Tulin uskoon ja lopetin lesbosuhteen:

Tässä tarinani:



Olin kuullut lapsena kristinuskon opettamasta Jeesuksesta. Se oli minusta toisaalta kiinnostavaa, toisaalta ahdistavaa.

Teini-iässä aloin uskoa jälleensyntymään, ym. ns. new age-ilmiöihin. Tämä siitä syystä, että jälleensyntymä tuntui minusta loogiselta selitykseltä elämän epäoikeudenmukaisuuteen, samoin reilulta. Ei kuitenkaan liian julmalta - oli muitakin vaihtoehtoja kuin taivas ja helvetti. Samoin taustalla oli äitini ja joidenkin muiden sukulaisteni ko. vakaumus.



Parikymppisenä aloin miettimään, että mitä jos kristinusko on sittenkin totta - on taivas ja helvetti. Tutustuin Raamatun opetuksiin, juttelin kristittyjen tuttujeni kanssa. Minua mietityttivät Raamatun kohdat, joissa varotetaan vääristä profeetoista ja että Saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi. Mitä jos nämä meediot, jotka näkevät menneitä elämiä ja välittävät viestejä kuolleilta "minulla on kaikki hyvin nyt" ovatkin vääriä profeettoja?



Raamatun todenperäisyys alkoi vakuuttaa minua yhä enemmän. Viime kädessä sitä ei kuitenkaan voi aukottomasti todistaa. Aina voi ajatella, että entä jos sinne on tehty muutoksia eikä se olekaan puhdas Jumalan ilmoitus. Lopulta on kyse kuitenkin uskosta. Sain Jumalalta syvän varmuuden siitä, että kristinuskon sanoma pitää paikkaansa. Se menee ytimeltään näin:



Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi. Hän sovitti syntimme kärsien ja kuollen ristillä ja heräsi kuolleista. Ihminen pelastuu/tulee taivaskelpoiseksi/pääsee Jumalan yhteyteen/saa syntinsä anteeksi uskomalla tähän Jeesukseen, ottamalla hänet vastaan elämänsä Herraksi ja kääntymällä pois pahoilta teiltään. Silloin Jeesus tulee Pyhän Henkensä kautta ihmiseen asumaan ja ihmisestä tulee Jeesuksen oma, Jumalan lapsi, sisäisesti uusi ihminen.



Saatuani varmuuden siitä, että vain Jeesuksen kautta voin päästä taivaaseen, kysyin tutultani, mitä voin käytännössä tehdä tullakseni Jeesuksen omaksi. Hän antoi neuvon rukoilla että Jeesus tulisi sydämeeni asumaan. Tein niin ja kävin nukkumaan.



Aamulla herätessäni huomasin, että jotain minussa oli muuttunut perustavanlaatuisesti. TUNSIN ja TIESIN, että Jeesus todella on minussa, Henkensä kautta JA pääsen taivaaseen, jos kuolisin. Aloin ymmärtää Raamattua aivan uudella tavalla. Huomasin, että synti ei enää samalla tavalla kiinnostanut minua. Lopetin esim. lesbosuhteeni. Entinen kumppanini tuli myös uskoon. Myöskään tietty sopimaton musiikki ja elokuvat, joita ennen rakastin, eivät enää tuoneet tyydytystä. Tunsin tarvetta antaa anteeksi ihmisille, jotka olivat olleet minulle pahoja. Jonkin ajan kuluttua etsin itselleni seurakunnan ja menin kasteelle.



Tästä alkoi vaellukseni Jeesuksen kanssa, toistakymmentä vuotta sitten. Varmuus siitä, että olen Hänen omansa ja menossa taivaaseen, ei ole horjunut, elämän myrskyistä huolimatta. Pelastusvarmuuden lisäksi olen saanut myös tähän elämääni suunnan ja tarkoituksen. Olen vajavainen, enkä tule tämän elämän aikana täydelliseksi ja lankean syntiin. Pelastus perustuu kuitenkin uskoon ja Jumalan armoon, ei omaan onnistumiseen. Jumala vaikuttaa uskovassa, että pyrkimys on kuitenkin tehdä hyvää ja karttaa syntiä.



Otsikko raflaava tarkoituksella, että mahd. moni lukisi ;)