Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoveljen viha pikkuveljeään kohtaan!
26.08.2006 |
Esikoisemme(pian 4v) käyttäytyy todella agressiivisesti pikkuveljeään(8kk) kohtaan. Monesti juossut hampaat irvessä ja nyrkit ojossa vauvaa kohti, meinannut painaa päätä lattiaan ja selkää kun vauva kontillaan, hakannut imurilla sormille ja päähän kun vauva seissyt leikkikehässä, aikonut potkia ja tökkiä silmiin! Aina olen hädissäni rynnännyt väliin. Sydän on ihan rikki moisesta. :( Esikoinen on vaan ollut sairaalloisen mustasukkainen koko ajan. Välillä kuitenkin tulee kausia jolloin kaikilla on kivaa ja esikoinen suorastaan hoivaa pikkuveljeä. Sitten vaan yhtäkkiä(kun herää esim. unilta)saattaa juosta raivopäänä vauvan kimppuun ja kun kysyn miksi poika tekee noin hän vastaa äkäisesti: " en tiedä!"
On aika avuton olo kun olen parhaani mukaan tarjonnut esikoiselle huomiota, mutta hän vaatisi 150% huomion! Siihen en kykene huomionkipeän vauvan kanssa! Esikoinen on kerhossa 2 kertaa viikossa, muttei koskaan halua kertoa mitä siellä tapahtui. Epäilen ettei viihdy siellä. Kotona iskee kerhopäivän jälkeen aina hirveät raivarit. Voiko olla että poika on jotenkin masentunut jopa pikkuveljensä saamasta huomiosta? Esikko herännyt yöllä itkukohtauksiin ja vaatinut haluavansa olla pikkuveli! Jos kutsun kuopusta nimeltä niin esikoinen ärähtää" minä se olen! Se on minun nimi!" Olemme leikillään sitten vaihtaneet nimiä että pikkuveli on isoveli ja toisinpäin ja isovelikin saa olla vauva. Vaatinut jopa tutin itkun kanssa ja sitten autuaallisena kokenut olevansa tasavertainen vauvan kanssa. Yöllä järkyttyy kun huomaa että tutti otettu pois ja seuraa taas lohduton itkukohtaus. Jos ei tuttia anneta niin aamulla taas väkivaltaisia ja katkeria raivareita. :/
Kommentit (16)
Paha mieli kummankin lpasen puolesta.
Hankkikaa apua!! Pian! Pieni vauva ei saa kärsiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän joutuu jatkuvasti reissaamaan jopa viikon kerrallaan. Käytännössä hoidan ison osan aikaa lapsia yksin ja ottaa voimille kyllä. :/ Silloin kun mies kotona niin on kyllä esikoisen kanssa paljon. Tässä ei asu kovin lähellä kavereita joilla lapsia...Asutaan kaupungin laidalla ja on työlästä lähteä täältä kauemmas tapaamaan kavereita päivittäin. Kerho on tällä hetkellä ainoa virike. Kunpa poika saisi jonkun hyvän kaverin! Ei tahdo oikein kunnolla osata lähestyä toisia tai ei uskalla.
ap
Sen takia hirveä stressi koko ajan kun ei uskalla siivota eikä mitään kun joka hetki oltava kuin haukka ja koittaa pitää kummatkin pojat suht tyytyväisinä. Hyvin menee siihen asti kun olen tiiviisti heidän seurassaan mutta kun pitäisi muutkin hommat hoitaa!
ap
Olisiko myös mahdollista että miehesi olisi vauvan kanssa hetken ja sinä leikkisit vain ja ainoastaan isomman pojan kanssa. Jos hän vain kokee jäävänsä pahasti paitsioon...
Onko se ollut esim. silloin kun kerhossa ollut kivaa tai kun isä ollut kotona tai jotain mikä olisi selittävä tekijä. Voisi siitä löytyä ratkaisu miksi nyt ei kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että poika leikkii yksin, ei siis omaehtoisesti lähesty muita. Seuraa kyllä sääntöjä mutta on hieman muita hitaampi. Joutuu kehottamaan useamman kerran eri asioista. Oli kuulemma tosi kiltti, jopa ujo kerhossa ja halaa paljon tätejä mitä ei kuulemma muut lapset paljon harrasta.
