Tuntuuko kenestäkään muusta pienen vauvan äidistä siltä että olis helpompi vaan kuolla pois?
Mä en jaksa ajatusta töihin paluusta. Mä en jaksa ajatusta että mun pitäis tavata mun äiti ja veljentyttö huomenna. Mä en jaksa nähdä ketään kavereita. Eiku eihän mulla enää juuri kavereita ees oo. :( Joskus jos sovitaan jouk tapaaminen, perun sen pari päivää ennen, kun tulee tunne että en jaksa tavata ketään, en jaksa puhua kennellekään. Ainut kelle voin puhua on mieheni ja rakastan häntä paljon. Hän on ehdottanut muuttoa toiselle paikkakunnalle, voisin aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Ajatus on ihana, mutta... en jaksa edes ajatella mitään muuttohässäkkää + ei meillä taida edes olla rahaa mihinkään muuttojuttuihin. :(
Vauva on ihana ja rakastan häntä täydestä sydämestäni. Mä en vaan jaksa mitään. Joka päivä PAKOTAN itseni ulkoilemaan vauvan kanssa, siitä saan vähän energiaa, mutta oon silti tosi poikki. Joskus mietin et kui helppoo ois hypätä sillalta. Tai tuosta parvekkeelta. Mutta sitten alkaa itkettää että en näkisi pienen lapseni kasvua. Hän on nyt vasta 4kk :(
Tai sit tää on taas tällänen masennuspäivä vaan ja huomenna kaikki onkin jo paremmin? Toivottavasti.
Kommentit (10)
Olin masentunut, eikä kukaan tajunnut sitä. En saanut apua, kesti pitkään toipua. Soita neuvolantädille, kerro miltä tuntuu. Elämä vauvan kanssa voi nimittäin olla kivaa ja sinä ansaitset kokea sen kivana.
Hae apua, sitä on kyllä tarjolla. Tuo ei ole normaalia.
Tsemppiä sinne!
enkä halua hakea neuvolast apua... kävin jo perheohjaajalle juttelemassa odotusaikana ja meillä ei kemiat yhtään kohdanneet.. :/ ap
enkä halua hakea neuvolast apua... kävin jo perheohjaajalle juttelemassa odotusaikana ja meillä ei kemiat yhtään kohdanneet.. :/ ap
Tuo nyt on itsekkyyden huippu olla hakematta apua, jos sitä tarvitsee! Sinä et ole vastuussa vain itsestäsi, vaan myös vauvastasi. Masentuneena et kykene huolehtimaan vauvastasi parhaalla mahdollisella tavalla, ja sillä voi olla vaikutusta lapsesi loppuelämään!
Äitiys on vastuunottoa, ja vastuunottoa myös se, että osaa ja KEHTAA hakea apua, jos sitä tarvitsee.
Vaikka nyt tuntuisi raskaalta / mahdottomalta, niin sitten kun olet taas kunnossa, tajuat, että kannatti!
julkiselta puolelta et ole saanut tarvitsemaasi apua.
http://www.aima.fi/
Lääkitys kuntoon ja elämä alkaa taas pikku hiljaa hymyillä sinullekin!
Eikös täällä av:llä ole moneen kertaan selvinnyt se, että kun masentuneet vanhemmat hakevat apua ja kertovat itsetuhoisista ajatuksistaan, on terveydenhuollon ammattilaisilla velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus?
Sain neuvolalääkäriltä lähetteen mtt:n psykiatrille, joka arvioi tilanteeni. Sain diagnoosin ja ohjeita tilanteeseeni, joka ei kylläkään ollut varsinainen sairaustila. Sinä saat masennusdiagnoosin ja apua masennukseesi! Vauvasi tarvitsee sinua ja niin tarvitset itsekin elämääsi, joka kyllä taas kirkastuu kun pääset terveiden kirjoihin! Aurinkoa kesääsi, et ole yksin!
<a href="http://www.aima.fi/" alt="http://www.aima.fi/">http://www.aima.fi/</a>
Lääkitys kuntoon ja elämä alkaa taas pikku hiljaa hymyillä sinullekin!
Täällä on yks masentunut joka ei halua lääkkeitä.
Mulla on sellainen fiilis että vaikka oon välillä todella pohjamudissa, haluan löytää tien täältä ylös ilman lääkkeitä.
Ei muutto ole ratkaisu, vaan sinä olet masentunut ja tarvitset apua. Soita neuvolaan huomenna. Ihan selkeät masennusoireet sinulla. Tiedän kokemuksesta.