Lue keskustelun säännöt.
Huh, onneksi en tehnyt lapsia yhden hullun....
10.09.2012 |
entisen miehen kanssa, jonka kanssa seurustelin parikymppisenä vuosikausia. Olisimme todella syvässä suossa ja taatusti lastensuojelun asiakkaita ja kaikki asiat olisivat todella huonosti.
Mies oli äärettömän mustasukkainen (epäili pettämisestä harva se viikko), oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa (potkimista, lyömistä nyrkillä, läpsimistä, kiinnipitämistä, kuristamista), vähättelyä, alistusta, haukkumista, ryyppäsi joka ikinen viikonloppu kavereiden kanssa, ei hallinnut lainkaan raha-asioitaan, kaikki mikä tuli, meni ja loppu kuu elettiin velaksi. Varasti minulta rahaa jne.
Onneksi olin fiksu ja jätin sen, vaikka ruinasi varmaan vuoden verran perääni, kävi ikkunan alla huutelemassa ja kirjoitti kilometrin mittaisia rakkauskirjeitä, kuinka nyt hän on muuttunut jne. (Kun oli selvinpäin ja hyvällä tuulella oli kiva.)
Ajattelen vain, että jotkut raukat tekevät lapsia tuollaisille. Mitenköhän he jaksavat arkeaan?
Tuollaisesta suhteesta on tosi vaikea lähteä, mutta en voi muuta kuin suositella!! Itse sitten löysin ihanan väkivallattoman miehen, jonka kanssa olen ollut yli 10 vuotta ja hän ei ole koskaan tehnyt mitään mitä tuo hullu entinen teki. Että kyllä niitä hyviäkin miehiä on, joiden kanssa voi viettää onnellista elämää.
Kommentit (5)
minä olin kymmenisen vuotta sitten kaksi vuotta juuri tuollaisen väkivaltaisen hullun kanssa. Annoin pöljänä sen asua ilmaiseksi luonani, hän teki nimiini tuhansia euroja velkaa ja vei lompakostani rahat. Teki usean päivän katoamistemppuja ryyppyreissuilleen ja tuli reissuilta aina persaukisena takaisin. Läheskään kaikkea temppuilua en edes muista. Pieksi minut usein oikein kunnolla, mutta jaksoi kuitenkin kehua, ettei muka koskaan ole lyönyt naista.
Minua kaduttaa vieläkin, että peruin tekemäni rikosilmoitukset, mutta joka päivä olen kiitollinen, että olen hengissä. Hyvä puoli on se, että osaa ainakin arvostaa normaalia, kaikin puolin turvallista elämää. Nykyisin minua oikein hävettää, että olen joskus hyysännyt moista alamaailman tyyppiä. Minun on täytynyt olla silloin jotenkin mieleltäni sairas. Se oli kai semmoista nuoruuden tyhmyyttä ja hairahdus. Nykyisin minulla on täysin normaali talous, elämä ja perhe.
Oli aivan kuin kuvaamasi "mies"!! Ettei vain olisi sama? Tämä oli Marko Oulusta/lähistöltä. Että terveisiä vaan sinne Oulun röllibaareihin, pitäisi mokomasta panna varoitustaulut kuvan kanssa tienvarsille, en nimittäin ollut ainoa hakattu, niitä on ollut minua ennen ja jälkeenkin kuulemma. Ja joo, ei hirvitä laittaa nimeä näin tarkkaan, minua ei hävetä muu kuin se että mokomaa hyysäsin ja olin hakattavana.
Kovasti olisi halunnut hänkin naimisiin ja lapsia vaikka selvästi minua kuitenkin vihasi kun hakkasi naaman aina siniseksi, kuristi ja repi tukan päästä. Onneksi tajusin lopulta jättää mokoman, ja yritti vielä kuukausia ruikuttaa takaisin. Onneksi lopetti aikanaan viestitkin kun en koskaan vastannut, löysi kai seuraavan hölmön. Vaihdoin silloin jonkun ajan päästä myös paikkakuntaa ja sainkin elämäni kuntoon ennätysvauhtia. Mutta oppirahat on maksettava, kun on ollut riittävän tyhmä, eikös juu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yön jälkeen tulee aamu, pilvetön taivas näyttää siniseltä. Lisää itsestäänselvyyksiä?
Hyvä että lähdit, kaikki eivät jostain syystä jätä näitä tällaisia miehiä.
joku saisi rohkeutta itse lähteä tuollaisesta suhteesta.
Ja nimi alkaa s:llä?