Suosittelen lämpimästi: hankkikaa isätön lapsi

ja vaikka hoitoon

alkaa terrorisoida lastani, jos mulla ei olisi lapsen isää jakamassa vanhemmuutta. Ja huom. meidän lapsi on vielä aika helppo tapaus.

Opetelkaa ihmiset tulemaan toistenne kanssa, niin ei tarvitse välttämättä avioeroista tapella.



Joskus avioero on tarpeen, mutta uskallan lyödä vetoa isonkin summan, että moni eroaa liian hepposin perustein.



Esim tää kasvettiin erilleen. Kyllä ihmiset kasvaa ja moneenkin suuntaan, muttei siinä tarvitse parisuhdetta unohtaa.

Siinä on edes jonkinlainen roolimalli molemman sukupuolen lapsille. En tykkää nykyisestä yh-trendistä yhtään, sairasta touhua kun mamman mussukka-pojat kasvatetaan lässyttämällä ja sitten pahoinpitelevät tyttöystäviään tulevaisuudessa + rikkovat yhteistä omaisuutta, kun ei ole isää jyrähtämässä ja viemässä miesten puuhiin kuluttamaan energiaa.

Vitsi minkä idean sait! Mun lapsi on isätön eli isä elää mutta harvoin näkee lastaan. Ja arvaa kärsitäänkö tästä tilanteesta!

Siinä on edes jonkinlainen roolimalli molemman sukupuolen lapsille. En tykkää nykyisestä yh-trendistä yhtään, sairasta touhua kun mamman mussukka-pojat kasvatetaan lässyttämällä ja sitten pahoinpitelevät tyttöystäviään tulevaisuudessa + rikkovat yhteistä omaisuutta, kun ei ole isää jyrähtämässä ja viemässä miesten puuhiin kuluttamaan energiaa.

Mikäs nykytrendi se on, jos kyse jo aikuisista raggareista.

Isä ollut aina etäinen, kun taas minun ja lapsen välit ovat läheiset. Yritän patistaa soittaa isälleen, mutta ei ole kovinkaan kiinnostunut, eipä ole myös isäkään.



Lapsen ei ole tarvinut kuulla riitoja ikinä, sillä erosimme kun lapsi oli vauva, eikä hän kaipaa isäänsä sillä nykyinen asumismuotomme on ainoa missä hän on elänyt. Näin ollen lapseni on erittäin tasapainoinen ja iloinen, sillä turvattomuutta aiheuttavia tilanteita ei ole kodissaan tarvinnut kokea.



Parempi äidin ja lapsen välittävä ja läheinen suhde kun riitaisia ja laiminlyövä ydinperhe. Itse keskityn täysillä lapseeni, enkä ole ottanut, enkä ota ketään rinnalleni.

Taidan alkaa heti toteuttamaan tätä iddeaasi, kunhan ensin kerrot miten hedelmöitys tapahtuu ilman isää? Senkin olet varmaan ratkaissut suuressa viisaudessasi. Tähän asti olen elänyt onnellisena hyvässä parisuhteessa ilman lapsia, mutta sinä avasit silmäni! Taidankin samantein jättää rakkaan mieheni ja alkaa hedelmöittää itseäni ja lisääntyä ihan itsekseni.

tekisivät lakialoitteen, että vain onnelliset pariskunnat saa lisääntyä? Ja ennen kuin lapsia hankitaan, tehdään riskikartoitus, että millä todennäköisyydellä parisuhde jatkuu onnellisena? Tai millä todennäköisyydellä äidille sattuu jotain (sairaus, kuolema), jotta isä joutuu kasvattamaan lapsen yksin? Onhan viisaat päättäjät tehneet jo lain siitäkin, että kuinka monta hoitajaa vanhus tarvitsee vuorokauden aikana.

Ja opetus, miten elää perheenä ja ratkoa perheessä ristiriitoja, sekä tukea muita perheenjäseniä.



Hohhoijaa.

kelpaa mikä tahansa luuseri, jonka löytää. Pojista tulee pehmeitä nössöjä, joilla ei ole munaa tai miehekkyyttä.



Sitten vaan naimisiin ja harjoittelemaan parisuhdetta ilman mitään hajua sen toiminnasta.



Ääh. Ei!

Eerikan tapauksessa se varsinainen kiduttaja oli äitipuoli, huom.

Siinä on edes jonkinlainen roolimalli molemman sukupuolen lapsille. En tykkää nykyisestä yh-trendistä yhtään, sairasta touhua kun mamman mussukka-pojat kasvatetaan lässyttämällä ja sitten pahoinpitelevät tyttöystäviään tulevaisuudessa + rikkovat yhteistä omaisuutta, kun ei ole isää jyrähtämässä ja viemässä miesten puuhiin kuluttamaan energiaa.

Minusta myös ydinperhe on paras. Kunhan kumpikin vanhempi on täysjärkinen eikä esim. pahoinpitele puolisoaan tai lapsiaan. Ja se väkivaltainen puoliso/vanhempi voi muuten olla myös nainen! Miksi aina miehiä syyllistetään kun naisetkin voivat olla oikeita petoja?

Mira