Ei tosiaan varmaan ole poika paljoa muuttunut viime syksystä joten näiden muutaman kerhopäivän jälkeen uudessa paikassa ja ryhmässä on vaikea sanoa miten on todellisuudessa lähtenyt käyntiin. Kyselen aina tädeiltä miten mennyt mutta sanoneet vaan että ihan kivasti. Ekassa keskusteluillassa varmaankin selviää tarkemmin kuulumiset. Ryhmässä oli aluksi pelkkiä tyttöjä poikamme lisäksi mutta nyt tuli pari poikaakin lisää. Poikamme ainakin valittaa" kun minulla ei ole kaveria!" ...ainakin on terve merkki että kaipaa kaveria...kun olen ollut huolissani että kärsiikö poika sosiaalisista peloista?
Kerhosta varmaan joku voisi tulla kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa on aina kun esikoinen saa täyden huomion. Silloin poika pysyy ihan tyytyväisenä. Nautin todella pojan kanssa olemisesta kun hänen kanssaan voi jutella niin syvällisestikin jo kaikesta. Poika on aikamoinen pohdiskelija. Minua vaan harmittaa kun vauva vie niin paljon huomiota ja esikoinen haluaa varta vasten minut, ei oikein viihdy muiden kanssa yhtä paljon. Jos poika ollut mummilassa hoidossa niin ilmaisee minulle aina miten ikävä hänellä ollut minua ja saattaa samassa hyökätä mielenosoituksellisesti vauvan kimppuun. :/Heti siis alkaa riehumaan vaikka ollut ikävä...Kuulemma minun poissaollessa on kuitenkin kuin enkeli. Joku aika sitten sanoi ihanasti" Minulle tuli ihan suru naamaan kun et tullutkaan" . :' ( Olen vaan ajatellut että pakko välillä viedä mummilaan että poika saa hetkittäin huomiota kerran mummit tarjoutuneet tarjoamaan hoitoapua.
ap
Poika kapinoi kyllä isäänsä vastaan paljon koska isä on ankarampi eikä hyväksy minkäänlaista kiukuttelua. Minä olen kai liian kiltti ja joustava kaikessa vaikken kyllä hyväksy alkuunkaan vauvan päälle hyökkimistä! Silloin kyllä suutun. Muutoin kyllä annan periksi suht helpolla. Koen että mustasukkaisuus pahenee jos olen liian tiukka isommalle ja vauvalle lepertelen...Siitähän tuo esikoisen synkkämielisyys kai johtuukin kun välillä pakko rajoittaa sitä energisyyttä.
Pöydässä poika ei osaa käyttäytyä yhtään ruokaa ei saa alas millään. Nauraa vaan päin naamaa tai karjuu ettei halua syödä. Pitkään aikaan en ole saanut poikaa syömään kokonaista ateriaa. Pari lusikkaa ja " en jaksa" .Kylässä minua ahdistaa hirveästi pojan villi käytös. Mikään ei mene perille. Kilttiä äitiä käytetään hyväksi häpeilemättä. Meillä on pahimmissa tapauksissa kotona käytössä häpeäpenkki ja se hetkittäin auttaa, tosin ei kauaa...samat ongelmat toistuu koko ajan. Kyläilyt olleet niin vaikeita että olen alkanut pelkäämään niitä kun aina silloin pojan käytös pahenee. Kotona jotenkin pärjätään vielä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satujumppaa tms. jotain millä voisi houkutella toisen ns. pelaamaan yhteen... Varmaan pitäisi jotenkin rajoja yrittää selventää. Poika tietysti kokeilee kaikki mahdolliset, mikä menee läpi. Sinun on aikuisena tehtävä selväksi mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Tosi vaikea sanoa, mutta uskoisin, varsinkin kun tiedät asian ongelmalliseksi, apua kannattaisi etsiä.
Lastenhoidon pitäisi olla jollakin tavalla myös isän projekti, joten koita saada hänet enemmän mukaan, silloin kun on kotona.
kivassa ja positiivisessa. Ettei käy niin, että huomiota saa kun käyttäytyy huonosti, mutta kannustusta ei tule kun menee hyvin.
