MÄ en ole ikinä ymmärtänty perinnön perään vikisijöitä.

Mikä ihmeen olettamus se on, että kaikki mitä meidän vanhemmat omistavat, kuuluvat meille??? Eihän me olla tehty mitään niiden eteen.

No ei kuulu, mutta johonkinhan se omaisuus on laitettava, jos sitä kuollessa on jäljellä. Ja moni haluaa jättää se nimenomaan lapsilleen.

Aika harva on avustanut vanhempiaan mökin lainanmaksussa tai kantanut heille ruokaa kassikaupalla omaan laskuun. Mä tunen monta, jotka asuvat vuokralla ihan sen takia, koska ei kannata ostaa omaa, kun tulevat perimään joskus vanhempiensa taloan.

Miten tuo on keneltäkään pois? Jokainen tekee niin kuin hyväksi näkee. Itse tosin en viitsisi maksella vuokria jonnekin 50/60-vuotiaaksi, naisten keski-ikä nykyisin on n. 80 vuotta. On siinä odottelemista...

Itse katson, että joku perintö (1/3 omakotitalosta pikkukaupungissa) on aika laiha lohtu siitä, että menettää vanhempansa. Enemmän hankaluus siinä vaiheessa, kun on suru ja pitää järjestellä kaikki käytännön asiat kuntoon.

Toisalta on tyhmää teeskennellä, ettei mitään ole tulossa. Usein esim. verotukseen voi jopa vaikuttaa aika tavalla antamalla omaisuutta eteenpäin pienissä osissa.

Ja se, että vanhempien pitäisi olla valmiita kustantamaan kaiken lasten eteen, mutta jos lasten pitäisi laittaa omia rahojaan vanhuksille, niin siitähän sota syttyy. Mä niin halveksin tuollaisia ihmisiä.

Tuo on totta. Tosin monesti vanhemmat haluavat auttaa. Itse olen mm. lainannut korottomasti vanhemmilleni rahaa tontin lunastamiseen. Maksavat jos ehtivät, muuten se huomioidaan sitten perinnönjaossa. Itse sain opiskelijana ruokaa mukaan viikonlopun jälkeen (kerran kuussa). Siinä se apu, kun enempää ei tarvittu hegissä pysymiseen.

Omilleni oon sanonutkin, että heidän työllä tienaamia killinkejä ei kyllä mun takia tarvitse hautoa. Aikanaan puhuivat lähtevänsä ulkomaanmatkoille "sitku on eläkkeellä". Patistin heti menemään, niin monelle kun on tullut se tien pää vastaan jo ennen sitä eläkettä. Tahi sairastunut vakavasti niin, ettei sängystä enää nousta.



Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain suvussa kulkeneista osakemiljoonista tmv. Tavisihmisten työllä niitettyä rahaa en tajua. Sitten tapellaan joistain kellastuneista kahvikipoista ja virttyneistä raanuista niin, että hajoaa koko perhe siihen. Järkevät aikuiset?

Omilleni oon sanonutkin, että heidän työllä tienaamia killinkejä ei kyllä mun takia tarvitse hautoa. Aikanaan puhuivat lähtevänsä ulkomaanmatkoille "sitku on eläkkeellä". Patistin heti menemään, niin monelle kun on tullut se tien pää vastaan jo ennen sitä eläkettä. Tahi sairastunut vakavasti niin, ettei sängystä enää nousta.

Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain suvussa kulkeneista osakemiljoonista tmv. Tavisihmisten työllä niitettyä rahaa en tajua. Sitten tapellaan joistain kellastuneista kahvikipoista ja virttyneistä raanuista niin, että hajoaa koko perhe siihen. Järkevät aikuiset?

Olen täysin samaa mieltä! Olen katsonut vierestä kun omat vanhempani ovat lähes tulehduttaneet välinsä omiin sisaruksiinsa.

Olen niin onnellinen että minulla ja siskollani on niin terveet välit ja hyväpalkkaiset työt, ettei tarvitse olla taistelemassa perinnöstä. Haluan todella että vanhempani tuhlaisivat ansaitsemansa rahat itseensä. Sijoitusasunnonkin menivät ostamaan. Myisivät pois ja nauttisivat rahoistaan! Minä en niitä halua.

Olen myös onnellinen siitä että vaimoni on täsmälleen samaa mieltä, sekä omien että hänen vanhempiensa suhteen. Ovat itse ansainneet rahansa, joten nauttikoot niistä. Eniten ottaa päähän vaimoni sisko, joka aivan tasan tarkkaan alkaa taistelemaan joka sentistä, eikä edes tunne häpeää heiluttaa nyrkkejä vielä lämpimän haudan äärellä jostain euron perinnöstä. Muutenkin niin saamaton ja häpeilemätön ihminen joka on saanut kaiken vain kiljumalla - koko elämänsä ajan - että en tiedä mitä siitäkin tulee..

Noh, onneksi tiedän miten siskoni ja minä tulemme asiaan suhtautumaan kun vanhemmistamme aika jättää. En todellakaan aio tuhota hyvää sisarussuhdetta jonkun perinnön takia. Eri asia jos olisi osakemiljoonia niin ehkä niistä voisi keskustella, mutta juurikin aivan työllä ansaitusta perinnöstä en mitenkään päin. Jos tahtoo niin pitäköön vaikka kaikki. :) Rakennan itse elämäni ja varallisuuteni.