Agnostikko pohtii: Mitä, jos jumala onkin Vanhan Testamentin jumala, eli julma ja itsekäs?
Uskovaiset selittävät tämän Eerikan kohtaloa ihmisen vapaalla tahdolla. Joku kuitenkin yhdessä toisessa ketjussa jo kyselikin, MITEN voi muka muka rakastava jumala katsoa sivusta, kun hänen muka rakkaita lapsiaan kidutetaan ja tapetaan ympäri maailmaa? Että jumalan itsensä keksimä vapaan tahdon periaate estää häntä puuttumasta nähin karmiviin ihmiskohtaloihin?
Minä olen jo kauan aikaa päätynyt näihin kahteen vaihtoehtoon jumalan olemassaoloa pohtiessani:
1. Jumalaa ei ole. On vain ihmisen pahuus vs. hyvyys ja meidän omat valintamme ja vapaa tahtomme.
2. Jumala on olemassa. Koska raamatussa kaikkialla väitetään jumalan luoneen KAIKEN ja olevan kaikkivaltias, hän on oikeasti siis juuri se karmea VT:n patriarkka, joka määräilee, vaatii uskoa, eikä puutu luomansa maailman epäkohtiin. Tai hänellä on jopa asperger -piirteitä: koska on olemassa Sääntö (vapaa tahto), sitä Sääntöä noudatetaan kirjaimellisesti ja koko ajan. Joustamatta lainkaan, vaikka maailma kärsii.
Kommentit (14)
Siitäkö se sitten leppyi, kun sai laittaa ihmiset tappamaan Jeesuksen, vaikka olisi kaikkivaltiaana voinut estääkin sen? Jos näin on, niin ihme tyyppi.
10 käskyäkin annettiin ihmisille jo vanhan Testamentin aikana. Jumala ei silti silloinkaan itse noudattanut näitä käskyjään, vaan tuhosi ja tappoi ihmisiä vähän väliä kaikenmaailman vitsauksilla ja vedenpaisumuksilla.
OLen päätynyt pohdinnoissani siihen, että mitään tuollaista Jumaluutta ei ole ja Raamattu on kokoelma ihmisten keksimiä kansantaruja ja tarinoita.
Nämä kuvaukset rakastavasta isästä eivät sovi LAINKAAN todellisuuteen, kuvaukset itsevaltiaasta patriarkasta, joka tosiaan on lempeä ja rakastava suosikeilleen (jotka uskovat häneen ja palvovat häntä), mutta julma muille (helvettiin vaan, te minua pilkkaavat ja muuten epäuskovat kakarat) sopii maailmanmenoon vallan mainiosti!
Mutta tässä onkin sitten dilemma: JOS tämä jumala on olemassa (oli mahdollisuus vaikka kuinka pieni), kannattaako uskoa ja pelastua, vai protestoida diktaattoria vastaan ja olla uskomatta, koska omatuntoni ei salli minun hyväksyvän julmuutta ja itsevaltiutta, ei maanpäällistä eikä taivaista?
En hyväksy esimerkiksi Pohjois-Korean meininkiä, miksi siis hyväksyisin diktaattorijumalan?
Ap
Myös noita käskyjä oli VT:n aikaan monia eri versioita. Mooseksen kirjaan valittiin tietyt niistä, tai siis Mooseksen kirjoihin nyt sitten valittiin mm. se kirja, jossa ovat nämä meidän nyt tuntemamme 10 käskyä.
Raamatun ulkopuolelle jäi paljon sen ajan pyhänä pidettyä kirjallisuutta. Niin ja sekin sitten vielä, että Mooseshan ei suinkaan kirjoittanut Mooseksen kirjoja, ainakaan kaikkia. Tämä on ihan teologien tietämä ja tuntema asia, ei mun keksimää.
Joten sinä, viestin nro 3 kirjoittaja, olet hyvinkin jyvällä pohdinnoissasi.
