Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
käsi sydämelle, luetteko lastenne päiväkirjoja?
Kommentit (11)
kirjoittaako joku vielä päiväkirjaa, vaikka on facebookit, blogit ja twitterit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaako joku vielä päiväkirjaa, vaikka on facebookit, blogit ja twitterit!
Psst. Olen kuullut huhua, että vieläkin on olemassa ihmisiä jotka eivät halua jakaa ajatuksiaan aivan kaikille;)
En edes tiedä kirjoittavatko päiväkirjaa, tuskin. Mutta vaikka kirjoittaisivat, en lukisi. Meidän lapset kertovat kyllä merkitykselliset asiat itsekin.
jokin asia niin kova kiusaus ainakin on lukea. kyseessä siis kakkosluokkalainen, ei tietokonetta.
Oma lapseni on vasta 2-vuotias, mutta en lupaan ja vannon etten ikinä tule lukemaan hänen päiväkirjojaan. Oma äitini luki minun päiväkirjaani enkä siksi voinut edes siihen purkaa omia tuntojani. Myönnetään, että olen vieläkin katkera äidilleni tästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä milloinkaan anna sitä anteeksi sille paskalle. Enkä unohda.
En koskaan voisi tehdä samaa paskaa toiselle.
Älkää tekään tehkö, ettei teidän lapset ajattele teistä samoin......
En ole lukenut en tule koskaan lukemaankaan. Lapsella on oikeus purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan ja LUOTTAA siihen, että ne ovat yksityisiä, vain hänen ja päiväkirjan välisiä asioita.
Minä koin lapsuudessa ja nuoeuudessa päiväkirjan terapeuttisena, sain siten itsestäni ulos ikävimmätkin asiat, mitä ei yhdellekään ihmiselle pystynyt kertomaan.
Kun äitini sitten päätti lukea päiväkirjaani (eikä ollut edes pahoillaan), minussa meni jokin "rikki". Menetin luottamuksen äitiini enkä enää uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaan enkä muuallekaan. Jäin täysin yksin ajatusteni kanssa. Minulta vietiin keino purata surua, negatiivisia tunteita/kokemuksia jne.
Pari vuotta myöhemmin sairastuin vakavaan masennukseen ja terapeutti onnistui "särkemään jääni" kahden terapiavuoden jälkeen. Kerroin siinä vaiheessa, miten kirjoittaminen oli toiminut minun keinonani purata itseäni. Sain kotiläksynä alkaa taas kirjoittamaan. Ja siitä alkoi oma eheytymiaeni. Niin tärkeä kijoittaminen minulle oli ja on.
Älkää äidit missään nimessä lukeko lastenne päiväkirjoja! Teillä ei ole siihen oikeutta ja menetätte lapsenne kunnioituksen ja luottamuksen aiinä samalla. Pahimmillaan voitte oikeasti tehdä hallaa lapsenne mieöenterveydelle! Puhukaa lapsillenne, keskustelkaa, ottakaa osaa heidän elämäänsä, mutta jättäkää ne päiväkirjat rauhaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut en tule koskaan lukemaankaan. Lapsella on oikeus purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan ja LUOTTAA siihen, että ne ovat yksityisiä, vain hänen ja päiväkirjan välisiä asioita.
Minä koin lapsuudessa ja nuoeuudessa päiväkirjan terapeuttisena, sain siten itsestäni ulos ikävimmätkin asiat, mitä ei yhdellekään ihmiselle pystynyt kertomaan.
Kun äitini sitten päätti lukea päiväkirjaani (eikä ollut edes pahoillaan), minussa meni jokin "rikki". Menetin luottamuksen äitiini enkä enää uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaan enkä muuallekaan. Jäin täysin yksin ajatusteni kanssa. Minulta vietiin keino purata surua, negatiivisia tunteita/kokemuksia jne.
Pari vuotta myöhemmin sairastuin vakavaan masennukseen ja terapeutti onnistui "särkemään jääni" kahden terapiavuoden jälkeen. Kerroin siinä vaiheessa, miten kirjoittaminen oli toiminut minun keinonani purata itseäni. Sain kotiläksynä alkaa taas kirjoittamaan. Ja siitä alkoi oma eheytymiaeni. Niin tärkeä kijoittaminen minulle oli ja on.
Älkää äidit missään nimessä lukeko lastenne päiväkirjoja! Teillä ei ole siihen oikeutta ja menetätte lapsenne kunnioituksen ja luottamuksen aiinä samalla. Pahimmillaan voitte oikeasti tehdä hallaa lapsenne mieöenterveydelle! Puhukaa lapsillenne, keskustelkaa, ottakaa osaa heidän elämäänsä, mutta jättäkää ne päiväkirjat rauhaan!
En tyhjennä itse heidän vaatteidensa taskuja ennen pyykkäämistä. Heillä on oikeus omaan reviiriin ja yksityisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaako joku vielä päiväkirjaa, vaikka on facebookit, blogit ja twitterit!
Psst. Olen kuullut huhua, että vieläkin on olemassa ihmisiä jotka eivät halua jakaa ajatuksiaan aivan kaikille;)
kirjoittaako joku vielä päiväkirjaa, vaikka on facebookit, blogit ja twitterit!
Psst. Olen kuullut huhua, että vieläkin on olemassa ihmisiä jotka eivät halua jakaa ajatuksiaan aivan kaikille;)
Alue: Aihe vapaa
heillä on oikeus omaan elämäänsä, ajatuksiin ja virheisiin. Saan kyllä kuulla heiltä itseltään kaiken äidin korvien kannalta kuulemisen arvoisen.