekä "itse... olen nähnyt vaivaa" ovat jo niin moneen kertaan käytettyjä, että en jaksa edes provosoitua kunnolla.