Lue keskustelun säännöt.
Anopin turhat lupaukset
09.09.2012 |
Anoppi lupasi lapselleni, että tulisi katsomaan hänen harrastukseensa liittyvää esitystä. Kerroin sitten tunnollisesti, milloin tämä esitysi olisi ja anoppi sanoi minullekin, että haluaa tulla sitä katsomaan, koska oli niin lapselle luvannut.
Edellisenä päivänä soitan anopille ja kerron tarkan kellonajan, niin anoppi toteaa kaikessa ystävyydessä, että onnea esitykseen, hän lähtee toisen lapsensa ja lastenlastensa kanssa sienimetsälle. Ei mitään toteamusta, että on pahoillaan kun ei voi tulla puhumattakaan siitä, että olisi lapselle siitä puhunut.
Ei ole ihan ensimmäinen kerta, kun toisen lapsen jutut ovat menneet ohi meidän. Ei siinä mitään, en kaipaa anoppia näihin tapahtumiin, mutta lapsen puolesta on aina vähän surku. Eniten myös hämmästyttää tuon anopin toisen lapsen menot, jotka tulevat aina meidän menojemme päälle. On sitten kyse hoitoavusta tai tapahtumista, jonne mummon pitäisi päästä, niin aina on jokin juttu heillä, ja anoppi sitten valitsee sen heidän juttunsa. Tämäkin lapseni tapahtuma oli myös heidän tiedossaan ja itse asiassa olivat hekin luvanneet tulla paikalle mutta ei onneksi sentään lapselle vaan minulle. Mutta kappas vaan, taas tuli heille jokin pakottava meno, jota ei vain voi siirtää (sienimetsä?), ja niin saatiin mummo valitsemaan heidät.
Tiedän, etten pysty anoppia muuttamaan. Hän tulee valitsemaan heidät aina ensin. Kyllä hänellä on paha mieli tästä peruuntumisestakin, oli sitten illemmalla vielä soitellut miehelle ja harmitellut, mutta ei sitten harmitellut lapselle...
Nyt vain on alkanut ärsyttää tuo anopin lapsen käytös. Olen ajatellut tähän asti, että kyse on onnettomista sattumista tai puolitahallisista sattumista, mutta nyt alkaa usko loppua. Tuntuu siltä, että hänen tavoitteenaan on laittaa äitinsä valitsemaan toistuvasti hänet ja hänen lapsensa. Sanonko asiasta miehelleni vai annanko olla? Tai oikeammin, olenko aivan nössö, jos annan tilanteen jatkua vai onko niin, että asia ei todella minulle kuulu ja minun on syytä pitää suuni kiinni?
Kommentit (18)
Sinun olisi pitänyt osata närkästyä puhelimessa ja sanoa, että anteeksi, mutta tästä sovittiin ja lapsi odottaa että tulet (vaikka et ollutkaan nyt kertonut lapselle). Että lapselle se on tärkeää ja pettyy jos mummi ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahoillaan kun et tullut vaikka se oli luvattu, varsinkin kun näitä "juttuja" on nyt tullut useampia. Ihan ystävällisen tekstiviestin mutta siten että asia tulisi selväksi, että olet pistänyt tilanteen merkille.
Usein vaan vanhemmat on läheisempiä tyttärensä kun poikansa perheen kanssa. Oma tytär jaksaa kutsua ja jutella mummon kanssa enemmän kun se pojan vaimo. Niin se vaan menee..
huomauttaisin iloisesti että anna kun arvaan, kälyllä ja heidän lapsellaan taitaa olla taas jotain tärkeää, niin arvelinkin että tässä taas käy...
Usein vaan vanhemmat on läheisempiä tyttärensä kun poikansa perheen kanssa. Oma tytär jaksaa kutsua ja jutella mummon kanssa enemmän kun se pojan vaimo. Niin se vaan menee..
ja en olekaan luikertelemassa anopin tyttären asemaan. Tässä ei ollut kysymys minusta! Minulla ja anopilla on ihan hyvät välit, mutta ei tietenkään niin hyvät välit kuin tyttärellä. En oleta, että anoppi haluaa lähteä kanssani shoppailemaan (on tosin lähtenyt, kun olen pyytänyt) ja ymmärrän, että tyttären kanssa on paljon asioita, joissa ollaan läheisiä. Kai tytärkin tämän on tajunnut. En käsitä, miksi olisi jotenkin tyttäreltä pois se, että anoppi pitäisi lupauksensa lapsenlapselleen. Anoppi viettää PALJON enemmän aikaa tyttärensä lasten kanssa mm. hakee usein hoidosta ja vie harrastuksiin, toimii hoitajana viikonloppuisin jne. Ei ole kyse siitä, että tytär voisi kokea oloaan epävarmaksi tai hänen pitäisi todistella, kuka on läheisin. Kyse on siitä, ettei edes sitä satunnaista vähää anneta. Miten monet kerrat anoppi onkaan ollut tyttären lasten esityksissä, joulu- ja kevätjuhlissa yms. Meillä ei vielä koskaan.