-Ajatus vaan. Voihan olla, että tämä on teillä ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin esikoinen on vähän saman tyylinen, tosin mustasukkaisuutta ei syntynyt pienempää kohtaan, koska poika oli vasta parivuotias seuraavan tullessa. Kuitenkin kun vauva oli puolivuotias, otin ihan oman jaksamiseni takia meille hoitolapsen, samanikäisen pojan, koska naapurustossa ei ollut leikkiseuraa. Esikoisen energia purkautui muualle kuin minun huomioni tavoitteluun ja päivät suijuivat huomattavasti paremmin. Meillä helvetti pääsi irti kun odotin kolmatta ja hoitopoika jäi pois. Olin itse heikossa kunnossa enkä jaksanut ja neljättä ikävuotta lähestyvä esikoinen muuttui täydelliseksi hirvitykseksi jonka kanssa ei enää mikään sujunut. Siinä vaiheessa niin oma veli kuin pihan lapset saivat nyrkistä, kaikki sotkettiin ja revittiin ja karattiin eikä koskaan toteltu. Onneksi vauvan synnyttyä tilanne alkoi vähitellen parantua, kun siitä isommasta pikkuveljestä löytyi se leikkikaveri vihdoinkin...
Siihen asti oli oli todella kiltti ja rauhallinen. Emme halunneet jättää poikaa ainokaiseksi. Esikoiselle olisi ensiarvoisen tärkeää oppia jakamaan asioita ja oppia sosiaalisia taitoja kotona ja tottakai sisaruksen kanssa niitä pakko oppia sivussa...Tosin aina ei mene asiat niin kuin toivoisi, joten kysymys " Miksi haluttiin hankkia toinen lapsi?" on aika kummallinen. Aika moni haluaa hankkia sisaruksia!
Toivon vaan että näin alusta asti kehittyisi hyvät välit veljeksille. Aikansa se ottaa mutta varmasti kun kuopus kasvaa niin saattaa tilanne muuttua.
Tällä hetkellä esikoinen on jotenkin niin levoton ettei malta keskittyä mihinkään. 2-3 vuotiaaksi poika oli ihan päinvastainen. Jaksoi pitkään keskittyä moneen juttuun. Nyt vaikea keksiä hänelle tekemistä kun aina menee riehumiseksi ja räiskimiseksi. Etsii negatiivista huomiota ja tekee juuri niitä asioita joísta kielletään. Niin, ja ollaan paljon kehuttu poikaa kun jossain onnistuu ja ollaan kehuttu ihan kaikesta mahdollisesta mistä ei heti tajuaisi kehua. Jostain syystä poika vaan haluaa keskittyä rajojen koetteluun. Voi kai purkautua nyt vasta se vaihe kunnolla kun uhmaikä tuli niin myöhään. On todella pirullisia vaan 4-vuotiaana nämä raivarit kun poika osaa oikeasti olla juoni ja ilkeä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja Eroon sisarkateudesta - meillä on mukavaa tai englanniksi Siblings without rivalry. Kirjoittajat Faber ja Mazlish tai jotain sellaista.
useisiin ongelmiin löytyy ratkaisut tutkimalla myös omaa toimintaa ja ed. kirjaehdotus voisi olla hyvä.
Alue: Aihe vapaa
Pojasta on vauvan myötä tullut ihan erilainen...semmoinen arvaamaton jurottaja. Välillä ihan normaali ja ihana poika mutta sitten vaan kun huomio lakkaa niin tekee ilkeyksiä. Vauvana poika oli ihan älyttömän rauhallinen, jopa liiankin kun kaikki ihmettelivät eikö poika koskaan suutu? Äiti on epäillyt joitakin autistisiakin piirteitä tai aspergeria kun poika saattoi vauvana pyörittää leluauton pyörää vaikka kuinka kauan. Aika hitaasti lämpenevä uusille asioille vaikka jotakin osaa hyvin. Joidenkin asioiden opetteluun ei edes suostu kuten kenkien laittaminen jalkaan ja ylipäätään pukeminen. Pojalle tuottaa vaikeuksia myös tavaroiden jakaminen. Saattaa karjua hysteerisesti jos joku ei onnistu heti. Muutoin fiksu ja mielikuvitusrikas lapsi. Olen älyttömän surullinen kun poika kärsii niin paljon kun kokee jääneensä kakkoseksi. :/ Hän taitaa olla lapsi joka kaipaa erityisen paljon tukea ja huomiota. Minä en sitä käytännön syistä ehdi antamaan tällä hetkellä kun vauva pieni.