Taisi jollain mammalla olla eilen ruuvit liian kireällä.
Olin eilen talomme takaterassilla grillaamassa ja tyttömme 5 vuotiaat(pian kuusi) oli leikkipuistossa leikkimässä.
Leikkipuisto alkaa siis ihan tonttimme rajalta.
Meillä on vastarakennettu talo ja pensasaita on vielä niin matala, että sen yli näkee hyvin mitä puistossa tapahtuu.
Puistoon tuli nainen n. 3 vuotiaan pojan kanssa.
Nainen kävi penkille istumaan ja lukemaan jotain lehteä.
Poika seisoskeli aikansa paikallaan ja kävi sitten tytöiltämme kysymässä, että saisiko lainata hiekkaleluja.
Tytöt antaivat luvan ja leikkivät hetken aikaa ihan rauhallisesti.
Sitten tämä poika rupesi heittämään hiekkaa tyttöjen päälle. He sanoivat pojalle ensin nätisti, mutta se ei auttanut. Sitten sanoivat, että jos ei lopeta hiekan heittelyä niin ei saa leikkiä heidän leluilla. Poika vain jatkoi ja toisen tytön silmiin meni hiekkaa ja tulivat käymään kotona. Pestiin silmät ja minä menin hetkeksi lasten kanssa hiekkalaatikolle.
sanoin pojalle ihan ystävällisesti että toisetkin pitää ottaa huomioon ja kenenkään päälle ei heitellä hiekkaa. Poika pyysi anteeksi ja lupasi ettei enää heitä. Menin sitten takaisin terassille.
Hetken päästä pojan äiti (joka ei muuten reagoinut mitenkään hiekan heittelyyn) nousi ylös ja tuli pihallemme.
Hän tuli minulle siihen huutamaan että miten voin jättää tuon ikäiset lapset keskenään puistoon ja että hän ei kyllä ikinä jättäisi omaa lastansa. vaahtosi vielä jotain turvallisuudesta. Kuuntelin ihan rauhalisesti hänen huutoaan ja kun nainen rauhoittui sanoin hymyillen "Jätit juuri poikasi yksin puistoon" Nainen tuhahti että se on ihan eri asia. Meni takaisin puistoon nappasi pojan mukaansa ja lähti hirveellä kiireellä pois.
Suuttuikohan nainen siitä, että kävin hänen poikaansa neuvomassa. Olisi sitten itse puuttunut asiaan.
koko juttu. Parin vuoden puistokokemuksella voin sanoa, että sieltä löytyy elämän koko kirjo.
Suurin osa vanhemmista osaa onneksi käyttätytyä, mutta pari kertaa olen saanut joltain mammalta huudot ja kerran yksi huolehtivainen äiti alkoi ojentaa melko kovaäänisesti 1-vuotiastani jostain ihan mitättömästä. Se ripitys katkesi onneksi lyhyeen, kun seisoin tietysti vieressä.