En käsitä, miksi tässä käy aina näin. Ensin luvataan mutta sitten taas onkin jotain parempaa. Enkä käsitä, miksi aikuinen ihminen kokee lapsen esityksen itselleen uhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta ei pitäisi varmana tuota lupausta, koska mummille saattaa hyvinkin tulla jokin tärkeämpi meno samaan aikaan. Varsinkin, jos anppi erehtyisi sinun kuultesi lupaamaan lapselle jotakin...
Mies oli tästä pahoillaan. Oli ehdottomasti sitä mieltä, että mummo saa itse päättää eikä häntä painosteta tai vaadita asiasta tilille. Mies halusi, että mummo tekee niin kuin itse haluaa. Oli iloinen, kun mummo soitti ja oli pahoillaan.
Ei näe siskollaan mitään roolia tässä. Tai ainakaan kovin mainittavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ensin lapsia, ja anoppi kävi aina välillä luonamme ja kutsui sinne. Kun tytär sai lapsen 3v myöhemmin niin hyvin lyhyen ajan sisään tytär omi anopin kokonaan.
Aina kutsui apuun, pyysi jatkuvasti hoitoapua, aina kun anoppi oli tulossa meille, keksi "kriisin" tai "äkillisen avuntarpeen".
Ensin kuvio kattoi vierailut, myöhemmin synttärit meidän lasten osalta, sitten joulut ja lomat.
Loppuuli: anoppi hoitaa tyttärensä lapsia 365 pv vuodessa. Meillä ei käy enää koskaan, ei edes kerta vuoteen. Pari kertaa vuodessa saadaan käydä anopilla, pikavierailulla, silloinkin on kiire auttaaan tytärtä.
Tyttärellä siis yksi lapsi, mies ja tytär työttömiä (omasta halusraan) molemmat, ja tarvitsevat joka päivä anopin hoitamaan sitä 5v ikäistä lasta.
Koko tän prosessin aikana on useita kertoja vedottu anoppiin, pyydetty reiluutta, puhuttu kälylle. Ei auta mitään. Meno vaan pysyy ennqlaan. Anoppi auttaa tytärä siis joka päiä, siivoaa, aittaa ruuat, ulkoiluttaa lapsen. Meidän lapsia ei ole hoitanut kertaakaan.
Pari kertaa on pyydetty hädässä pua, ja anoppi on luvannut tulla, vain soittaakseen puolen tunnin päästä että ei pääsekään, kun tytär tarvitsee "juuri silloin" häntä. Enää emme pyydä edes
En oikein tänäkään päivänä tiefä kumpi on syyllinen, anoppi vai anopin tytär. Tytär varmaan, koska pelasi anopin kokonaan itselleen.anoppi oli lastemme ainoa mummo, nyt meillä ei siis ole mummoa ollenkaan.
Ap, et voi oikein tehdä mitään, voit toki puhua asiasta, muta varaudu että kaikki kiistetään, sinulle suututaan, ja mikään ei muutu. Sympatiat sinulle, tiedän tasan tarkkaan miten tuo kuvio v***ttaa ja miten epäoikeudenmukasta tuo on. Meillä kähi niin että anoppi siis menetettiin iäksi.
Meillä oli ensin lapsia, ja anoppi kävi aina välillä luonamme ja kutsui sinne. Kun tytär sai lapsen 3v myöhemmin niin hyvin lyhyen ajan sisään tytär omi anopin kokonaan.
Aina kutsui apuun, pyysi jatkuvasti hoitoapua, aina kun anoppi oli tulossa meille, keksi "kriisin" tai "äkillisen avuntarpeen".
Ensin kuvio kattoi vierailut, myöhemmin synttärit meidän lasten osalta, sitten joulut ja lomat.
Loppuuli: anoppi hoitaa tyttärensä lapsia 365 pv vuodessa. Meillä ei käy enää koskaan, ei edes kerta vuoteen. Pari kertaa vuodessa saadaan käydä anopilla, pikavierailulla, silloinkin on kiire auttaaan tytärtä.
Tyttärellä siis yksi lapsi, mies ja tytär työttömiä (omasta halusraan) molemmat, ja tarvitsevat joka päivä anopin hoitamaan sitä 5v ikäistä lasta.Koko tän prosessin aikana on useita kertoja vedottu anoppiin, pyydetty reiluutta, puhuttu kälylle. Ei auta mitään. Meno vaan pysyy ennqlaan. Anoppi auttaa tytärä siis joka päiä, siivoaa, aittaa ruuat, ulkoiluttaa lapsen. Meidän lapsia ei ole hoitanut kertaakaan.
