Kaivoin tänään teiniajan päiväkirjat esiin
ja voi hyvä luoja noita juttuja, ihan kuin jotain teinidraamaa olisi lukenut. Huvittava lukea, kun saa itsekin yllättyä mikä seuraavaa käänne on, kun ei enää edes itse muista. Onko teillä vanhat päiväkirjanne tallessa ja jos on nolottaisiko jos lapsenne joskus esim löytäisi ja lukisi ne? Kirjoittaako joku edelleen päiväkirjaa?
Kommentit (11)
itselläkin ikää vasta 23 v, mutta vähän on jo jutut ja kuviot ja ajatusmaailma 11-15 vuotiaasta muuttunut :D Tiheään tuntui olevan päivitystä varsinkin kun ihastus ja rakkausongelmista oli kyse. Oikeasti melko polottavia juttujakin sieltä löytyi. Kuvioissa 20-vuotias mies kun itse vasta 14 v ja siinä käy vielä niin että vuotta nuorempi kaverini teki myös tuttavuutta saman miehen kanssa.
T:Ap
melkoista soopaahan ne oli täynnä, kun kerran erehdyin tekstejä lukemaan :D Lapset niin pieniä, ettei ole tarvinnut vielä pelätä, että vääriin käsiin olisivat joutuneet.
saisin slaagin jos esim. lapseni lukisivat vanhoja päiväkirjojani.
Pitäis varmaan joo käydä hakemassa ne ja polttaa pois..
Musta ois kyllä ihan hauska säilyttää nuo ja lueskella joskus ja nauraa itellensä. Juuri tuo vaan pelottaa, että oma lapsi pääsisi niihin joskus käsiksi.
-Ap
Mä pidän päiväkirjaa kyllä välillä nykyisinkin. Hauska kirjoittaa ylös, jos jotain kivaa on tehty perheen kanssa. On huomattu, että suuri osa kivoistakin tehdyistä ja koetuista asioista unohtuu aika nopeasti. Mitään kovin salaista en kirjoita, se on vähän niinkuin perhepäiväkirja.
Olen hävittänyt päiväkirjat. En kyllä ollut kirjoituksiini tyytyväinen niitä kirjoittaessanikaan.
Voi luoja! Minulla on kaikki tallella ja joskus niitä lueskelen. Tapahtumista jo kuitenkin 28 vuotta aikaa, siis ennen miestäni.
Aikamoista elämää se oli, hih :) Toivottavasti aikuiset lapsemme eivät ole niitä lukeneet.
Mulla on kaikki yli 30 päiväkirjaani tallella. Niitä lukiessa välillä itkettää, välillä naurattaa. Enpä niitä hävittää aio, vaikka ihan tyhmiäkin juttujahan niissä on. Pidän päiväkirjaa kyllä edelleenkin, en yhtä ahkerasti kuin teininä kuitenkaan. Silloin saatoin kirjoittaa 15 sivuakin päivässä.
oon aikoinani polttanu kaikki!!! päiväkirjani sitä mukaan kun ne ovat tulleet täyteen!!!! :D :D kyllä harmittaa!!!!!!! mutta pelkäsin kuolakseni että joku lukis niitä, ja ehkäpä kaikista suurin syy oli se, että mua hävetti aina jälkeenpäin heti -kun päivis oli tullut täyteen, että mitäs tulikaan kirjoitettua..!!! nyt ois kyllä tosi hauska lukea, ja lukea mun tyttärellenikin..ja sais vapaasti lukea niitä teininä...ehkä tajuais sitten ihan toisella tavalla että äitikin on oikeesti ollu joskus myös teini ja samanlaisia juttuja ja ongelmia ollut myös.... että kaikki tämä "kriisi" on vain ohimenevää..
varaan äitinä en pystyisi pitämään näppejäni erossa lapsen päiväkirjoista ( mikäli ois hylänny ne "lapsuuden kodin vintille"... ;D emmää tiiä...houkutus ois liian suuri..ellei sitten ois ollut erittäin avoimet välit..olen ollut lapsuudesta asti hirvittävän utelias, ja ei voi mitään - omatunto myös joustaa tämän suhteen... :(
Itsellä on 8 vuoden ajalta tarinaa ja voin kertoa, että hävetti lukea niitä kesälomalla! 13-vuotiaan kurjaa elämää "kun kukaan ei välitä miltä musta tuntuu". Ihan hävettää teinin itseni puolesta, eipä niin että tapani ilmaista asioita olisi liikaa muuttunut vuosien varrella, ikää nyt 21.