Lue keskustelun säännöt.
Tähänkö tää loppui!!!!!????!!!?!?!??!?
25.08.2012 |
Meillä on siis 1,5v lapsi, joka on nukkunut 1,5kk ikäisestä yöt heräilemättä, n. 21-09. Nyt on alkanut muutaman tunnin nukuttuaan kiljumaan ja huutamaan aivan raivolla, eikä rauhoitu/nukahda ennekuin pääsee äidin/isän viereen nukkumaan. Tätäkö tämä on nyt sitten jatkossa vai onko joku lyhyt ohi menevä vaihe?? (enkä nyt kaipaa tähän mitään sen copy/paste-sekopään perhepetijuttuja, vaan oikeita kokemuksia ihmisiltä, joilla on/on ollut hyvin nukkuvia lapsia)
Kommentit (11)
tarkoitin lähinnä että onko sellasta sairasta mistä täällä puhutaan, että tyyliin 8vuotiaanakin tungetaan vanhempien väliin, vai joku muutaman kuukauden ohi menevä juttu.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolle tapahtumalle oli joku oma nimensäkin. Meillä kuopus (nyt 9v) kärsi niistä sen puolisen vuotta. Meillä ei auttanut edes viereen tulo.
Vaan likka oli jossain unen ja heräämisen välimaastossa ja huutaa ja kiljuu ihan kauhuissaan. Likka piti saada täysin hereille ja sitten kun se tapahtui, niin se oli aina ihan pölmistynyt, että miksi hän täällä hänellähän on pissahätä tai pitäs nukkua nyt.
Jos tää nyt on sitä samaa.
Tsemppiä teille.
vaan maltat olla ottamatta äidin ja isin sänkyyn.
Ihan vaan sanot, että nyt nukkumaan hyvää yötä, ja ilman mitään tohinoita tai hermostumisia.
Lapsesi oppii nyt joko uudelleen nukahtamaan omaan sänkyynsä tai sitten äidin ja isin pompottelun, se on sinusta kiinni.
Paljon läheisyyttä ja yhdessäoloa päivisin, niin yöllä voidaan vain nukkua jokainen turvallisesti omissa sängyissämme!
t. neljän äiti
vaan maltat olla ottamatta äidin ja isin sänkyyn.
Ihan vaan sanot, että nyt nukkumaan hyvää yötä, ja ilman mitään tohinoita tai hermostumisia.
Lapsesi oppii nyt joko uudelleen nukahtamaan omaan sänkyynsä tai sitten äidin ja isin pompottelun, se on sinusta kiinni.Paljon läheisyyttä ja yhdessäoloa päivisin, niin yöllä voidaan vain nukkua jokainen turvallisesti omissa sängyissämme!
t. neljän äiti
niin kamalan pahalta, kun toinen itkee/huutaa sängyssään.. :( Syliä, lähéisyyttä, haleja, suukkoja ja yhteistä puuhailua saa kyllä paljon päivittäin. Ja kun toinen on tähän asti nukahtanut ihan/nukkunut rauhassa/tyytyväisenä ihan vaan hyvän yön toivotuksilla. (Tietysti kipeänä on ollut vähän hankalampaa..)
No se että sun pikkuisen lapsesi itku tuntuu susta pahalta, sillä on varmaan joku biologinenkin merkitys. Voi kai puolitoistavuotiaskin jollain lailla pompotella vanhempiaan, mutta mä sanoisin silti että kuuntele sisintäsi. Kuuntele äidinvaistoa, mitä se sanoo jos lapsi itkee yksin toisessa huoneessa? Jos nyt annat lapsen tulla samaan huoneeseen tai sänkyyn, voin taata ettei sekään loputtomiin jatku. Se voi olla taas vaihe sekin. Jos vain pystytte nukkumaan yhdessä, nukkukaa yhdessä.
Minä muistan lapsuudestani kun olin nähnyt painajaista, miten ihanaa ja turvallista oli mennä äitin ja isän sänkyyn nukkumaan. Mä en kestä ajatusta siitä että lapseni makaa kauhusta kankeana sängyssään koska ei saa tulla sieltä pois hakemaan turvaa vanhemmiltaan. Musta tuntuu että monesti hirveästi pelätään "huonojen tapojen" opettamista lapselle (esim. tutti, pullo, sylittely jne), kun sitten on muka niin vaikea päästä niistä myöhemmin irti. Ei se välttämättä ole ollenkaan vaikeaa sitten kun lapsi kypsyy eri asioihin ajallaan. Ja mä tunnistan tämän ainakin ihan itsestänikin eli älä ota arvosteluna :)
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se että sun pikkuisen lapsesi itku tuntuu susta pahalta, sillä on varmaan joku biologinenkin merkitys. Voi kai puolitoistavuotiaskin jollain lailla pompotella vanhempiaan, mutta mä sanoisin silti että kuuntele sisintäsi. Kuuntele äidinvaistoa, mitä se sanoo jos lapsi itkee yksin toisessa huoneessa? Jos nyt annat lapsen tulla samaan huoneeseen tai sänkyyn, voin taata ettei sekään loputtomiin jatku. Se voi olla taas vaihe sekin. Jos vain pystytte nukkumaan yhdessä, nukkukaa yhdessä.