Nämä kuvaukset rakastavasta isästä eivät sovi LAINKAAN todellisuuteen, kuvaukset itsevaltiaasta patriarkasta, joka tosiaan on lempeä ja rakastava suosikeilleen (jotka uskovat häneen ja palvovat häntä), mutta julma muille (helvettiin vaan, te minua pilkkaavat ja muuten epäuskovat kakarat) sopii maailmanmenoon vallan mainiosti!
Mutta tässä onkin sitten dilemma: JOS tämä jumala on olemassa (oli mahdollisuus vaikka kuinka pieni), kannattaako uskoa ja pelastua, vai protestoida diktaattoria vastaan ja olla uskomatta, koska omatuntoni ei salli minun hyväksyvän julmuutta ja itsevaltiutta, ei maanpäällistä eikä taivaista?
En hyväksy esimerkiksi Pohjois-Korean meininkiä, miksi siis hyväksyisin diktaattorijumalan?
Ap
Jos jumala olisi, hänen toimintansa on sellaista, ettei sitä ihmiseltäkään kukaan täyspäinen hyväksyisi. Kuinka sitten jumalalta voisi sellaisen hyväksyä?
No itse ajattelen, että tässä maailmassa on pahuutta mahdollisesti juuri siksi, että ihmisiä testataan. Helppohan kaikkien olisi uskoa, jos kaikki tapahtuisi oman mielen mukaan.
Jumalalla (mikäli sellaista on olemassa) voi olla myös omia tarkoituksia, jota me ihmiset emme ymmärrä, ja kuvittelemme joidenkin asioiden olevan pahempia kuin todellisuudessa ovat. Niille on sis jokin tarkoitus, jota ei näillä maan päällä olevilla säännöillä ja moraalikäsityksilä voi selittää tai ymmärtää...
En tiedä, mutta nämä olivat vain pohdintojani. Itse en näe näiden kamaluuksien olemassaoloa selityksenä sille, miksi Jumalaa ei voisi olla olemassa.
Mutta kumpi oikeastaan on parempi vaihtoehto? Se, että jumala on olemassa, mutta hän on diktaattorimainen autisti vai että jumalaa ei ole?
Itsekin pidän siis jumalan olemassaoloa mahdollisena, mutta en tiedä, onko jumalan mahdollinen olemassaolo siis hyvä vai huono asia.
No itse ajattelen, että tässä maailmassa on pahuutta mahdollisesti juuri siksi, että ihmisiä testataan. Helppohan kaikkien olisi uskoa, jos kaikki tapahtuisi oman mielen mukaan.
Jumalalla (mikäli sellaista on olemassa) voi olla myös omia tarkoituksia, jota me ihmiset emme ymmärrä, ja kuvittelemme joidenkin asioiden olevan pahempia kuin todellisuudessa ovat. Niille on sis jokin tarkoitus, jota ei näillä maan päällä olevilla säännöillä ja moraalikäsityksilä voi selittää tai ymmärtää...
En tiedä, mutta nämä olivat vain pohdintojani. Itse en näe näiden kamaluuksien olemassaoloa selityksenä sille, miksi Jumalaa ei voisi olla olemassa.
Se on se vanhemman ääni omassa mielessä, omatunto ja tuomari. Joillakin se on lempeä, toisilla julma.
uskovaisten todistuksia siitä, kuinka jumala on auttanut heidän elämässään. Muun muassa parantanut päänsärkyä ja sairauksia, varjellut lapsia ja tyynyttänyt tuulia.
Ihmeellisesti jumalalla on aikaa auttaa julkkisuskovaisia arkielämän ongelmissa, muttei pelastaa pieniä lapsia nälkäkuolemalta tai kidutukselta.
Nämä kuvaukset rakastavasta isästä eivät sovi LAINKAAN todellisuuteen, kuvaukset itsevaltiaasta patriarkasta, joka tosiaan on lempeä ja rakastava suosikeilleen (jotka uskovat häneen ja palvovat häntä), mutta julma muille (helvettiin vaan, te minua pilkkaavat ja muuten epäuskovat kakarat) sopii maailmanmenoon vallan mainiosti!
