Mitä mielestäsi on aikuiseksi kasvamiinen henkisesti?

Aikuisuuteen kuuluu myös leikkisyys, ei ryppyotsaisuus :) siis kaiken vastuullisuuden ohella.

aikuusuuteen kasvamisessa on kyse tiivistetysti kärsivällisyyden oppimisesta.

Perheestään, muista läheisistään (esim. vanhemmista/sisaruksista) ja ympäristöstä. Tietenkään ei kannata tätä nyt tulkita aivan mielettömällä tavalla, vaan vastuunkanto on rajattava.

Aikuinen ottaa vastuun itsestään ja on valmis ottamaan vastuuta muistakin kuten perheestä tai työyhteisöstä. Aikuinen ei itke, miksi muut eivät sitä ja tätä, vaan ryhtyy itse työhön.

Ei elä valmiiden mallien ja odotusten mukaan, vaan tekee elämästään omannäköistä. Ei välitä arvostelusta, kantaa vastuun teoistaan. Harkitsee, käyttäytyy hyvin, on hyvä itselleen ja toisille.

Sellainen laajempi näkökulma asioihin, ei olla enää niin mustavalkoisia. Ymmärretään elämää ja ihmisiä kypsemmästä näkökulmasta, eikä toitoteta enää yhtä ainutta totuutta kaikille sopivaksi tai kuvitella, että oma tapa toimia/uskoa/ ajatella on se ainoa oikea. Ollaan avoimia myös muutokselle ja ajatellaan asioita eri kannoilta.

Sellainen laajempi näkökulma asioihin, ei olla enää niin mustavalkoisia. Ymmärretään elämää ja ihmisiä kypsemmästä näkökulmasta, eikä toitoteta enää yhtä ainutta totuutta kaikille sopivaksi tai kuvitella, että oma tapa toimia/uskoa/ ajatella on se ainoa oikea. Ollaan avoimia myös muutokselle ja ajatellaan asioita eri kannoilta.

Lisäksi oppii luopumaan.

Sellainen laajempi näkökulma asioihin, ei olla enää niin mustavalkoisia. Ymmärretään elämää ja ihmisiä kypsemmästä näkökulmasta, eikä toitoteta enää yhtä ainutta totuutta kaikille sopivaksi tai kuvitella, että oma tapa toimia/uskoa/ ajatella on se ainoa oikea. Ollaan avoimia myös muutokselle ja ajatellaan asioita eri kannoilta.

Toisaalta aikuinen on muodostanut henkilökohtaisia näkemyksiä asioista eikä enää muuta suuntaa ulkoisen paineen takia. Mielipiteet voivat asettua hyvinkin mustavalkoisiksi, vaikka niitä ei enää pakonomaisesti toitota. En tiedä, onko tämä hyvä asia, mutta sellaista olen huomannut.

että on

-ymmärtänyt elämän rajallisuuden

-osaa asettaa rajat joiden yli ei anna muiden kävellä

-tietää heikkoutensa ja vahvuutensa

-omaa käsityksen elämän tarkoituksesta, parhaassa tapauksessa jonkin vakaumuksen tai elämänfilosofian

-on hyväksynyt itsensä oman sukupuolensa edustajana

-osaa olla elämässä sekä antajana että vastaanottajana varsinkin parisuhteessa

se oma napuli ja oma kasvu ole enää kaiken keskipisteessä.

Minusta se on epäitsekkyyden oppimista. Se kattaa jo aika paljon tässä maailmassa.

eli ei syytä muita tekemistään virheistä tai onnettomasta olotilastaan. Tekee itse itsensä onnelliseksi ja kantaa vastuuta myös heikommistaan. Elää omaa elämäänsä ja antaa toisten elää valitsemallaan tiellä.

menee naimisiin ja perustaa perheen (saa lapsia),niin ei ihan heti ole sitä perhettä rikkomassa omien mielihalujensa heittelyjen mukaan.

puolustaa heikompaa, huolehtii omistansa ja mielellään ulottaa huolenpitonsa myös lähipiirinsä ulkopuolelle, on solidaarinen ja reilu, ymmärtää menneisyytensä, uskaltaa elää ehdoitta tätä hetkeä, tulevaisuus on kaiken muun pohjalla, jos on. Elämä on nyt.

puolustaa heikompaa, huolehtii omistansa ja mielellään ulottaa huolenpitonsa myös lähipiirinsä ulkopuolelle, on solidaarinen ja reilu, ymmärtää menneisyytensä, uskaltaa elää ehdoitta tätä hetkeä, tulevaisuus on kaiken muun pohjalla, jos on. Elämä on nyt.

olet tarpeeksi aikuinen jo. Aikuisuutta on, että on siinä missä on, keskeneräisenäkin.



E

tietää oman arvonsa ja vahvuutensa.