Miten joku nuori voi jäädä ilman opiskelupaikkaa?

moni 16-vuotias ei ole vielä kypsä asumaan satojen kilometrien päässä kotoaan. Varsinkin, jos on väkisin hakeutunut alalle, joka ei tosiaan nappaa, menee se elämä ihan muuksi kuin opiskeluksi, eikä se nyt vaan ole hyvä juttu roikkua tärkeät vuodet hengailemassa siellä täällä. Se ei paranna ollenkaan tulevaisuuden työ-ja opiskelumahdollisuuksia, vaan päin vastoin heikentää niitä. Opiskelupaikkojen jaossa ovat sitäpaitsi epävirallisesti etusijalla ne, joilla ei ole vielä ennestään opiskelupaikkaa.



Korkea-asteen koulutuksessa on vieläkin tärkeämpää ottaa vastaan vain se paikka, jonka oikeasti halusi. Opintotukikuukaudet ovat liian arvokkaita tuhlattavaksi opiskeluun, joka on vaan ajankulua kun ei muutakaan keksi. Lisäksi vuodesta 2014 lähtien etusijalla valinnassa ovat virallisestikin ne, joilla ei ole aiempaa tutkintoa ja aiempaa vastaanotettua opiskelupaikkaa. Kannattaa mieluummin tehdä töitä ja pitää välivuosi, ja panostaa taas seuraavan vuoden opintoihin.

Kannattaa mieluummin tehdä töitä ja pitää välivuosi, ja panostaa taas seuraavan vuoden opintoihin.

eikös kannattaisi ennemmin yrittää korottaa numeroita vaikka 10-luokalla.

Meillä on 16-vuotias poika, joka on kyllä sekä omasta mielestään että minustakin liian epäitsenäinen vielä muuttamaan kauas kotoa. Hän ei ole myöskään koulussa ollut kovin hyvä, keskiarvo siinä 7 pintaan, joten kaikki ovet ei ole tuosta vaan avoinna. Lukuihmisiä hän ei ole ollenkaan, eikä halua lukioon, kymppiluokalle tms.



Suostuttelin hänet kuitenkin hakemaan ammattikouluun jonnekin vaan linjalle, että olisi edes jotain tekemistä. Vakuutin että jos ei se ala kiinnostakaan niin nuori ihminen voi vaihtaa, ja lukuaineiden kuten kielten, matematiikan tms opinnot pystyy sitten lukemaan hyväksi jos toiselle linjalle vaihtaa. No, poika meni sitten logistiikkalinjalle ja inhosi sitä alusta asti. Lopetti koulun tässä noin kuukausi sitten ja on nyt sitten kotona. Tällä hetkellä ei yhtään tiedä minne sitten hakisi, kun häntä ei oikein kiinnosta kuin urheilu mutta ei siitäkään oikein ammattia saa.



Ei auta kuin toivoa että poika löytäisi tässä vähitellen edes jonkun vähän kiinnostavan alan ja jaksaisi käydä jonkun koulutuksen loppuun. Turhautuu ihan varmasti toimettomana kotona vaan jos kauan on.

on tarjota ilman opiskelupaikkaa jääneelle nuorelle jotain toimintaa. On erilaisia työpajoja ja projekteja, joihin nuoret voivat päästä mukaan.

Suomi ei ole pullollaan vapaita opiskelupaikkoja. Niitä on päinvastoin joka vuosi muutama tuhat vähemmän kuin nuoria opiskelunhaluisia ihmisiä olisi. Kannattaa katsoa vähän tilastoja ennen kuin uhoaa.

Ihan varmasti on Suomi pullollaan vapaita paikkoa, niin lukiossa kuin ammattikouluissakin.

Sitä vaan joutuu ehkä muuttamaan pois kotoa, mutta niin tekee moni muukin koska omalla paikkakunnalla ei välttämättä ole mitään opiskelumahdollisuuksia.

Jos ei heti tärppää ykkösvaihtoehto, niin ei silti kannata jäädä kotiin makaamaan!

Ei asuntoja löydy noin vaan. Niistä on erittäin suuri pula. Varsinkin sellaisista missä opiskelijalla on varaa asua.

Millä opiskelija elää? Ei opintotuella elä. Töitä ei vain ole. Jos muutat johonkin paikkakunnalle X niin siellä ei varmasti ole töitä

on tarjota ilman opiskelupaikkaa jääneelle nuorelle jotain toimintaa. On erilaisia työpajoja ja projekteja, joihin nuoret voivat päästä mukaan.

Niitäkin on liian vähän. Opiskelun haluisia on HUOMATTAVASTI enemmän kuin opiskelupaikkoja. Vaikka lasketaan kaiken maailman työpajat mukaan.

Oletko itse ikinä ollut tuollaisissa työpajoissa? Minä olen. Enkä ole ikinä ollut järjettömämmässä kurssissa. Täyttä roskaa koko juttu. Huomaa selvästi että niiden tarkoituksena ei ole opettaa ja kouluttaa vaan ainoastaan olla täytteenä. Jotta voidaan sanoa että on meillä tälläisiäkin kursseja. Eikä muutaman nkuukauden kurssista mitään opi.