Minä muistan lapsuudestani kun olin nähnyt painajaista, miten ihanaa ja turvallista oli mennä äitin ja isän sänkyyn nukkumaan. Mä en kestä ajatusta siitä että lapseni makaa kauhusta kankeana sängyssään koska ei saa tulla sieltä pois hakemaan turvaa vanhemmiltaan. Musta tuntuu että monesti hirveästi pelätään "huonojen tapojen" opettamista lapselle (esim. tutti, pullo, sylittely jne), kun sitten on muka niin vaikea päästä niistä myöhemmin irti. Ei se välttämättä ole ollenkaan vaikeaa sitten kun lapsi kypsyy eri asioihin ajallaan. Ja mä tunnistan tämän ainakin ihan itsestänikin eli älä ota arvosteluna :)
t. 2
T. 2-vuotiaan vieressä nukkuva ohis
vaan maltat olla ottamatta äidin ja isin sänkyyn.
Ihan vaan sanot, että nyt nukkumaan hyvää yötä, ja ilman mitään tohinoita tai hermostumisia.
Lapsesi oppii nyt joko uudelleen nukahtamaan omaan sänkyynsä tai sitten äidin ja isin pompottelun, se on sinusta kiinni.Paljon läheisyyttä ja yhdessäoloa päivisin, niin yöllä voidaan vain nukkua jokainen turvallisesti omissa sängyissämme!
t. neljän äiti
vaan maltat olla ottamatta äidin ja isin sänkyyn.
Ihan vaan sanot, että nyt nukkumaan hyvää yötä, ja ilman mitään tohinoita tai hermostumisia.
Lapsesi oppii nyt joko uudelleen nukahtamaan omaan sänkyynsä tai sitten äidin ja isin pompottelun, se on sinusta kiinni.Paljon läheisyyttä ja yhdessäoloa päivisin, niin yöllä voidaan vain nukkua jokainen turvallisesti omissa sängyissämme!
t. neljän äiti
Miks monilapsiset äidit on usein näin kylmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nukutaan 240 cm PERHEpedissä. Jompikumpi vanhemmista EKALUOKKALAISEN kanssa, tai jopa molemmat vanhemmat -hui. Aikaisina töaamuina toinen meistä vanhemmista nukkuu ekaluokkalaisen huoneessa, ettei herättäisi muita.
Lapsi kyseli hädissään ennen koulunalkua, joutuuko hän nyt nukkumaan omaan huoneeseen, kun on iso. Pelkää mm. pimeää. Hänellä on lisäksi hahmotuksen vaikeuksia joten uskomme, että pimeydenpelko johtuu osittain siitä.
Emme ole väkisinpakottaneet yksin. On nukkunut vauvasta saakka aikuisen lähellä. On ollu todella levoton nukkuja, pari viime vuotta ovat rauhoittuneet vaikka välillä oli tosi katkonaisia öitä ja vanhemmista tuntu toivottomalta kun rikkonaisia öitä oli 5 v putkeen :(
Aika ajoin olemme ottaneet esille, josko haluaisi yksin nukkumaan. Ei ole yksinkertaisesti valmis siihen vielä.
Sen sijaan nuorempi sisarus 5 v halusi 4- vuotiaana omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Sujahti omaan yksinäisyyteensä kerasta. Toki välillä huhuilee illalla ennen kuin nukahtaa.
Niin ovat lapset erilaisia.
Ja kuten sanottu noita vaiheita. Itse annan lasten tulla meidän sänkyyn, jos he haluavat sinne yötä tulla. Tuskin enää teininä tulevat. Kumpikin miehen kanssa "inhotaan", jos lapset tulee meidän väliin, kun ollaan sitten itse ihan sängyn reunoilla lasten pyörteissä ja hyöriessä keskellä. Ihana kuitenkin aamulla herätä niiden vierestä, ja jos meidän läheisyys tuo turvaa, niin tottahan toki sen suon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitin lähinnä että onko sellasta sairasta mistä täällä puhutaan, että tyyliin 8vuotiaanakin tungetaan vanhempien väliin, vai joku muutaman kuukauden ohi menevä juttu.. :)
En pidä sitä mitenkään sairaana, tosin eihän tuo tule kuin ehkä kerran pari kuussa, muuten nukkuu omassa sängyssään. Useammin meidän sänkyyn tunkee 4v. oikeastaan liki joka viikko 1-2 yönä, välillä jopa useammin. Sitäkään en pidä sairaana. En raaski lapsia kieltää, vaikka se minua joskus ärsyttääkin (pyörivät ja potkivat) koska muistan kuinka itse pelkäsin pienenä enkä saanut mennä nukkumaan vanhempien väliin. Monet kerrat tuli valvottua ja pelättyä.
Vaiheita tulee ja menee, meillä nyt 4v joka on yleensä aina nukkunut tosi hyvin (joitain vaiheita lukuunottamatta) ja nyt on joku unennäkövaihe kun tahtoo joka yö tulla meidän keskelle. Mutta sekin on vain vaihe joka joskus taas loppuu. Usko pois! :)