Pari kertaa on pyydetty hädässä pua, ja anoppi on luvannut tulla, vain soittaakseen puolen tunnin päästä että ei pääsekään, kun tytär tarvitsee "juuri silloin" häntä. Enää emme pyydä edes
En oikein tänäkään päivänä tiefä kumpi on syyllinen, anoppi vai anopin tytär. Tytär varmaan, koska pelasi anopin kokonaan itselleen.anoppi oli lastemme ainoa mummo, nyt meillä ei siis ole mummoa ollenkaan.Ap, et voi oikein tehdä mitään, voit toki puhua asiasta, muta varaudu että kaikki kiistetään, sinulle suututaan, ja mikään ei muutu. Sympatiat sinulle, tiedän tasan tarkkaan miten tuo kuvio v***ttaa ja miten epäoikeudenmukasta tuo on. Meillä kähi niin että anoppi siis menetettiin iäksi.
Tsemppiä teille!
En usko, että ihan näin tylysti meillä käy. Tyttären lapset ovat olleet ensin olemassa ja sitten vasta meidän. Mummo vierailee meillä ja me mummolla mutta ei tietenkään niin tiiviisti kuin tyttären kanssa. Heillä on tosiaan läheinen suhde. Tulen ihan hyvin anopin kanssa toimeen ja mies ja siskonsa ovat myös melko läheisiä. Emme tosin juurikaan kyläile toisillamme - vain lasten juhlien yhteydessä.
Luulisin, että tytär on jostain syystä äidistään mustasukkainen, vaikka siis syytä ei ole, kun mummo huomioi todellakin runsain määrin hänen lapsiaan ja häntä. Mummo taas stressaa siitä, että kohtelee lapsia eriarvoisesti, mutta ei jotenkin sitten voi itselleen mitään, kun tulee seuraava valintatilanne. Pari kertaa on korostetun marttyyristi tullut esim. meille ja sitten joka lauseessa todennut, miten siellä toisaalla olisi tarvittu mutta kun oli meille luvannut, ja sitten yllättäen lähteekin kesken kahvipöydän, kun ehtii ehkä käydä sielläkin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummon sanaan ei kannata luottaa ja muistuttaa miten viime kerralla kävi. Vaikka kyllä ne lapset hiffaa jossain vaiheessa mummon epäreiluuden. Itse en ainakaan edes kertoisi mummolle että voi tulla katsomaan lasten näytöksiä. Olkoonkeskenään
Taisin harventa myös omia yhteydenottoja ja käyntejä vaivihkaa. Ja puhelimessa olisin kertomatta mitään lasten tärkeitä juttuja. Saisi mummo ihmetellä, kun ei tiedäkään enää kaikkea.
että iloisesti että mene vain että kyllä meidän lapset pärjää ilman mummoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin tai laittaisin viestiä anoopille, että jatkossa olis lupaamatta lapsellenne mitään, jos ei voi sitä pitää. Kerro myös, että lapsi pettyi pahasti eikä ymmärrä miksei anoppi pitänyt lupaustaan.
sanoisin tai laittaisin viestiä anoopille, että jatkossa olis lupaamatta lapsellenne mitään, jos ei voi sitä pitää. Kerro myös, että lapsi pettyi pahasti eikä ymmärrä miksei anoppi pitänyt lupaustaan.
Mä kans kieltäisin anoppia lupaamasta yhtään mitään lapselle.
Joko ihan asioikseni soittaisin, ja kohteliaasti kieltäisin, tai sitten kun seuraavaa lupausta antaa, niin siinä ihan julkisesti kieltäisin lupaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummon sanaan ei kannata luottaa ja muistuttaa miten viime kerralla kävi. Vaikka kyllä ne lapset hiffaa jossain vaiheessa mummon epäreiluuden. Itse en ainakaan edes kertoisi mummolle että voi tulla katsomaan lasten näytöksiä. Olkoonkeskenään
Taisin harventa myös omia yhteydenottoja ja käyntejä vaivihkaa. Ja puhelimessa olisin kertomatta mitään lasten tärkeitä juttuja. Saisi mummo ihmetellä, kun ei tiedäkään enää kaikkea.
Eli mummon lupauksista emme kovasti juttele etukäteen. SAnomme aina ehkä ja saattaa tulla. Lapsi ei siis pettynyt kohtuuttomasti, kun mummo ei tullut, koska olin jo etukäteen todennut, että esitystä tulee katsomaan meidän perhe ja ehkä mummokin, jos ehtii.