Mutta tässä onkin sitten dilemma: JOS tämä jumala on olemassa (oli mahdollisuus vaikka kuinka pieni), kannattaako uskoa ja pelastua, vai protestoida diktaattoria vastaan ja olla uskomatta, koska omatuntoni ei salli minun hyväksyvän julmuutta ja itsevaltiutta, ei maanpäällistä eikä taivaista?
En hyväksy esimerkiksi Pohjois-Korean meininkiä, miksi siis hyväksyisin diktaattorijumalan?
Ap
ateismissani väärässä ja joudun sitten sinne helvettiin, niin uskon tulevani paremmin toimeen saatanan kanssa. Saatana kun alkaa vaikuttaa paljon VT:n jumalaa mukavammalta hepulta... ; )
uskovaisten todistuksia siitä, kuinka jumala on auttanut heidän elämässään. Muun muassa parantanut päänsärkyä ja sairauksia, varjellut lapsia ja tyynyttänyt tuulia.
Ihmeellisesti jumalalla on aikaa auttaa julkkisuskovaisia arkielämän ongelmissa, muttei pelastaa pieniä lapsia nälkäkuolemalta tai kidutukselta.
Ihan tosissaan selittävät että lompakko oli kadoksissa ja sitten rukoilivat jumalalta apua ja kas, seuraavana päivänä soitettiin lähikaupasta että se oli tuotu sinne. Ja tuoja on tietenkin uskovaisen mielestä jumalan lähettämä "välikäsi" heidän auttamisekseen.
Jumala ei kuitenkaan vaivautunut lähettämään huoltomiestä tai ylipäätään ketään 8-vuotiaan tytön luokse, kun hän hitaasti tukehtui lakanan sisälle (ja varmaan raukka rukoili apua).
Jumalalla oli kiire etsiä uskovaisten lompakkoita...
Ihmisellä on käsitys "hyvästä ja pahasta"- vaan mitä jos jumala ei jaa näitä kanssamme? Eli mitä jos me kuvittelemmekin tietävämme hyvän ja pahan eron ja olemme vakuuttuneita että esim. lapsen kuolema on kamala juttu, mutta jumala kokeekin toisin?
Helvetti-teoria on kirkkoisä Augustinuksen lanseeraama ja perustuu osin vanhojen tekstien käännösmokelluksiin.
Kansantajuinen ja hyvä selvitys tästä kaikesta on mm. teologian tohtori Kari Kuulan kirjassa "Helvetin historia".
Ihmisellä on käsitys "hyvästä ja pahasta"- vaan mitä jos jumala ei jaa näitä kanssamme? Eli mitä jos me kuvittelemmekin tietävämme hyvän ja pahan eron ja olemme vakuuttuneita että esim. lapsen kuolema on kamala juttu, mutta jumala kokeekin toisin?
Ajattelin jopa, että Eerika on nyt taivaassa, täydellisessä hyvyydessä ja kunniassa. Siellä hänelle annetaan moninkertaisesti se, mitä vaille hän jäi maan päällä.
t. agnostikko-liberaalikristitty
Vanhan Testamentin jumalakäsitys olisi realistisin, jos tätä maailmaa katsoo. Julma, kostonhimoinen ja mielivaltainen, ja joillekin random-suosikeilleen taas siunauksellinen ja armollinen.
Noinhan toi menee maailmassa, eikö?
Todellisuudessa minkäänlaista Jumalaa ei ole, ei myöskään jumalaa eikä jumalia. Sikäli, jos ihmiskuntaa jotenkin auttaisi jumal-usko, niin siitä vaan, uskokaa niin paljon kuin jaksatte, mutta suurimmaksi osaksi on nähtävä ja nähtävissä, että uskonnoista on tässä maailmassa ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. (Joo, hyötyäkin on ollut, mutta en rupea tässä luettelemaan kaikkia hyötyseikkoja.)