Mun äiti on 55v, sairaanhoitaja
ja ollut sosiaalipuolella töissä viimeiset 15 vuotta. Hän muutti Helsinkiin, kun isoäiti on vanha ja tarvii apua päivittäin. Äiti ajatteli, että kyllähän sairaanhoitaja töitä saa. Totuus on taas tarua ihmeellisempää. Lyhyitä sijaisuuksia saa lyhyellä varoitusajalla, mutta äiti on yrittänyt löytää jotain pidempää sijaisuutta edes. Rekrytoijat ovat luvanneet soitella haastatteluaikaa, mutta mitään ei kuulu. Ottaa päähän äidin puolesta, kun hän on vielä hyvässä kunnossa ja työmotivaatio korkealla. Onko tässä nyt ikärasismi kyseessä vai mikä. Itketään, että ei ole hoitajia vanhuspuolella, mutta sitten ei oteta töihin.
Kommentit (6)
ja Helsingistä vallankin. Ellei sitä jokin erityinen syy sitä estä.
se, että on työttömänä sairaanhoitajana, kertoo kyllä hoitajasta itsestään paljon.
Mutta kun näkymät on mitä on, niin tuskin me nelikymppiset päästäänkään koskaan eläkkeelle. Töitä tehdään kunnes viimeisen työvuoron päätteeksi kärrätään exituksena kellariin.
mutta tekee duunia, johon vaaditaan sama koulutus. Ihan käsittämätöntä on, että joutui todellaki sanomaan tiukasti EI syksyksi.
Niin että varautukaa siihen, että ehkä voitte päästä itsesääsämällenne eläkkeelle 96-vuotiaana. (jos on varaa)
koska tarvitaan niitä lyhyiden pätkien tekijöitä, jotka tulevat töihin tunnin varoitusajalla. Siksi ei anneta pitempää sijaisuutta, koska kuka sitten tekisi ne pätkät, ei nuoremmat ainakaan.
Vika on siinä, että äitisi on liian luotettava, liian osaava, liian tarpeellinen pätkätyöläisenä.
sanomaan ei kiitos! Teki juuri kolmen kuukauden sijaisuuden ja pitempiäkin saisi. Pula alkaa tulla sinne pääseudullekin.