Jos olisin apua hakiessani tiennyt

miten suuret rattaat lähtevät pyörimään, en olisi koskaan apua huolinut.



Olen ollut viimeiset kaksi vuotta alakulon ja masennuksen vallassa. vuosi sitten sain masennus + ahdistuslääkityksen, joka kohdallani oli täysin metsään ammuttu luoti. lääkkeet eivät oloani halpottaneet, päinvastoin. 6kk ajan söin lääkkeitä, jotka maksoivat omaisuuksia, kaikki tämä turhaan.



itse lopetin lääkkeet ja muutama kuukausi meni hyvin, sen jälkeen lähdin hakemaan masennukseeni apua. olin aika loppu tullessani osastohoitoon, en jaksanut ajatella muuta kuin että selviän.

Selvisin, mutta nyt kun tunnen olevani jo aika kivasti jaloillani, kuulenkin etten ole vielä kunnossa. työryhmä haluaa vielä keskustella kanssani (niin, ööh mistä?) eikö nyt kuuluisi hommata siviilistä jatkohoito ja päästää minut menemään 2vkon sairaalareissun jälkeen?



Olen täällä ollessani täyttänyt 6 erilaista lomaketta ja näiden perusteella ovat tehneet minusta arvion. toki heidän dg:sä tuntuu vaihtuvat jokatoinen pvä. kukaan ei vielä tiedä mukamas mitään mikä minulla on ja tutkimukset jatkuu. tuskastuttaa, kaikki tämä kalliisti osastolla =(



määräaikainen työsuhde alla, ei rahallista korvausta mistään. ei ole kuulema kiire töihin. mitä teen lainoille ja laskuille? sosiaalityöntekijä ehdotti eräpäivien siirtoa!!! aivan kuin se olisi ilmaista ja ratkaisu siihen, että näin laskut hoituvat.



lisäksi työnantaja soitti tänään ja sanoi aivan suoraan, että työnantaja ymmärtää tässä tilanteessa jos irtisanon itseni. miksi sanoisin irti? nythän en varsinkaan ketaa mennä töihin tuonne, kun työnantaja suoraan ehdotti tuollaista.



nyt harmittaa, ei olisi pitänyt antaa voimien loppua. hampaat irvessä olisi pitänyt jaksaa vain olla töissä ja arjessa kiinni. mitä tästä jäin käteen? se että lainat voi sosiaalityöntekijän luvalla päästää ulosottoon??



oloni on pahempi kuin tännetullessa, ei tämä ole enää apua vaan pakkohoitoa räikemmillään. kaikki arkaluontoiset asiat joita olen kertonut täällä, on muutamalle työntekijälle irtiottoa arjesta (siis suoraan tultu huoneeseeni irvailemaan)



ei kovin laadukasta hoitoa. nyt odottelen päivää xx.xx.xxx jotta pääsen himaan, tuohon saakka esitän ja näyttelen reipasta