Vauva tulossa, ei ole kummia :(
Nytpä se ongelma sitten tuli esille, kuudes lapsemme on saanut alkunsa (ilo sinänsä, rakas pieni :) mutta nyt ei löydy enää uutta kummia pienestä sukulais- ja ystäväporukastamme. Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Haluaisimme niin kastaa pienen, kuten aina ennenkin ;(
Kommentit (15)
pidettiin pieni nimenjulkistamisjuhla lähisukulaisille.
Kummivaatimus on todella typerä juttu. Käytännössä kirkkoon liittäminen riippuu ulkopuolisista ihmisistä!
saman perheen kahden lapsen kummi eli hyvin voitte pyytää samoja kummeja
Kummivaatimus on todella typerä juttu. Käytännössä kirkkoon liittäminen riippuu ulkopuolisista ihmisistä!
Ja se järjetön sääntö että niitä pitää olla kaksi! Entä jos ei ole kahta läheistä, jotka tunnustavat luterilaisen kasteen? Esim. vapaakirkkoon kuuluva ei kelpaa, ortodoksi ei kelpaa..
Meillä kaikki kummit ovat samoja, koska niin pieni lähisuku eikä tulisi mieleenkään pyytää kummiksi ketään sukuun kuulumatonta.
meillä on kahdella lapsella samat kummit eli siskoni puolisoineen, meillä ei ole siis ketään muita. Omien vanhempien kanssa en ole ollut vuosikymmeniin väleissä (enkä aio olla, on todella painavat syyt taustalla) ja miehen sukua ei montaa ole elossa.
Nyt tulossa oleva lapsi jää ilman kummia koska siskoni ei enää suostu kolmanne kummiksi. Joko jätämme lapsen kastamatta kokonaan tai pyydämme ns. seurakuntakummin, joissain seurakunnissa on seurakunnan vapaaehtoisia/työntekijöitä kummiksi. Eihän se hyvä vaihtoehto ole, mutta jos on vaan huonoja tarjolla niin huonoon pitää tyytyä.
Ja ihmettelijät, kaikilla ei tosiaan ole vanhempia, sisaruksia, sukua tai edes ystäviä. Ketään naapuria en kehtaisi millään kummipyynnöllä alkaa rasittamaan.
Voisitteko ajatella, että pyytäisitte kummiksi omaa kummianne, esim. jos on tätinne, enonne, setänne? vaikka olisi vanhempikin, niin voi lapselle olla kiva juttu! Ja todellakin, kummi voi olla sama kuin perheen toidellakin lapsella!
Soita seurakuntatoimistoon ja kysy, ainakin meidän seurakunnassa vaaditaan kirkkoherran lupa tuohon käytäntöön. Luvan voi saada juurikin siksi, ettei lapsi jäisi ilman kastetta vain kummien puuttumisen vuoksi. Ja kummihan voi olla vaikka lapsen mummi!
Olisi kiva olla kummi jollekin lapselle! En kuulu kirkkoon mutta voisin sen takia liittyä, kuulun vain vaapaan suunnan seurakuntaan.
Mulla on kaksi kummilasta, molemmat varhaisteini-ikäisiä. Lopetin yhteydenpidon, kun en ikinä saanut vastausta, en mitään kummilapsen äidiltä. En kuvaa, en mitään.
Tuntui turhauttavalta lähettää kahdesti vuodessa lahjapaketti lapsele, josta ei teinnyt mitään.
Toinen kummilapsi on siskon tyttö, sisko on omalle lapselleni kummi eikä muistanut tätä koskaan, Oma lapseni pääsi ripiltä, eikä sisko muistanut mitenkään, vaikka oikein erikseen soitti ja lupasi. Lapseni suuttui ja sanoi, ja js laitoin kortinkin siskon tytölle, loukkaantui. ajattelin, että ollaan sitten yhtä lailla, en minäkään ostele ja postittele.
Mutta olisi siis ihana olla oikeasti kummi jollekin lapselle.. siis että se olisi puolin ja toisin.
yksi kummeista sama kummallakin. Jotkuthan pitävät samat kummit kokonaan...
meillä on kahdella lapsella samat kummit eli siskoni puolisoineen, meillä ei ole siis ketään muita. Omien vanhempien kanssa en ole ollut vuosikymmeniin väleissä (enkä aio olla, on todella painavat syyt taustalla) ja miehen sukua ei montaa ole elossa. Nyt tulossa oleva lapsi jää ilman kummia koska siskoni ei enää suostu kolmanne kummiksi. Joko jätämme lapsen kastamatta kokonaan tai pyydämme ns. seurakuntakummin, joissain seurakunnissa on seurakunnan vapaaehtoisia/työntekijöitä kummiksi. Eihän se hyvä vaihtoehto ole, mutta jos on vaan huonoja tarjolla niin huonoon pitää tyytyä. Ja ihmettelijät, kaikilla ei tosiaan ole vanhempia, sisaruksia, sukua tai edes ystäviä. Ketään naapuria en kehtaisi millään kummipyynnöllä alkaa rasittamaan.
Minulla ei ole yhtään kummilasta. Nuorempana en oikein välittänyt lapsista, ja taisin tehdän sen vähän turhan selväksi, eli kukaan ystävistäni (eikä edes sisar...) pyytänyt kummiksi. Itselläni on nykyisin kaksi lasta, ja olen tajunnut heidän myötään, ettei maailmassa itseasiassa ole mitään tärkeämpää kuin lapset ja heidän kasvunsa ja kehityksensä turvaaminen... ja toivon niin, että saisin vielä olla joskus kummikin jollekulle pienelle...
Yksi on miehen serkku, kaikki muut on ystäviä. Ja hyviä kummeja ovatkin. Olisiko tuttavapiirissä ketään nuorta tai siis kahta) jotka on päässeet ripille. Meidän innokkain kummitäti on se, ken oli 14 v juuri pari viikkoa aiemmin konfirmoitu. Hän on kummina toteuttanut juuri sitä ideologiaa mitä kaivataan, ei krääsää, mutta on vienyt puistoon ottanut kummilapsen yökyläilemaan. Ja kerran kävivät pojan toiveesta oikein ravintolassa syömässä, kun kummi oli ajatellut viedä mäkkäriin. Mutta poika totesi että ei tykkää mistään hampurilaisista eikä ranskalaisista.
riittää yksi kummi. Meidän vitosella on näin. Muutos tuli kai tämän vuoden alussa.
niin että myös lapsille nro. 7,8,9 jne. jne. löytyy kummit aikanaan.
Pyydetään jotain läheistä vanhemmallekkin lapselle kummina olevaa tämän uudenkin vauvan kummiksi. Ei ole sääntöä etteikö joku voisi olla vaikka useammallekkin saman perheen lapselle kummi.