Vuodatus, väsyttää!

Haluaisin kuulla vähän muiden äitien neuvoja kun en itse keksi enää ratkaisua enkä kehtaa kellekään mitään puhua, kun kaikkien ajatus on, että vauvani on helppo enkä voi siis olla väsynyt ja allapäin.



Niin hän onkin, nukkunut yhden tai kahden heräämisen öitä alusta asti, ollut terve ja viihtyy itsekseenkin eli ei tarvitse koko ajan sylitellä. Vauvasta ei olekaan kyse, vaan kaikesta muusta.



Parisuhde repeilee liitoksista, miestä kiinnostaa ainoastaan seksi ja se, että minä hoidan kaikki kotityöt. Hänen mielestään olen lomalla, ja koska hän on töissä, minun ei tarvitse saada muuten omaa aikaa. Käyn kaupassa, pesen pyykit, laitan ruoat, maksan laskut, hoidan puhelinasiat, siivoan kodin, ostan kaikki vauvan tarvitsemat asiat ja maksan vielä vuokraakin isomman osan kuin hän! Kun yritän puhua, sanoo hän, että tätähän minä halusin ja ilkkuu, että onko mussa jotain vialla kun en nyt sitten jaksakaan. Tästä tietenkin seuraa aina hirveä riita.



Kaiken lisäksi minä vielä yritän kartuttaa kassaani ja tehdä vähäsen töitä kotoa kun vauva nukkuu ja edistää opintojani.



Olen ollut myös hyvin sairas, synnytyksestä riippumattomista syistä, ja joutunut viettämään useamman vuorokauden sairaalassa. Ensimmäisen kerran kun lähdin päivystykseen, jouduin ottamaan vauvan mukaan, koska mies ei halunnut häntä hoitaa kun piti herätä aamulla töihin eikä olisi jaksanut. Kun olin sairaalassa 4vrk hoisi hän lapsen, mutta meni anopille eikä joutunut siis mitään kotitöitä tekeemään lisäksi. Silloin oli äitienpäivä, enkä edes lahjaa saanut, koska ei kuulemma vauvan takia pystynyt ostamaan, vaikka iso ostari on aivan vieressä, käytössä oli kaksi autoa ja lapsella olisi ollut isovanhemmat hoitajina. Kun tultiin sairaalasta kotiin, lykkäsi vauvan minulle ja sanoi, että "vuoro vaihtuu nyt, olen ihan poikki" ja jouduin sitten 39 asteen kuumeessa hoitamaan lapsen.



Kertaakaan yli 4kk aikana ei ole yöllä herännyt eikä vaihtanut vaippaa tai tehnyt mitään pyytämättä. Kun pyydän vaikka tiskaamaan kerran viikossa, sanoo, että hänhän tiskasi raskauspahoinvointiaikanani (n. kuukauden ajan, koska mikään ei pysynyt sisällä ja jouduin olemaan sairaslomalla verenpaineen vuoksi).



Näitä esimerkkejä on lisääkin. Olo on tosi tyhjä ja alan olla kyllästynyt kaiken tekemiseen yksin. Välillä hän saattaa kiittää että olen hyvä äiti ja vaimo, mutta pääasiassa mollaa ja valittaa ja jos yritän jotain jutella tai suunnitella niin aina on huono aika ja hän on väsynyt tai pitää päästä kotoota pois viettämään omaa aikaa. Itse olen päässyt 4,5 kk aikana kaksi kertaa ruokakauppaan ja kaksi kertaa salille. Muuten olen ollut täysin yksin vauvan kanssa ja tehnyt kaiken yksin ja maksanut valtaosan kuluistamme.



Mitä mieltä olette?