Mitä sanoa lapselle, joka haluaa kaverin joka hetki?

Kyseessä 9v tyttö, jolle kaverin saanti on kaikki kaikessa. Koko alkukesän hänellä on ollut joka päivä ainakin yksi kaveri joko useamman tunnin meillä tai hän itse on ollut vastavuoroisesti kylässä.



Tänään tuli sellainen päivä, että kaveria ei tuntunut löytyvän millään, ja tyttö sai aivan kohtauksen. Yritin kertoa hänelle, että on ihan hyvä välillä leikkiä siskon tai veljen kanssa omassa pihassa, siivoilla vaikka omaa huonetta seuraavaa kaverintuloa varten, leipoa kanssani tai vaikka istuttaa tänään ostamiamme perennoja. Mikään ei kuitenkaan käynyt, vaan tyttö huutaa ja raivoaa aikansa, kunnes itse väsyy huutoonsa. Miten te muut hoidatte vastaavat tilanteet? Minusta on tärkeää, että lapsi osaisi olla yksinkin joskus ja olen sanonut sen työlle useasti.