Lue keskustelun säännöt.
Olisiko tässä vaiheessa vanhemman syytä katsoa itse peiliin?
31.08.2012 |
Tutullani on 6 lasta, ikähaitari 7-20v. Nään tuttuani päivittäin, joka kerta hän tuskailee kuinka raskasta ja vaikeaa lasten kanssa on. Hän kertoo että jokaisella on adhd, vaikkei keltään ole sitä diagnosoitu. 4 lapsista on otettu huostaan. Hänen mukaansa huostaanotot johtuivat vain laste adhd:sta. Omien sanojensa mukaan hän on kasvattajana tehnyt kaikkena, mutta ei voi sille mitään että lapset ovat "vaikeita ja vittumaisia luonteita" (suoraan hänen sanojaan lainattu).
Ihan mukava ihminen hän on, mutta kyllä itseäni vähän mietityttää et olisiko siellä kasvattajallakin jo peiliin katsomisen paikka. Kovin ankea tuuri jos 6 lasta nyt vaan on perusluonteeltaan vaikeita ja vittumaisia.
Mitä mieltä te olette, uskoisitteko te että hän on kasvattajana jo tehnyt kaikkensa, mutta lapset vaan varastelevat ja tekevät ilkeyksiä perusluonteensa takia.
Kommentit (6)
Lapsiin kuluu rahaa, rahaa, rahaa. Ainakin, jos palkalla elää, elintaso on ihan toinen moniapsisena kuin sinkkuna.
ei mulla mitään ole lapsia vastaan, mutta tuo kannattaa tiedostaa. Saahan niiltä paljon vastalahjaksi, mutta se ei näy tilillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden lapset on vähän heitteillä, on juuri sellaisia mukavanoloisia tyyppejä, jotka ei ole ikinä muiden kanssa eri mieltä, ovat aina valmiita vähän juoruamaan, ja juttelevat ihan hauskojakin juttuja siinä röökinpolton lomassa. Ovat yleensä kaikkien kavereita ja tulevat jotenkin iholle vaikka ekaa kertaa nähtäisiin. Sitten lapsilleen voivat olla ihan hirveän ilkeitä ja kärsimättömiä. Sitä on aina vähän vaikea ymmärtää.
Mulla on adhd-lapsi, tosin vain yksi, eikä se ole ollenkaan vaikea ja vittumainen luonne, päinvastoin.
Mutta erilaisisas vertaistukiryhmissä minä olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat todella tehneet kaikkensa, mutta se ei vaan ole riittänyt. Eikä mulla kyllä ole varaa mennä sanomaan että oma syy.
Se, mitä ihmiset ei aina tajua, on se, että poikkeava neurologia aiheuttaa niin paljon kommunikaatiovaikeuksia, että siitä lähes aina seuraa myös psyykkisiä vaurioita, varsinkin jos diagnoosit ja apu tulee liian myöhään. Vaikka lapsi rakastaisi vanhempiaan ja vanhemmat lastaan kuinka, ja kasvattaisivat täydellisesti, neurologia voi olla kyin kiviseinä siinä välissä: lapsi ei koskaan pysty vastaanottamaan sitä rakkautta ja kasvatusta, ei saa tarvitsemaansa, vaikka se lähetetäänkin. Ja sama toisinpäin. Sitten tulokset ovat samoja kuin rakkaudetta ja kasvattamatta kasvaneilla. Ei voi kuin kiittää onneaan siitä, että me saimme apua ajoissa ja opimme molemmin puolin ujuttamaan rakkautta seinän ali ja yli ja sivuitse.
Meillä ainakin miehen lasten ongelmat johtuvat kasvatuksen puutteesta, isän itsensä aiheuttamista traumoista, hyvä kaveri-vanhemmuudesta ja loputtomasta rahallisesta ja esineellisestä hyvittämisestä.Hoitamattomasta ongelmista jne. jne.
Helppoa se on minua syyttää lasten ongelmista, kun aina välillä alkaa meno risoa niin vietävästi ja tulee korotettua ääntä ja sanottua pari kirosanaa.
Nimimerkillä: Kesken unien herätetty viime yönä, kun mies ja 9.luokkalainen saapuivat 00.30 kovaan ääneen keskustellen kotiin.
joiden lapset on vähän heitteillä, on juuri sellaisia mukavanoloisia tyyppejä, jotka ei ole ikinä muiden kanssa eri mieltä, ovat aina valmiita vähän juoruamaan, ja juttelevat ihan hauskojakin juttuja siinä röökinpolton lomassa. Ovat yleensä kaikkien kavereita ja tulevat jotenkin iholle vaikka ekaa kertaa nähtäisiin. Sitten lapsilleen voivat olla ihan hirveän ilkeitä ja kärsimättömiä. Sitä on aina vähän vaikea ymmärtää.
Loistavasti kirjoitettu ja pitää niin paikkansa. Mistähän tuokin johtuu?
Eikö tajuata, että se on
1. Työtä
2. Työtä
3. Työtä
Pitäisi olla vaan hauskaa ja mukavaa. Laatuaikaa parisuhteelle yms. Kurjaa, kun ei pääse baariinkaan, silloin kun tekee mieli.
Jättäkää jumalauta ne lapset hankkimatta, jos on kerran niin vaikeeta eikä voi omista haluistaan yhtään joustaa.
Lapset tarvii
1. Aikaa
2. Aikaa
3. Aikaa
Ja
1. Rakkautta
2. Rakkautta
3. Raukkautta