En myöskään ole tarjonnut mummolle mitään esityksiä, kun ei oikeastaan ole ollut kiinnostunutkaan. Kerran tuli yhteen päiväkotiriehaan ja jatkuvasti marmatti, miten tyttären lasten päiväkodissa homma oli ollut niin paljon parempi (ei ollut edes vertailukelpoinen juttu). Tämän jälkeen en ole viitsinyt tarjota tilaisuuksia.
Lasten tärkeistä asioista kerron kyllä edelleen, koska lapsille on tärkeää, että mummo tietää ne. Mummokin on ihan kiinnostunut, kertoilee muulle suvullekin kai jotain. En osaa olla asiasta pitkävihainen, vaikka lasten takia suututtaakin. En ole kateellinen tyttären lasten saamasta huomiosta, harmittaa vain vietävästi se, että meni edes alunperin mitään lupaamaan lapselle. Harmittaa myös se, että aina pitää paikkailla ja kertoilla lapselle epämääräisyyksiä.
Nyt pitää myös muistaa, että kyse on mieheni äidistä. En halua häntä eristää lapsista enkä eristää miehestänikään. Viime kädessä mies vastaa siitä, minkälaista kohtelua sallii äidiltään. Osaa ärähtää äidilleen ja siskolleenkin, mutta ei oikein ymmärrä tätä tilannetta ja ajattelee, että äitinsä on niin kiireinen. Ehkä huonoa omaatuntoa lisää se, että mummo oli juuri vähän aikaa sitten hoitamassa sairaita lapsia. Mies siis ajattelee niin, että koska olemme saaneet hänen äidiltään juuri jotain, ei tästä asiasta voi valittaa hänelle.
Nykyajan vitsaus ovat teinimäiset isovanhemmat. Vastuuntunto ja toisten huomioonottaminen puuttuvat tyystin.
Kokemukseni mukaan puhuminen ei auta, ei nätisti eikä rumasti. Hyväksy että anoppisi on mitä on. Voit olla onnellinen, jos oma äitisi on fiksumpi.
Meilläkin tuo kuvio todella selkeästi olemassa, ja nimenomaan anopin tytär sitä pyörittää. Esim kun anoppi käy kerran vuodessa meillä lapsen synttäreillä, niin ehtii olla noin 15min kun jo tytär soittaa tarvitsevansa apua. Sitten anoppi hössöttää että "voivoi, nyt se "jaana" on siellä pulassa ilman häntä", ja sittenpä anoppi lähterkin sora ropisten pihasta ajamaan kiireellä tyttärensä luo, ja ne meidän lapsen synttärit jäikin sitten kokonaan juhlimatta.
Ja mun äiti ei ole elämässämme ollenkaan, on juoppo ja ihan sekaisin/vaarallinen, ei paikkaa siis mummon puutetta.
Kyllä se vituttaa kun anopin mummous jakaantuu niin että 99,99% tyttären lapsille ja hyvä jos edes se 0,01% pojan perheelle.
Ja tosiaan, puhe ei auta, on yritetty kaikkemme, ei MITÄÄN muutosta tilanteeseen!!
Lapsi joutuu vaan kummalliseen välikäteen ja vaistoaa varmasti mistä on kyse.
Itse jätin anopin omaan arvoonsa eikä hän koskaan käykään meidän lasten jutuissa. Se on sääli sillä minulla ei ole omia vanhempia elossa.
Kuitenkin tärkeintä on se että ne henkilöt jotka lapsen lähellä ovat ovat vilpittömästi lapsen ja sinun ystäviäsi ja suhtautuvat teihin erittäin positiivisesti.
Korjaan sen verran, että anoppi on kyllä lastemme elämässä. Käymme hänen luonaan ja hän tulee kyllä meillekin, synttäreille aina ja usein muutenkin.
Anoppi on eläkkeellä ja hänellä on aikaa kyllä. Mutta kaikki tällaiset tapahtumat ovat olleet jostain syystä hankalia hänelle. Tai miehen siskolle. Sisko pyytää anoppia ihan kaikkeen mukaan: kevätjuhliin, joulujuhliin, esityksiin, rahankeräysjuttuihin jne. Nämä sitten menevät anopin mielestä ohi kaiken. Siksi ilahduin, kun halusi tulla meidänkin lapsen esitykseen. Mutta se sieniretki menikin sitten sen ohi.
Nyt olen sen verran viisaampi, etten missään nimessä pyydä (en pyytänyt nytkään) enkä todellakaan sano lapselle, että mummo todella on tulossa. Jos mummo tarjoutuu tulemaan, niin sanon lapselle vain, että mummo saattaa tulla, jos hänellä ei ole muuta menoa. Tällä mennään nyt.
Ap