Saisi laittaa vankilaan hänet, joka ne keksi. Nuorten aliarvioimista ja idioottimaisuutta koko homma. Joukossa on varmasti hyviäkin juttuja, mutta kokonaisuus kusee ja pahasti. Kunnat vaan tunkevat työttömiä tai opiskelukyvyttömiä nuoria (joista osalla mielenterveysongelmia) pajoille ja projekteihin, jotta tilastot kaunistuisivat. Minut huijattiin 17-vuotiaana mukaan yhteen tämmöiseen "projektiin"; piti päästä tekemään grafiikkaa tietokoneella ja tämä luvattiin työkkärissä. Vaan miten kävikään? Jouduin paikkaan, jossa ei ollut edes tietokonetta!! Askartelin viidentoista muun apaattisen nuoren kanssa postikortteja, joita myytiin rakennuksessa käyville sossutantoille ym. pilkkahintaan. Yhtenä päivänä sain tarpeekseni ja riitelin kunnolla ohjaajan kanssa. Tämä sanoi, että jos kieltäydyn tekemästä niitä pilipaliaskarteluja, soittaa työkkäriin ja pistävät minulle puolen vuoden karenssin. Näin siinä todellakin kävi.



Olen erittäin huolissani nykytrendistä tunkea nuoria + nuoria aikuisia ilmaiseksi sinne sun tänne. Homma on lähinnä puuhastelua tai sitten ihan oikeaa työtä; palkkaa ei tule kummassakaan tapauksessa.

ja siihen kuuluu sen realiteetin ymmärtäminen, että aina ei

- saa sitä mitä haluaa, varsinkaan jos ei sen eteen tee ollenkaan töita

- aina ei voi olla kivaa ja hauskaa. Jotain on kuitenkin tehtävä ja jostain rahaa saatava, aivan kuten muittenkin tavisten tässä elämässä.



Näitä kahta asiaa jokaisen nuoren opettajat ja vanhemmat ovat todennäköisesti jankuttaneet vuosia ja vuosia. Jostain se vastuu omasta elämästään nuorenkin kohdalla alkaa, ja on ihan hyvä jos 16-vuotiaana alkaa tajuta mitä se tarkoittaa. Siinä ehtii vielä muuttaa elämänsä suuntaa ja asennetta.

Jäin ilman opiskelupaikkaa vuonna '98. Olin hakenut viidelle eri linjalle surkealla peruskoulun todistuksellani, lukiot sentään älysin jättää välistä, enkä olisi niihin päässytkään.



Kotiin tuli lappu, että et ole tullut valituksi. Kauppikseen olin varasijalla jotain. Sen jälkeen mistään ei tullut mitään lappua, kukaan ei enää sen jälkeen kysellyt perään. Se oli huono juttu! En tiedä onko enää niin, mutta silloin se tarkoitti että itse piti ilman aikuista (tukiverkkoja minulla ei todellakaan ollut) piti miettiä, mitä nyt.



Pääsin sitten kuitenkin kauppikseen sisään, muutama viikko ennen koulun alkua tuli lappu. En tiedä, mitä olisi minullet käynyt jos en olisi päässyt. Peruskoulussa alisuoritin ja pelkäsin opettajia, kauppiksessa uskaltauduin huonosti menneen ensimmäisen syksyn jälkeen pyytämään apua ja sitä sainkin sitten.



Mutta helposti siis voi jäädä ilman opiskelupaikkaa. Ei siihen tarvita kuin huono todistus, ja se on siinä sitten.

jos haluaa opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Opiskelupaikkaverkostoa on karsittu ja keskitetty koulutusta suurimpiin kaupunkeihin, joten jos haluaa opintoihin, ainoaksi vaihtoehdoksi jää joko kuljetuksista huolehtiva vanhempi tai muutto pois kotoa. Toki on olemassa aikuisia, jotka jäävät vuorotteluvapaalle ihan vain siksi, että saavat kuljetettua oman ja naapurin lapsen 40 km päähän opinahjoon ja sieltä takaisi, sillä joukkoliikennettä on samaan aikaan karsittu kohtalaisen rajulla kädellä.



Suomessa ei tarvitse asua edes erityisen korvessa jäädäkseen opiskelutyhjiöön, sillä peruskoulua varten suunniteltu kuljetus ei toimi enää keskiasteella ja jo 5 km etäisyys bussipysäkistä hillitsee ihmeesti koulutushaluja. Tosin tuo on se matka, jonka moni työtönkin katsoo liian pitkäksi työmatkaksi...



Ensi vuodesta alkaen kotiin kannattaa jäädä makaamaan, jos ei saa sitä unelmiensa opiskelupaikkaa. Siitä lähtien nimittäin "väärään ammattiin" valmistunut ei enää voi vaihtaa alaa eli opiskella toista vaan joutuu toteamaan, että ainoa mahdollisuus on nyt käytetty. Kannattaa mieluummin keskeyttää se ei-ihanneala ja hakea seuraavana vuonna uudestaan. Jos on jossain oppilaitoksessa kirjoilla, ei saa uutta hakumahdollisuutta.

Ensi vuodesta alkaen kotiin kannattaa jäädä makaamaan, jos ei saa sitä unelmiensa opiskelupaikkaa. Siitä lähtien nimittäin "väärään ammattiin" valmistunut ei enää voi vaihtaa alaa eli opiskella toista vaan joutuu toteamaan, että ainoa mahdollisuus on nyt käytetty. Kannattaa mieluummin keskeyttää se ei-ihanneala ja hakea seuraavana vuonna uudestaan. Jos on jossain oppilaitoksessa kirjoilla, ei saa uutta hakumahdollisuutta.

Itse asiassa alanvaihto voi helpottua, kun toista tutkintoa opiskelemaan pyrkivät hakevat omassa kiintiössään, eikä enää samassa suoraan peruskoulusta tulevien ja siitä lisäpisteitä saavien kanssa.

Eli poikamme ei tarvinnut peruskoulun jälkeen lähteä opiskelemaan kauas kotoa, tai valita jotain sellaista opintopaikkaa, mikä ei tippaakaan olisi kiinnostanut.

Vuosi teki tehtävänsä, keskiarvo nousi numerolla, ja poika on nyt iloinen lukiolainen.