Kuka päättää lapsen isovanhemmista käytettävän "nimen"?

Tosi kummallista, jos lapsen vanhemmat alkavat määräillä...

Meillä isäni halusi olla pappa lapsenlapsilleen, samoin appiukko. Nyt appiukolle tullut viides lapsenlapsi ja lapsen vanhemmat haluavat että appiukko on ukki lapselle, ei pappa

Mutta jos serkut kutsuvat papaksi, niin pappahan hänestä kuitenkin tulee.

Meillä on ukit ja mummit molemmin puolin, sitten vaan erotukseksi kutsutaan tarpeen mukaan Liisa-mummiksi.

Minä olisin ajatellut että isäni olisi ukki, mutta hän sai sanottua että olisi hienoa olla pappa. Pappa hän on lapselleni siis :)

varmaan ensisijaisesti.. meillä kävi silleen helposti, että molemmin puolin oli jo lapsenlapsia + mun ja miehen vanhemmille eri nimitykset jo valmiiksi, joten ei tarvinnut miettiä asiaa ollenkaan.

voi käyttää sitä nimeä mitä haluaa. Ei aikuista voi pakottaa.

hassu edes kysyä.



omat isoäidit esmes olivat kummallakin puolella mummuja, isänisä taas oli ukki ja äidinisä vaari. ite ne sen päättivät.

Omat isovanhempani isäni puolelta olivat Mummi ja Pappa, mutta äidin puolelta heitä kutsuttiin ihan omalla nimellään koska halusivat niin.

Isovanhempi voi puhua itsestään tietyllä nimellä, vanhemmat hänestä toisella ja lapsi alkaa puhua kolmannella. Toki olisi hyvä saada kaikki aikuiset käyttämään samaa nimitystä, silloin lapsi oppisi sen varmasti.



Meillä isovanhemmat valitsivat omat nimityksensä, tosin toiset isovanhemmat yrittivät tunkea toisille isovanhemmille haluamaansa nimitystä (siis puhuivat pitkään päättäväisesti toisista isovanhemmista eri nimityksellä kuin nämä itsestään). Mutta taas esim serkkuni kutsui mammaani eri nimellä kuin me, johtui siitä, että mammani yritti saada häntä puhumaan nimityksellä, jota lapsi ei hyväksynyt (liian äiti-viittaus lapsen mielestä) ja lopulta lapsen vanhemmat alkoivat puhua isoäidistä muori nimityksellä, jonka lapsi hyväksyi (ja isoäiti inhosi koska oli kuulemma vanhan naisen nimitys). Voisin kuvitella että esim erikielisissä perheissä voisi syntyä nokkapokkaa siitä, mikä nimitys kuuluu kellekin.



Jos ette saa sopua lempinimistä, niin käyttäkää kukin mitä haluatte (vaikka vanhemmat puhuvat mummista ja isoäiti itse mammasta) ja katsokaa, mitä nimitystä lapset alkavat pitää luontevana.

Mulla on niin tylyt, väkivaltaiset, tunnevammaiset vanhemmat että minä ITSE päätin heiän kutsumanimensä. Koska he eivät ole vaivautuneet kertaakaan lasteni ristiäisiin, synttäreille, käymään jouluna tai muutenkaan, ja koska eivät mitenkään noteeraa lapsia (ei ainoatakaan lahjaa, korttia, vierailua, puhelua ikinä) niin en TOD ala kutsumaan mummoksi ja papaksi moisia isovanhemmuuden irvikuvia. Emme pidä yhteyttä, vanhempiani ei kiinnosta. Meillä on ollut lapsia yli 6 vuotta ja sinä aikana ovat nähneet lapseni kokonaista kaksi kertaa. Silloinkin muiden juhlissa (häät).



Ovat siis "ritva-täi" ja "keijo-setä". Itse ovat mielestään niin mummoa ja appaa (isovanhemmuus on status), mutta ainoa mitä tekevät isovanhempina on se, että VALEHTELEVAT suu vaahdoten miten pidetään tiivistä yhteyttä, hoidetaan, rakastetaan ja nähdään lapsenlapsi. Mitään näistä satutarinoiden asioista ei ole siis koskaan tapahtunut.